Netflix -suosikit

Istahdetaan joka ilta päivän päätteeksi katsomaan sarjaa Netflixistä. Sarjahetki tyhjentää aina päivän ajatuksia ja keho saa luvan rauhoittua päivän tohinan jälkeen. Etenkin viikonloppuisin meillä on tapana syödä samassa spesiaalimpaa ruokaa tai juoda jotkut herkkujuomat. Vuosien aikana onkin tullut katsottua monenlaisia sarjoja ja leffoja, joista muutamat ovat nousseet meidän lemppareiksi. Sarjat pyörivät usein rikoksien, mysteerien ja yliluonnollisten ilmiöiden ympärillä.

Kirjoittelin edelliseen blogisivustooni Lily:n alle joskus suosikkeja sarjoista ja leffoista. Silloin listasin sarjoista nämä: Silta, Sorjonen, Karppi, Dark, Riverdale, Maailman erikoisimmat kodit, Glitch, OA, Alppimaja, Scream ja Grimm. Leffoista nämä: Kauhea kankkunen, Koskemattomat, Shhh, Kirottu, Haikein terveisin, Adrift. Nyt suosikeiksi on muodostunut neljä uutta sarjaa joista kirjoitan pienet esittelyt teille.

Lucifer
Lucifer on yhdysvaltalainen draamakomediasarja jonka päähenkilönä on Lucifer Morningstar. Hän tulee suoraan helvetistä ”hopeakaupungista” Los Angelesiin saadessaan tarpeeksi helvetissä olosta. Hän haluaa ymmärtää ihmiskuntaa paremmin ja ryhtyy Los Angelesissa auttamaan ihmiskuntaa kärsimyksissään kokemustensa sekä telepaattisten kykyjensä avulla. Lucifer tuo kykyjensä avulla ihmisten syvimmät toiveet ja ajatukset esille. Hän tapaa rikosetsivä Chloe Deckerin omistamassaan yökerho Lux:issa ja ryhtyy LAPD-konsultiksi. Myöhemmin selviää Chloessa olevan jotain erityistä ja erilaisten kommelluksien ja käänteiden myötä he rakastuvat Luciferin kanssa.

Valhallan murhat –
Menneisyyden traumoista kärsivä oslolaisetsivä palaa kotimaahansa Islantiin auttaakseen poliisia salaperäiseen valokuvaan liittyvän sarjamurhaajan jahdissa. Tää sarja on aika kylmä ja karu.

Orphan Black –
Orphan Black on kanadalainen scifisarja, jonka päähenkilönä on Sarah Manning. Sarah varastaa kaksoissiskonsa henkilöllisyyden tämän tehtyä itsemurhan. Hetken kuluttua hänelle selviikin siskonsa olleen vain yksi monista klooneista. Sarah luulee ratkaisevansa kaikki ongelmansa siivoamalla kuolleen naisen säästöt. Etsimällä vastauksia hän ajaakin lopulta itsensä ja perheensä vaaraan. Geneettisesti identtiset yksilöt ovat istutettu epätoivoisiin vanhempiin. Sarahilla ei ole aavistustakaan kuka kloonit loi ja hänen on löydettävä syy kiireellisesti, koska salamurhaaja tappaa heidät yksitellen. Klooneille muodostuu sairauksia joihin lähdetään kehittelemään hoitokeinoja.

Katvealue –
Katvealue on ranskalais-belgialainen yliluonnollinen trilleri. Villerfrance on pieni kylä, jossa poliisipäällikkö ja omalaatuinen uusi syyttäjä tutkivat syrjäisessä kaupungissa tapahtuneita hirveitä rikoksia. Kylässä puhelimet eivät toimi ja murhia tehdään jatkuvasti enemmän.

Loukussa –
Loukussa on islantilainen sarja, jossa talvimyrsky pyyhkäisee Itä-Islannissa sijaitsevan pikkukaupungin samalla, kun vuonosta löytyy paloiteltu ruumis. Kylä ja kolme poliisia jäävät loukkuun viikkokausiksi muutaman sadan asukkaan kylään lumimyrskyn vuoksi. Reykjavikista ei saada apua kovan lumimyrskyn vuoksi murhamysteeriin ja kolmen poliisin on selvitettävä se keskenään.


-Iida

Millä ”ohjeilla” me lähdetään avioliittoon?

Avioliitto on niin suuri asia, että sitä on halunnut pohtia jo vähän syvällisemmin. Lähinnä ehkäpä on pohdituttanut ne meidän ”ohjeet” avioliittoon joilla me halutaan tiiminä pitää suhde hyvänä. Eihän naimisiin meno varsinaisesti muuta parisuhteessa mitään, mutta ehkä viimeistään tässä seitsemän vuoden kohdalla on hyvä pysähtyä ja käydä läpi kenties parisuhteen ongelmakohtia, joita voi vielä olla jäljellä. Myös niitä asioita miten parantaa entisestään suhdetta ja voisiko yhdessä olla vieläkin onnellisempi niin, että kummatkin osapuolet voi kaikilta osin hyvin. Usein aina löytyy jotain parannettavaa.

Meidän parisuhteen ja avioliiton ”ohjeet

– Rakastetaan toisiamme myös vaikeimmilla hetkillä, ollaan tukena ja apuna tilanteessa kuin tilanteessa väheksymättä toisen tunteita. Ollaanhan me kummatkin yhtä arvokkaita ajatuksinemme. On oltava omat mielipiteet, joihin ei anna muiden vaikuttaa, eikä yritä niillä miellyttää toista. Vuosien varrella muussa kuin parisuhteessa on tullut huomattua miten omien mielipiteiden feikkaaminen ajaa syvään umpikujaan.

– Kuunteleminen keskeyttämättä ja kuulluksi tuleminen.

– Välillä on hyvä katsoa peiliin ja nähdä virhekohtia myös itsessä. Usein riitatilanteissakin voi lähteä ajamaan omaa etuaan liikaa ja tiettyyn pisteeseen asti se onkin ok, mutta täytyy muistaa toisen kunnioitus. On kannettava oma vastuu liitossa – hyvässä sekä huonossa. Se muodostaa luottamusta ja vahvistaa siteen kolhuja kestäväksi. Luottamus on parisuhteen pohja ja sen on mun mielestä ihan ensisijaisesti oltava kunnossa.


– Ei yritetä muuttaa toisiamme. Se jos joku on suhteen surma, sillä asiat joihin sanoo haluavansa muutosta viestii siitä, ettei puoliso ole riittävän hyvä.

– Oma aika!! Niin tärkeää antaa omaa aikaa ja lapsiarjessa sen tärkeys vain korostuu. Se on itseasiassa jännä miten oma aika vahvistaa tunteita ja intohimoa kaiken muun positiivisen energian ohella. Oma aika siis todellakin puhdistaa ilmaa.

– Avoimuus.

-Ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Tuntuu usein siltä, että toista alkaa pitää liiankin itsestäänselvänä asiana ja ajoittain tuntuu pistävän työjuttuja ja muuta ohjelmaa parisuhteen edelle ajatellen ”tottakai toinen pysyy tässä”. Tämä on seikka mikä mun pitäisi muistaa useammin.

– Keskusteluhetket onnellisuudesta, parisuhteesta ja unelmista. Vaikka olisi ollut yhdessä pitkään, näen silti hyväksi kertoa ajoittain niitä omia tulevaisuuden haaveita ja unelmia. Usein parisuhteessa lähdetään keskittymään yhdessä toteutettaviin asioihin ja olisi yhtä tärkeää saada toteuttaa niitä omiakin juttuja, sillä eihän parisuhde saa haudata niitä.

– Yhteinen aika perheen kanssa ja kahdenkesken sekä riittävä säännöllinen läheisyys.

-Iida

Viimeinen terapiakäynti

Viimeinen terapiakäynti on torstaina ja hiukan on iskenyt jännitys, miten sen jälkeen tulee menemään. Onhan terapiaa ollut päälle puolitoista vuotta ja se on ollut omanlainen rutiininsa arjessa. Terapiakertoja oli kriittisimpien hetkien aikaan jopa kolme kertaa viikossa. On ollut aina joku jolle kertoa ne synkimmätkin murheet pelkäämättä ja epäröimättä. Vielä niin, että toinen ihan oikeasti ymmärtää vaikka itsestä on tuntunut ihan hölmöltä jopa sanoa asioita ääneen. Terapiaan hakeutuessani olin aivan ihmisrauhio, näin kaikessa synkkää, en nukkunut, näin painajaisia ja aloin saamaan päivittäisiä ahdistuskohtauksia. Tämän kaiken aktivoi vuosien jälkeen uudeelleen ikävät elämänkäänteet, joista en voi avata enempää mitään sillä niihin liittyy myös muita ihmisiä.

Vaikka olin umpiromuttunut eikä missään tuntunut olevan mitään järkeä tai elämäniloa voisin kuitenkin sanoa tässä olevan hyviä puolia. Psykofyysinen fysioterapia on opettanut mulle äärimmäisen paljon ja ilman terapiaa en olisi ikinä ollut tää parempi versio itsestäni. Ongelmia korjattavaksi/käsiteltäväksi kuitenkin riitti. Mulla on kova tahto ja luotto siihen, että pärjään viimeisen terapiakerran jälkeen. Samalla pelkään tulevan sen ison romauttavan tekijän tietäen tuetun jakson päättyvän lopullisesti. Terapia teki ihan älyttömän suuria muutoksia muhun ja oon siitä kerrankin ylpeä.

En yleensä osaa kehua itseä tai ajatella, että oon jossain erityisen hyvä. Nyt kuitenkin voin sanoa, että olen hyvä oman kehon tuntemisessa. Osaan ymmärtää itseäni, mielen maisemaani ja kehon välittämiä reaktioita. Ymmärrän mistä hurjimmatkin reaktiot johtuu ja osaan hallita niitä paljon paremmin. En vielä täydellisesti eikä mun tarvitsekaan. Olen aina elämäni polulla oppimassa uutta ja harjoittelemassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tiedän omat rajani sekä arvoni ja osaan asettaa niitä niin itselle kuin Fransillekin. Nämä asiat luo turvallisuuden tuntua ja voin tuntea miten jalkani ovat vahvasti maassa kuin puun juuret. Oksat ei enää huojuta minua samalla tavalla kuin ennen.

Pitää vain luottaa itseensä ja siihen mitä olen oppinut. Täytyy vain yrittää parhaansa, olla armollinen ja hyväksyä myös ne mahdolliset romahdukset. Olen noussut niin syvästä suosta monen monta kertaa, että olisi ihme jos tulisi vielä jotan pahempaa mistä en selviäisi. Nyt kaikki on hyvin ja meillä on onnellinen perhe kasassa. Voidaan tukea kaikki toisiamme tiiminä. Tuntuu muuten todella ihanalle, miten nyt omat voimavarat riittävät myös muiden tukemiseen ja auttamiseen. Välillä oli pitkiäkin jaksoja, kun jouduin keskittymään ainoastaan itseeni, jotta sain itseni pysymään kasassa viimeisillä voimavaroilla. Vihdoin voimavarani ovat alkaneet palautua. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

-Iida

Maailman paras raparperi-vadelmapiirakka

Olen kehitellyt äidin vanhaa omenapiirakkareseptiä jo pari vuotta ja vihdoin olen löytänyt ne parhaimmat maut mistä on hyvä lähteä soveltamaan ohjetta muihin makuihin. Netin syövereissä ohjeita pengottuani huomasin, että todella monet piirakat sisältävät maitoa, piimää, kermaviiliä ym. Niitä on jokseenkin haastava korvata vegaanisilla maidottomilla tuotteilla niin, että maku ja kuohkeus olisivat oikeasti kohdillaan. Tässä tulee paras ohje pellilliseen maidottomaan raparperi-vadelma-syreenipiirakkaan!

Valmistusaika n.45min

Pohja:
4 kananmunaa
5dl sokeria
6dl vehnäjauhoja
200g leivontamargariinia
2dl keitettyä kahvia
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Pinnalle:
2 raparperia
noin. 200g vadelmia
kanelia

syreeninkukkia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota kananmunat ja sokeri ihan vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata margariini mikrossa. Lisää muna-sokerivaahtoon margariinisula, jauhot ja kahvi. Vuoraa syvä uuninpelti leivinpapereilla ja kaada taikina siihen. Kuori ja pilko raperperit ja lisää joukkoon hitusen sokeria. Ripottele ne ja vadelmat taikinan päälle. Ripottele vielä koko pellilliseen hitusen kanelia. Paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Koristele lopuksi syreenin kukilla.

Herkullisia leivontahetkiä!
ps. testaa syksyllä myös omenalohkojen kanssa

-Iida


Unitaantuma saapui taloon

Instassa mua seuraavat saattoi huomatakkin, kun pari päivää sitten kerroin videoiden muodossa Fransin unista. Voin sanoa, että äitiaivot on aivan liian pahat just nyt, unet katkonaisia ja varmaan pannullinenkaan kahvia ei riittäisi piristämään. Tässä eletään parhaillaan arkea joka suoraan sanottuna oli mun pahin pelko. Arki puuduttaa ja uuvuttaa, toisaalta taas antaa samalla erityisen paljon. Isosisko on ollut ihan korvaamaton apu hakiessaan Fransin välillä ulkoilemaan. Iso kiitos hänelle!

Käytiin uniohjaajalla joskus ehkä alkuvuodesta, jossa keskeytettiin unikoulu ja lähdettiin lapsentahtiseen rytmiin. Se toimi pitkään aivan loistavasti ja Fransilla muodostui melko säännöllinen rytmi itsestään. Muutama viikko sitten saatiin yösyötöt pois ja täällä nukuttiin 19.30-06 putkeen. Voittekin arvata, ettei nukuta enää. Frans on päättänyt jättää päiväunet pois ja sillon tällön saan nukkumaan 10-20min putkeen, joka on musta aivan hullua. Miten tuo pieni mies jaksaa edes päivien aikana touhottaa menemään noin kovin tuollaisilla unilla.

Olisikin ongelma vain päiväunissa. Myös yöunet menivät aivan pyllylleen ja Frans heräilee vähän väliä vaatimaan maitoa (jota 10kk ei saisi edes juoda yöllä enää). Uudet opitut taidot ovat tulleet uniin ja öisin on pakko treenailla niitäkin. Välillä ajatellaan iltaisin hiljaisuuden laskeuduttua taloon, että JES nyt se lapsi nukahti kunnes käy vilkaisemassa ja hän istuskeleekin hiljaa sängyssään hipsuttaen reunapehmusteen löyhelöitä. Illat valtasi hysteerinen itku, nyt myös päivät ovat täyttä huutoa. Oli siis aika ottaa taas yhteys uniohjaajaan ja varuiksi hoitavaan lääkäriin allergioiden ja refluksin puolesta.

Neuvolan uniohjaajalta tuli ne kuuluisat kommentit ”Onneksi tämä on vain vaihe”, ”Se menee kyllä ohi, luota muhun mä tiedän” ja ”Tämä voi kestää esikouluun tai kouluikään saakka”. Voitte kuvitella edellisen lauseen kohdalla miten kasvoni valahtivat kalpeaksi ja koitin kakistaa jotain ulos. Siis oikeasti jopa kouluikään saakka?! Tiesin unitaantuman olevan hyvin yleinen ja se tulee käsittääkseni 8-10kk iässä viimeistään, jos on tullakseen. Ajattelin sen kuitenkin kestävän vain muutamia kuukausia. Rukoilen tämän kaiken menevän pian ohi ja kiitän kahvin keksijää. Tässä ei auta unikoulut vaan aika.

Olen huomannut ”oireilujen” pahenevan, kun käymme esimerkiksi kyläilemässä. Usein on tullut mietittyä, ettei halua enää edes poistua kotoota, koska tietää seuraavan yön ja päivän menevän entistä huonommin. Samalla kuitenkin tiedostan, ettei se todellakaan ole ratkaisu. Sinnikkyys kasvaa tässä valtavasti ja se tekee mulle hyvää. Eroahdistuksen puhutaan olevan myös hyvin yleistä 8-10kk iässä. Se voi ilmeisesti myös pahentaa unitaantumaa ja olisikin hyvä koittaa totuttaa Fransia useampiin hoitajiin pienissä pätkissä. Päivisin voisi helpottaa aktiivinen yhdessäolo, leikkiminen ja sylittely. Aiemmin aktiivisessa käytössä ollut Hushh -kohinakaiutin on tehnyt paluun arkeen.

-Iida

Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta

Lapsen kasvatus on todella laaja aihealue, josta löytyisi höpistävää vaikka kuinka paljon. Olen miettinyt jo raskausajasta lähtien todella paljon omaa kasvatustani, oman lapsen kasvatusta ja kaikkea siltä väliltä. Mikä olisi oikein, mikä väärin, mikä tuntuisi omalta ja miten Matiaksen ja mun kasvatuksen arvot kohtaavat. Meillä onkin siitä onnekas tilanne, että ollaan todella samoilla linjoilla halutusta kasvatustavasta. Tapojahan on monia eikä mielestäni niinkään selkeää oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen tehkööt tietenkin niin kuin itse haluaa enkä kirjoita tätä tekstiä siitä näkökulmasta miten kaikkien pitäisi toimia. Tässä siis ainoastaan meidän ajatuksia ja meidän toimintatapoja.

Monesti aikuisiällä saattaa alkaa miettiä oman lapsen synnyttyä millaiset kasvatusperiaatteet omassa perheessä on ollut, millaiset miehen perheessä ja mitä tapoja toivoo toteutuvan oman lapsen kasvatuksessa tai jopa niitä mitä ehdottomasti ei halua tuoda oman lapsen kohdalla toimintatavoiksi. Lapset rakastavat rajoja ja ne pitävät mielestäni tientynlaista arkirutiinia yllä. Ilman rajoja ja opetusta lapsen pää olisi varmasti yhtä pyörremyrskyä eikä lapsi voisi voida erityisen hyvin. Koen myös ettei rajoja voi rustata paperille niin, että ne toimisivat aina, vaan täytyy ottaa lapsi huomioon yksilönä, sillä kaikki ei toimi kaikilla. Ikää tulee lisää vuosien saatossa jolloin toimintatavat muuttuvat ja ehkä me kaikki ollaan aina matkalla oppimassa uutta, eikä meistä tule ikinä valmista.

Kasvatus on mun mielestä hyvä muodostaa pienestä asti positiivisuuden kautta välttäen jatkuvaa toistamista ”Älä, älä, älä”, ”Älä tee noin”, ”Ei saa”, ”Älä koske”, ”Anna sen olla”. Pienen lapsen on vaikea eri kehitysvaiheissa olla tutkimatta ympäristöä ja kokeilla sallittuja rajoja. Itsesäätely ja aivojen kasvu on vielä niin kesken eikä itsestäsikään olisi varmasti mukavaa kuulla jatkuvia ohjeita jotka ovat kieltoja. Usein nämä tilanteet ovat varmastikkin niitä joissa lapsen aivot menevät niin jumiin, että kontrollin saaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tästä oikeastaan päästäänkin hyvin siihen miten tärkeää on kannustaa ja tsempata lasta ihan pienissä arkisissakin asioissa. Myöhemmässä vaiheessa ruokakauppareissuihinkin on kiva muodostaa ohjeet positiivisuuden kautta esimerkiksi kehumalla miten hyvin on jaksanut kauppareissun ajan, miten hienostii kerää pussiin hedelmiä ym.

Haluan vaalia perheen yhteistä aikaa ja muodostaa arjessa hoidettavista asioista kivaa perheen aikaa. Aina ei tarvitse olla niitä spesiaaleja päiviä, jolloin tehdään kaikenlaista arjesta poikkeavaa ja kalliimpaa. Lapset ja tietty monet aikuisetkin nauttivat myös pienemmistä puuhailuista, kuten metsäretkistä itse tehdyillä eväillä. Luonnossa on paljon kauneutta, tutkittavaa ja samassa aivoja nollaavaa raikasta ulkoilmaa. Hyvinvoivaan yhteiseen arkeen vaikuttaa paljon kuulluksi tuleminen. Rakastan keskustella päivien jälkeen Matiaksen kanssa mitä ollaan Fransin kanssa puuhailtu, kysellä miten hänellä meni töissä ja vaihtaa yleisesti kuulumisia. Lapselle/ lapsille haluan antaa jakamatonta ja kiireetöntä huomiota, jolloin he saavat myös kertoa päivän ajatuksia. Eihän sitä itsekään saa edes nukuttua hyvin, jos jokin asia kaivertaa mieltä ja ei ole tuntenut tulevansa kuulluksi tai välitetyksi.

Tärkeänä kasvatuksessa pidän myös pyyteettömyyttä, rehellisyyttä, muiden kunnioitusta, hellyyden ja rakkauden välittämistä. Usein tuntuu olevan niin, ettei pojille anneta ehkä niin paljon silittelyä, halauksia ja yleistä hellyyttä. Kuitenkin mun mielestä pojat tarvitsevat sitä yhtä paljon kuin tytötkin eikä muissakaan aihealueissa mielestäni nykypäivänä ole erikseen pojille ja tytöille sopivia juttuja. Haluan olla äiti, joka arvostaa tilanteessa, kuin tilanteessa lapsen mielipidettä. Iästä riippumatta heidänkin ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon otettavia. Tämä on myös suuri osa hyvinvointia. Haluan antaa omaa tilaa, luoda turvallisuutta ja luottamusta meitä vanhempia kohtaan. Toivon yhtenä asiana eniten, että Frans uskaltaisi aina puhua ihan mistä tahansa, sillä se on ihan hirveä tunne jos tuntuu ettei oteta vakavasti, huomioon, tai yritetä ymmärtää.

Turvallisuuden tunteen lisäksi myöhemmällä iällä me tuodaan sopivissa määrin esille maailman vaaroja ja opastetaan turvalliselle polulle. Henkilökohtaisesti kuitenkin inhoan tapaa tuoda vaaroja liian rajusti esille, niin ettei lapsi osaa olla enää rennosti nauttien elämästä ja alkaa nähdä kaikessa vaarallisuutta sekä pahaa. Välillä kuulee näitä, miten perheessä on ehkä opetettu varomaan tietyn maalaisia ihmisiä lokeroimalla heidät tiettyyn kategoriaan. Meillä sitten taas opetetaan pienestä asti suvaitsevaisuutta ihnoväristä, uskonnosta tai erilaisuuksista huolimatta ja tuodaan esille miten me kaikki ollaan yhtä arvokkaita. Mun omassa kasvatuksessani olen ehkä ylpein siitä, miten opetettiin avarakatseisuutta. Se on ollut suuri rikkaus elämässä, joka on mielestäni kantanut useissa aioissa aika pitkällekkin.

Oma minäkuva, arvot ja terve itsetunto on elämän mittainen matka. Me kehitetään kokoajan itseämme ja löydämme uusia puolia. Itse olen vasta nyt toisen pidemmän terapiataipaleeni myötä oppinut näitä asioita ja nyt uusia asioita oppineena ja uusia tietoja rikkaampana pystyn myös jakamaan oppia Fransille. Minäkuva, arvot ja itsetunto on aikaa vievää harjoittamista, joka vaatii itsetutkiskelua sekä kehon ja mielen hallintaa eikä sitä suoranaisesti voi opettaa. Musta on super tärkeetä antaa lapsen tunteille tilaa ja antaa niiden kaikkien näyttäytyä meissä, sillä ne ovat ainoita jotka näyttävät meistä eri puolia joista voimme myös oppia lisää. Jokainen tunne tai reaktio on merkki jostain ja ilman eri tunteiden sallittua näyttämistä emme voi löytää edes itseämme.

Kotiarestit, jäähylle joutumiset, puhelinkiellot ym. ovat tapoja, joita emme Matiaksen kanssa halua ottaa käyttöön. Me ollaan puhuttu näistä jonkin verran ja ajatellaan ehkä tietyissä määrin niiden provosoivan lasta lisää ja se kääntää mielestäni väärään suuntaan lapsen tunteiden näyttämistä ja tunteiden hallinnan oppimista. Siitä voi jäädä oikeesti pitkätkin seuraamukset aikuisikään saakka ja meillä aikuisilla on ihan järjetön vastuu tässä kaikessa, jotta ei saateta omia lapsia vuosien mittaisiin ongelmiin. Kaikenlaiset erimielisyydet, sääntöjen rikkomiset ja riidat tullaan ainakin meillä ratkaisemaan puhumalla ei aresteilla tai fyysisenä kurituksena. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja oikeudenmukaisuus ovat myös hyvin tärkeitä taitoja. Tässä haluan silti nostaa esille, että kaikkea elämässä ei silti kuulu katsoa läpi sormien ja antaa anteeksi on oltava itsesuojelua ja arvostettava itseä.

Hyvää loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lue myös:
Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?
Miksi nuorena vanhemmaksi?
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?

Vanhempainvapaa loppuu kesäkuussa, joka hirvittää mua oikeesti rahan puolesta. Laskut, ikuisuuksiin jatkuvat lääkärikäynnit, allergiaruoat ym. maksavat todella paljon eikä kotihoidontuella eletä mun puolesta tällaista perhe-elämää. Tässä kohtaa näkisin monenkin sanovan mulle, että ainahan mä voin mennä töihin jonnekin. Noh suuri ongelmahan onkin, kun oma terveys ei riitä 8h työpäiviin esimerkiksi sisustusuunnittelijan hommissa. Onneksi vihdoin olen saanut yrittäjyyttä alulleen ja tämä jos joku motivoi ja inspiroi mua arjessa. Olo on itseasiassa siinä mielessä erityisen huojentunut jopa, koska moninaisia somealan hommia terveyteni kestää paljon paremmin. On siis joku vaihtoehto josta lähteä purkamaan tilannetta, eikä vaan ”joku” vaan unelmatyö!

Seuraajamääräni sekä näkyvyyteni ovat vielä niin pientä, ettei vaikuttajan työllä pysty tienaamaan elantoa. Olenkin huikeella yritysidealla keksinyt oman polun työntekoon toteuttaen tuotekuvauksia, ehkä yritysten somekanavien ylläpitoa sekä omien somekanavieni ylläpitoa. En voisi olla innokkaampi näitä ideoita luodessa ja tällä kertaa tuntuu, että lähden oikeesti elämään sitä elämää miksi täällä ollaan. Lähden toteuttamaan mun suurimpia unelmia, joista en vielä pari vuotta takaperin tiennyt. Luottamus itseen, omaan työhön, taitoihin sekä ideointiin on jo melko varma lähtökohta jonkinmoiselle menestykselle. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus perustaa toiminimi, muokkailla nettisivuja ronskimmalla kädellä blogini ja yrityksen yhteiseksi sivuksi ja päivitellä mediakorttia.

Frans on kotona todennäköisesti 1,5-2 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen uskon hänen menevän perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin. Saa nähdä miten meidän käy, sillä paikkoja voi olla myös hyvin rajallisesti. En ole vielä erityisemmin ottanut hoitopaikoista selvää, mutta jotenkin uskon olevan itse levollisempi, jos Frans pääsisi vähän pienempään hoitopaikkaan. En halua joutua ikinä näkemään, miten aikuisilla ei olekaan ollut aikaa päiväkodissa huomioida tarpeeksi Fransia ison lapsiporukan ympäröimänä. Eikä se kaikissa paikoissa varmasti niin olekaan, mutta kyllähän te tiedätte miten näitä kauhutarinoita riittää. Hyvistä tosin ei ehkä vain tuoda ilmi niin paljon positiivista palautetta.

Kun Frans menisi hoitoon saisin aikaa enemmän töille, mutta just nyt haluan nauttia ajasta hänen kanssa tehden pienimuotoisesti somekanavieni ylläpitoa ja tulevan yritykseni töitä. Työt tulevat ajoittumaan varmasti paljon iltapäivään-iltaan ja viikonloppuihin, jolloin Matias on kotona auttamassa. Tulee varmasti olemaan haasteellista pitää kaikkea balanssissa ja perheen sekä parisuhteenkeskeistä aikaa riittävänä unohtamatta ystäviä. Aina ei kuitenkaan ole varaa valita ja on mukauduttava ympäröiviin muutoksiin. On myös haastavaa erottaa työaikaa muusta, kun teen tätä kaikkea niin mielelläni. Some ja valokuvaus on mulle kuin oma unelmaharrastus, jossa saan tuoda omia parhaita puolia esille.

Lue myös:
CFS ja äitiys

-Iida

CFS ja äitiys

Olen joskus ohimennen tuonut esille Instagramissa, että mulla on yhdeksän perussairautta. Eniten pinnalle olen nostanut niistä mielenterveyteen liittyviä asioita. Näiden ohella sairauksia tosiaan löytyy muitakin, myös sellaisia jotka ovat arjessa näkyvillä ihan joka ikinen päivä. Olen aristellut kertoa näistä, sillä olen pelännyt niiden vaikuttavan ihmisten muovaamaan mielikuvaan minusta. Pelko on syntynyt kahdeksan vuoden aikana, kun olen joutunut kohtaamaan lukuisia tilanteita, joissa minua ei uskota tai kuunnella ja pahimmassa tapauksessa ihmiset ovat karisseet ympäriltäni kuultuaan totuuden sairauksestani. ME/CFS eli Krooninen väsymysoireyhtymä tuntuu olevan sairaus, jota ihmisten on vaikea ymmärtää ja käsitellä.

Toisaalta tykkään tuoda esille asioita, joista voisi olla apua tai vertaistukea muille. En halua pelätä liikaa näistä puhumista, sillä tää on kuitenkin osa mua ja osa meidän päivittäistä arkea, eikä meillä kellään arki ole pelkäästään sitä mitä somessa näkyy. Haluankin kertoa teille mun tarinan CFS:n sairastamisesta ja sen vaikutuksesta äitiyteen. Tästä ei mielestäni puhuta riittävästä sairautena saatika tuoda sen vakavuutta esille. Sairastuin itse kyseiseen sairauteen v.2013 vaikeassa elämäntilanteessa traumaattisen kokemuksen johdosta, joka samalla onnistui romauttamaan henkisen hyvinvointini. Minua tutkittiin pitkään lääkäreissä lukuisten oireiden vuoksi, joista suurimpana oli jatkuva todella paha uupumus, kivut ympäri kehoa ja yli 38 asteen jatkuva kuume, joka ei laskenut lääkkeillä tai levossa. En jaksanut edes viestitellä kavereille.

Suomessa tämä sairaus jakaa mielipiteitä siitä, onko se diagnosoitava sairaus lainkaan, mutta silti ulkomailla CFS tunnetaan jo erityisen hyvin, luokitellaan sairaudeksi ja annetaan sille kuuluvaa hoitoa sekä tutkitaan aktiivisesti. Suomessa tilanne on edelleen katastrofaalinen, sillä ymmärtääkseni mikään lääkärikeskus ei anna tähän hoitoa – puhumattakaan vakuutuksen ja Kelan korvattavuuksista tai tarvittavien tukien hakemisesta. Tämä jos jokin on oikeasti pöyristyttävää, sillä validia tietoa kroonisesta väsymysoireyhtymästä kuitenkin riittäisi todella paljon – jopa jo Suomessakin. On ollut hullua seurata sairauden tunnettavuuden ja kehityksen matkaa näin pitkän aikaa ilman näkyviä tuloksia. Auttavia hoitomuotoja on keksitty jo useampia, mutta mikään ei silti paranna sairautta.

Mikä on CFS?
Krooninen väsymysoireyhtymä on vakavasti elämää rajoittava elimellinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä. Sairauden nimi on sinänsä harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Sairauden oirekuvaa hallitsee useimmiten äkillisesti alkanut pitkäkestoinen uupumus, joka pahenee todella vähäisestäkin fyysisestä tai henkisestä rasituksesta eikä helpota levolla. Väsymysoireyhtymän vaikeusasteita on useita ja jokainen potilas kokee oireet eri tavalla.

Uupumus voi johtaa täyteen invaliditeettiin. Uupumus ei ole suinkaan ainoana oireena sairaudessa vaan oireiden kirjo on uskomattoman laaja! CFS aiheuttaa kuumetta, kiputiloja kuten lihas- ja nivelsärkyjä, infektioherkkyyttä, aistiyliherkkyyksiä sekä flunssan kaltaisia oireita. Lisäksi sairauteen kuuluu päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta, ahdistusta ja sydämen lisälyöntejä sekä rytmihäiriöitä. Uni on usein katkonaista, levotonta ja painajaisten täyteistä. CFS:lle tavanomaista on jaksottaiset hetket, jolloin olo voi olla niin hyväkin, ettei koko sairautta välttämättä huomaa, kunnes tila taas romahtaa. Osa potilaista on täysin vuodepotilaita.

Keskittymiskyky sekä lähimuisti heikentyvät niin, ettei työnteko tai opiskelu useilta onnistu. Keskittymis- ja muistihäiriöt ovat tavallisia, jopa dementoitumiseen asti. Muistivaikeuksia aiheuttaa muun muassa verenkierron liian vähäinen happi. Aivot tarvitsevat toimiakseen verenkierrossa happea eri lohkoilleen ja CFS:n vuoksi happi ei riitäkään aivojen kaikille lohkoille. Tämä aiheuttaa eri potilailla erilaisia vaikeuksia. Verenpaine voi laskea äkisti ja aiheuttaa huimaus- ja heikotuskohtauksia. Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa rinnalle usein myös muita sairauksia, kuten kroonista kipuoireyhtymää, endometrioosia ja ärtyvän suolen oireyhtymää. Tämä siis kertookin varmasti jo paljon siitä, miksi itselläni on yhdeksän sairautta.

(postauksessa hyödynnetty seuraavia lähteitä: unesta.fi ja terveyskirjasto.fi)

Miten CFS on näkynyt mun arjessa ennen ja miten nyt lähes kahdeksan vuoden kuluttua? Mitä haluaisin sanoa kanssasairastajille ja etenkin teille, jotka toivotte omaa lasta CFS sairastamisen keskellä?
Huhh mistä edes alottaisin. Tosiaan kohta kahdeksan vuotta sitten sairaus todettiin Tyksissä ja muistikuvat oireiluista ovat varmasti hämärtyneet paljon. Yritän kuitenkin kertoa parhaani mukaan mitä vielä muistan.

Koulusta alkoi tulla jatkuvia poissaoloja erilaisten infektioiden, uupumuksen ja kuumeilun vuoksi. Olin niin loppu ja kipeä, että nukuin vain pimeässä huoneessani. Totta puhuen, en edes tiedä kuinka paljon ja kuinka kauan vain nukuin. Koko muu elämä katosi ympäriltä ja voitte vain kuvitella, miten elämänilo katoaa tuollaisina aikoina. Oli aika siirtyä laajoihin tutkimuksiin Tyksin lastenosastolle, jossa taisin yöpyäkin muutaman yön. Otettiin jos jonkinlaista tutkimusta, mutta tuloksetta. Mitään ei löytynyt mistään.

Muistan lääkärinkin olleen ihmeissään mistä tilanteessa on kyse, kunnes syyksi paljastui CFS. Emme uskoneet vielä ensimmäistä lääkäriä ja lopulta sama diagnoosi tuli neljältä eri lääkäriltä. Oirekuva oli lähes yhtä laaja, kun koko sairaus pitää sisällään. Tämä tuntuu tässä hetkessä aivan uskomattomalta. Miten olenkaan elänyt läpi tuollaisia aikoja? Meni vuosi, toinen, kolmas… Oireet eivät kadonneet. Oli siis aika hyväksyä tämä ”kohtalokseni”, sillä sairaus on ja pysyy, mutta sen kanssa on opittava elämään. Mikään ei vie sitä ikinä pois, se kulkee kuin takiainen matkassani mukana hautaan asti. On löydettävä ympärille keinoja, joiden kanssa helpottaa oloa ja joiden avulla voi taas nauttia elämästä täysin rinnoin. Oireiden määrän perusteella monikin ajattelee varmasti tätä lukiessaan, että eihän näin voi elää ja miten pidän kasassa koko vauva-arjen puhumattakaan miten haaveilemme toisesta lapsesta.

Vuodet ovat opettaneet uskomattoman paljon. Elämä on ollut täynnä vääryyttä, mutta vastapainona täynnä aitoa onnellisuutta ja elämäniloa. Oikeanlaisten apukeinojen löytäminen on ollut työlästä ja sen myötä palkitsevaa. Enkä suoraan sanoen tiedä olisinko tässä jos en olisi löytänyt rinnalleni upeaa miestä, joka ottaa tämän kaiken vastaan osana minua. Se jos jokin on todellista rakkautta. Nykyään oireilut ovat ajoittain pahempia ja ajoittain en huomaa sairastavani väsymysoireyhtymää lainkaan. Juuri kukaan ei tunnu myöskään huomaavan minusta tätä kaikkea ulospäin, joka toisinaan on todella hyvä juttu. En halua sairauden olevan kaikessa keskipisteessä siinä kuka olen.

Nykyään pystyn tekemään paljonkin asioita päivien aikana ja nauttimaan siitä mitä teen. Unelmia riittää toteutettavaksi vaikka kuinka paljon. Suurimmassa osassa arjessa jaksamisen puolesta on varmasti asioiden priorisointi, tekemisen jaksottaminen pieniin pätkiin tasaisesti, lisävitamiinit ja suolavesi. Krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluu usein nesteen imeytymisongelmia, jolloin suolavesi auttaa imeytymisessä ja olon virkistämisessä. Toivoisin saavani happihoitoja säännöllisesti, joka voisi auttaa tilannettani paljon, mutta Suomessa näitä ei korvata ja omakustanteisena ne ovat aivan liian kalliita.

Pelkäsin aina, etten mahdollisten CFS:n tuomien hedelmällisyysongelmien ja keskenmenoriskien vuoksi voisi saada omaa lasta. Tätä sairastavilla naisillahan vaihdevuodet voivat alkaa jo parikymppisenä. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että lopulta saimme oman lapsen! Se jos jokin on paras palkinto ikinä koko elämälle. Raskausaika ja vauva-aika on ollut haasteellista ja luonnollisesti väsyttävää. En ikinä uskonut onnistuvani tässä kaikessa näin hyvin, jopa normaalisti niin kuin täysin terveetkin ihmiset. Ehkä oloon on vaikuttanut myös se, ettei arjessa ole aikaa jäädä pohtimaan omaa vointia, vaan keskittyminen on ensisijaisesti muualla. Lapsen tuoma päivärytmi helpottaa myös omaa jaksamista ja CFS oireita.

Säännöllisyys ja asioiden ennakointi on oikeastaan kaiken A ja O. Kuulostaa hullulle miten se voi olla lapsiarjessa mahdollista, mutta tähän asti se on onnistunut oikein hyvin. Lääkärit ja läheiset pelkäsivät raskauttani ja vauvan tuloa, jos terveyteni romahtaisikin täysin. Tunsin jotenkin jatkuvaa pelottelua selviytymisestä, mutta nyt äitinä voin sanoa kroonista väsymysoireyhtymää jo kahdeksan vuotta sairastaneena, että mä voin ihan hemmetin hyvin verrattaessa aikaan ennen omaa lasta! Joskus on huonompia hetkiä ja niistäkin selvitään ympäröivällä avulla ja tuella mainiosti. Elämä ei lopu yhteen, toiseen tai yhdeksänteenkään diagnoosiin. Elämä vain muuttaa muotoaan ja siitä voi silti olla super onnellinen ja kiitollinen.

Haluan sanoa teille ketkä sairastatte kroonista väsymysoireyhtymää tai mitä tahansa muuta, että elämä kantaa, kulje virran mukana ja usko itseesi täysin. Voit selvitä kaikesta voittajana entistä vahvempana! CFS ei välttämättä vie mahdollisuutta olla äiti tai isi, mutta mahdollisuus myös vanhemmuudelle kannattaa ehdottomasti antaa eikä kuunnella pelkästään lääkärien ja muiden mielipiteitä siitä miten tulet jaksamaan. Mun elämä todellakin yllätti eikä se mennyt lainkaan muiden ”käsikirjoittamalla” tavalla. Olen ylpeä ja erityisen onnellinen siitä, kun päätin lähteä kulkemaan omaa polkuani ja otin suunnattoman isoja riskejä.

Tsemppiä ja hurjasti voimia just sulle siellä ruudun toisella puolella olit terve tai sairastat yhtä tai useampaa sairautta. Muista nauttia jokaisesta päivästä ja tee niistä itsesi näköinen ❤️.

-Iida

Äiti suloisimmalle minimiehelle

Tänään saan viettää äitienpäivää ensimmäistä kertaa ihan virallisesti. Viime vuonna raskausajalla juhlistettiin äitienpäivää spessun aamupalan merkeissä mansikkakakun kera. Tänään saan viettää aamun suloisimman minimiehen kanssa, joka yhdeksän kuukautta sitten muutti koko elämämme. Hän toteutti suurimman unelmani tehdessäni minusta äidin. Hän näytti rakkauden uudet ulottuvuudet, joita en ennen osannut ymmärtää. Nyt ymmärrän, mitä suurin rakkaus voi olla ja mitä erityistä merkitystä elämässä on.

Yhdeksän kuukautta on ollut pitkä matka äitinä. Itseasiassa siihen valmistautuminen alkoi jo raskausajalla ja hulluinta on se, kuinka synnytyksen jälkeen minusta tuli heti äiti. Varsinaista totutteluaikaa ei ollut, vaan kaikki tapahtui äkkiä muuttaen ihan kaiken. Tunne oli jopa pelottava ja tunteiden käsittely haastavaa. Yht’äkkiä kotiimme muuttikin pieni tuhiseva vauva. Harjoittelemista, oppimista ja totuttelua riitti paljon joka päivälle ja nyt kaikki meneekin täysin rutiininomaisesti.

Tämä aika on opettanut paljon ja muuttanut itsestäni huonompia piirteitä hyväksi. Olen saanut paljon kehitystä monelta kannalta ja sanoisin jopa muuttuneeni jonkin verran ihmisenä äitiyden myötä. Yhdeksän kuukautta on ollut elämäni onnellisinta aikaa ja parisuhdekin on tuntunut entistä upeammalta. Edelleen saan katsoa poikaani nukkumassa herkistyen lumoutuneella katseella. Joka päivä saan iloita hänen uusista taidoistaan ja nauraa hassuille kommelluksille. Toivon sydämeni pohjasta saavani olla äiti vielä toiselle pienelle -äitiys on parasta mitä tiedän.

Hyvää äitienpäivää!

-Iida

Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Pian 9kk aikana on tullut osteltua ja testailtua Fransilla kaikenlaisia tuotteita, joista on valikoitunut taas usean kuukauden ajalta meidän suosikkeja. Useat ostokset ovat olleet meille hutiostoksia, jotka ovat toimineet ehkä monilla muilla, mutta ei meillä. Konttauksen ja jatkuvan liikkeen lisääntyessä myös käytössä olevien tuotteiden vaatimukset lisääntyy huimasti, eikä mikä tahansa kestä laadun puolesta Fransin menoa. Listailenkin teille meidän suosituksia/ suosikkituotteita.

Vaatteet ovat olleet yksi murheenkryyni. On ollut harmillista ostaa uusia vaatteita, kun laatuvaatimukset eivät vastaa lainkaan toiveita. Ollaan huomattu mm. Newbie -vaatteiden ja Lindexin tiettyjen housujen olevan meille huonoja, sillä konttauksessa ne nuhjuuntuu ja menee pilalle jo parin käyttökerran jälkeen. Suosikeiksi ovat muodostuneet useat Name it:in vaatteet sekä Lindexin -ribbihousut. Name it:in vaatteet ovat muodostuneet myös ulkonäkönsä puolesta ehdottomiksi suosikeiksi! Sukkasuosikit meillä on ollut Newbie -sukat vaikka nukkaantuvatkin nopeasti. Ne on ollut ainoita, jotka pysyvät pidemmän ajan paikoillaan jaloissa.

Vaihdettiin joku aika sitten junior koon pussilakanoihin ja niissä käytössä on ollut Garbo&Friends -musliinipussilakanat. Ne ovat olleet ihanan pehmoisia, hengittäviä ja todella kestäviä. Tämän merkin tuotteet ovat meidän lemppareita kuosien ja kestävyyden puolesta. Ostinkin juuri kesäksi ohkaisemman viltin, joka sopii kivasti lämpimillä keleillä ulos päikkäreille. Päikkäreistä puheenollen on pakko myös mainita suosituksena Seimia -uniriepu. Frans on rakastanut tätä pupua ja äiti rakastaa tätä ehkä vielä enemmän. Materiaalina pupussa on pellava.

Garbo&Friends ja Konges Slojd -harsoliinat ovat olleet meidän ykkösiä. Lähinnä näitä käytetään maidon juonnissa sekä kuolarätteinä ja ruokailuissa on ihan perus valkoisia. Harsoliinat ovat meillä enättys paljon käytössä hampaiden puhjetessa ja no jokainen äitihän tietää miten moneen näistä on. Näitä ei voi koskaan olla liikaa! Olen pyrkinyt harsoista lähtien tekemään kestäviä pitkäaikaisempia valintoja, jotka menevät myös seuraavalle lapselle. Mielummin maksan enemmän niistä heti alkuun, ettei joudu ostamaan kahteen kertaan samoja tuotteita.

Leluista kolme suosikkimerkkiä, joita suosittelen on OlliElla, Konges Slojd ja Fisher-Price joista meillä on Little People -leluja. Käytännölliset ruokailuvälineet ovat myös arjen pelastajana! Niistä meillä onkin parhaimpina ollut Mushie -kulhot ja lusikat ja Konges Slojd -ruokalaput sekä nokkamukit. Frans on osannut juoda näistä nokkamukeista jo pitkään! Ovat myös helppoja puhdistaa. Konges Slojdilta meiltä löytyy myös termospullo, joka toimii myöhemmin pillipullona vaihdettavan korkkinsa ansiosta. Se on meillä jokaisella reissulla mukana pitämässä maitoa lämpimänä!

Hyvää alkanutta viikkoa!
-Iida

Hyvät unet luonnonmukaisten tyynyjen ja peiton syleilyssä

Kaupallinen yhteistyö / Univisio
sisältää alekoodin

Me ollaan jonkin aikaa jo testailtu Univision kahden tuotesarjan tuotteita. Ensimmäisenä testissä oli Luxor-tuotesarjan tuplapeitto sekä tyynyt ja nyt viimeisenä Bambu-tuotesarjan tuplapeitto sekä tyynyt. Bambu-tuotesarjassa on huomioitu luontoystävällisyys ja tuotteiden kankaassa oleva bambu on luonnostaan antibakteerinen luonnonmateriaali. Tyynyjen ja peiton kangas on 50% bambua ja 50% puuvillaa. Lisäksi nämä ovat hengittäviä ja kosteudensietokykyisiä! Tyynyissä on käytetty puhtaista muovipulloista tehtyä kierrätyskuitua, jonka ansiosta voimmekin vähentää luonnonvarojen kulutusta.

Olen ollut todella innoissani näistä tuotteista, sillä nämä sopivat hyvin arvoihini. Ollaan pyritty vähentämään muovia aina, kun mahdollista ja tehty luontoystävällisempiä valintoja. Kotimaiset tuotteet ovat myös lähellä sydäntäni. Univision tuotteet ovatkin saaneet Avainlippu -tunnuksen merkkinä suomalaisesta työstä. Näin koronan aikaan on ollut ihanaa tukea pienyrityksiä, sekä suomalaisia yrityksiä. Jos teillä on tarvetta uusille tyynyille ja peitoille, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Univision tuotteita! Me ollaan rakastuttu Bambu-tuotesarjan tuotteisiin ja voin todellakin suositella näitä. Yöllä ei hikoiluta levottomampaa nukkujaakaan näiden hengittävyyden ansiosta ja nämä ovat tuntuneet kivan keveiltä.

Hyvät yöunet ovat näkyneet päivien kulussa merkittävästi. Tuntuu, että nyt hyvin levänneenä jaksaa joka päivä tehdä paljon erilaisia askareita. Meillä jäi yöheräämiset pois ja Frans on nukkunut aina aamuun asti. On ollut siis rentouttavampaa herätä uuteen päivään stressittömin mielin. Huonojen unien onneton kaari on vihdoin katkaistu ja me kaikki nukumme paljon paremmin. On myös selvää, että tämä on vaikuttanut omien unelmien toteutukseen. Nyt suurimmatkin unelmat ovat alkaneet löytää paikkaansa ja voin sanoa todellakin olevani entistä onnellisempi ja energisempi.

Alekoodi:
Koodilla ”IIDA20BAMBU” saat -20% alennuksen Bambu-tuotesarjasta: peitto 150x200cm ja tuplapeitto 230x200cm, tukeva tyyny 50x60cm ja tyyny 50x60cm. Kuponki on voimassa 2.5.2021 asti.

https://www.univisio.fi/tuote/bambu-tyyny-tukeva
https://www.univisio.fi/tuote/bambu-tyyny
https://www.univisio.fi/tuote/bambu-peite

-Iida

Miksi nuorena vanhemmaksi?

Mulle on ollut aina selvää, että haluan päälle parikymppisenä äidiksi. Tottakai tämän on mahdollistanut pitkä parisuhde. Ehkä iän puolesta tai jostain muusta syystä olen kohdannut ihmetteleviä katseita, hämmennystä somessa miten nuori olenkaan ja mulle ehkä se ärsyttävin juttu on ollut se miten aikuiset antavat hirveästi neuvoja lapsen hoitoon siihen sävyyn, kuin olisin lapsi. Paljon on tullut kuultua myös siitä, miten me ollaan Matiaksen kanssa nyt menetetty nuoruus, bileet ja seikkailu. Voin heti sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa.

Koen, että lapsi on mahdollistanut elämässä paljon siis todella paljon! Olen saanut paljon oppia, olen kokenut olevani nyt juuri siinä paikassa tässä maailmassa, kun haluan olla. Tästä olen aina haaveilut. Mikään ei ole yhtä opettavaista, kun vanhemmuus. Fransin myötä ainakin mulla elämä ikään kuin vasta alkoi. Olen saanut ihan mahtavia ystäviä ja kavereita ympärille äitipiireistä. En ole ollut koskaan näin onnellinen, kun oman lapsen saatua.

Ehkä monikin voisi ajatella ettei meillä ole enää niitä sarja hetkiä, road trippejä, seikkailunhalua, intiimejä hetkiä, vapautta ym.. Nämä ovat kuitenkin hyvinkin arjessamme mukana päivittäin. Käydään edelleen rennosti road tripeillä, eikä ne ole muuttunut, kuin ajallisesti pysähtelyiden vuoksi. Välillä ruokitaan Fransia ja jatketaan taas matkaa ja hänkin on tuntunut nauttivan seikkailusta! Toki me ollaan myös opetettu syntymästä asti Frans meidän menevään arkeen.

Tottakai sitä pelkäsi tai jännitti, menettääkö lapsen myötä paljon. Ottaako se enemmän, kuin antaa. Haasteista huolimatta ainoa asia mikä muuttui paljon on ollut ehkä se oman ajan käyttäminen. On pakko priorisoida asioita ja pysyä aikataulujen päällä jaksottamalla tekemistä, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Ennemminkin sanoisin, että vanhemmuus on opettanut lujahermoisuutta, muodostanut säännöllisen päivärytmin ja opettanut eri tavalla pitämään itsestä parempaa huolta.

Ennen kaikkea olen oppinut äitiydestä armollisuutta. Alkuun tuntui pahalta sanoa jo ennen äitiyttä matkassa mukana olleille kavereille, etten ehdi seuraavana päivänä soittelemaan tai aina näkemään. Voin suoraan sanoa menettäneeni kavereita. Osasin kuitenkin odottaa tätä ja tää kertoo mulle vain sen, ettei he ollut aitoja. Mulle jäi ainoastaan yksi kaveri heistä ja hänkin muutti kauemmas. Ollaan silti melko paljon yhteyksissä ja on ollut ihanaa huomata miten välimatkakaan ei ole vaikuttanut meihin ja on saanut ymmärrystä ettei aina vain jaksa tai ehdi panostamaan niin paljon.

Hullua miettiä miten Fransin muuttaessa myöhemmin kotoota pois me ollaan Matiaksen kanssa noin nelikymppisiä, jolloin edelleen elämää on vielä huimasti jäljellä! Voi jopa olla, että silloin kavereille on pari vuotta takaperin syntynyt esikoinen, kun me ehkä seikkaillaan kaksistaan ulkomailla. Nuoren vanhemmuuden plussana on myös oma jaksaminen. Nuori keho sietää paljon paremmin valvomista, heräilyjä ja jatkuvaa toimintaa arjessa. En lähde yleistämään, etteikö vanhemmat voisi jaksaa tätä kaikkea yhtä hyvin. Koen kuitenkin tämän olevan etuna.

Frans on saanut meidän välejä Matiaksen kanssa läheisimmiksi ja rakkauden täyteisimmiksi. Ajoittain huonosti nukutut yöt verottaa luonnollisesti myös parisuhdetta, mutta nämä on onneksi vain vaiheita. Kaiken kaikkiaan en voisi olla ikinä onnellisempi lapsen saannista tai korostaa liikaa sitä miten tämä oikeesti antaa niin uskomattoman paljon. Vaikka parisuhteessa olisi ollut syystä tai toisesta haasteita ja kaikki sanoisivat ettei siihen tilanteeseen voi hankkia lasta, niin meillä ainakin vanhat haasteet ovat takana päin. Frans jopa pelasti ne rypyt rakkaudesta, joita oli.

Jos sielä ruudun toisella puolella on nuoria lukemassa tätä niin olkaa rohkeita, antakaa perhe-elämälle yhdessä mahdollisuus jo nuorellakin iällä, jos siltä tuntuu. Älkää lukeko kaikkia nettipalstoja, mitä huonoa perhe-elämä tuo mukanaan vaan keskittykää vielä enemmän siihen kaikkeen positiiviseen ja hyvään. Se miten on mennyt muilla ei missään nimessä tarkoita, että niin menisi myös teillä. Jokainen vauva on erilainen ja tiiminä kumppanin kanssa voi selvitä melkein mistä vaan!

Loppuun haluan muistuttaa vielä yhdellä ärsyttävän kliseisellä asialla. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ja jakakaa arjen työt 50/50. Kun vauvavuonnakin puhuu puolison kanssa ihan kaikesta mitä mielen päällä on olo helpottuu ihan oikeasti tällöin enemmän, kuin koskaan ja ratkaisuita löytää jopa nopeammin.

Ihanaa viikkoa teille!
-Iida

Miten meillä nukutaan nyt?

Kaupallinen yhteistyö / Univisio
sisältää alekoodin

Aiemmin kerroinkin yhdessä postauksessa meidän unista, lakanoista ja miten toiveissa olisi laadukas tuplapeitto ja tyynyt. Nyt ne on meillä! Vanhemmuuden myötä unta ei ole pitänyt enää itsestäänselvyytenä. Aiemmin tuli mentyä nukkumaan milloin mitenkin, eikä omaan uneen kiinnittänyt huomiota. Oman lapsen myötä on ollut pakko keskittyä unen laatuun. Eihän tästä muuten selviäisi voimissaan.

Usein yön unimääräksi jää jopa vain viisi tuntia, jos Fransin nukuttamisessa on vaikeuksia tai yöllä tulee paljon heräilyjä. Unen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Tästä huolimatta etenkin viikonloppuisin ja lomalla löytää edelleenkin itsensä Netflix-sarjan ääreltä puolen yön aikoihin…Jostain sitä aikaa on vaa koitettava repiä itselle/parisuhteelle hektisen arjen keskeltä.

Olen ymmärtänyt kantapään kautta opittuna vihdoinkin sen, miten ihmisten pitäisi oikeasti keskittyä treenaamisen ja muun päivän hyvinvoinnin lisäksi yön hyvinvointiin. Suurimman osan elämästä nukumme ja onkin hyvin tärkeää pitää hyvän unen ”kriteereistä” kiinni. Jokainenhan meistä varmasti tietää miten tahmeilta päivät tuntuvat, jos uni on ollut heikkoa. Mulla se vaikuttaa pahiten muistiin.

Sopiva nukkumislämpötila, rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa, peiton hengittävyys ja oikeanlainen tyyny ovat ne parhaimmat lähtökohdat. Näitä noudattamalla unet paranee huomattavasti ja voimavaroja säästyy. Isompi panostus tuotteisiin siis kannattaa. Nukun aikalailla aina vatsallaan, jolloin niska ja hartiaseudun vaivat lisääntyvät. Tyynyllä on siis hyvin suuri vaikutus jumituksiin. Lisäksi oikeanlaiset tuotteet vähentävät yönaikaisia pyöriskelyjä.

Nukkujia, peittoja ja tyynyjä on niin moneen lähtöön, ettei oikein tiennyt itsekään millaiset tuotteet olisivat meille oikeanlaisia. Me kerrottiin Univisiolle millaisia nukkujia me ollaan ja kyseltiin millaiset tuotteet olisivat meidän käyttöön sopivia. Testissä onkin ollut Luxor-tuotesarjan tuplapeitto ja tyynyt. Tuotteet ovat Suomessa valmistettuja ja niillä on Allegia-, iho-, ja astmaliiton yhteistyötunnus.

Luxor-tuotesarjan tuplapeitto on ollut mielestäni todella kevyt ja hengittävä, vaikka onkin kookas! Usein peitot ovat saattaneet tuntua hieman raskailta. Tyynyt ovat vaikuttaneet myös todella laadukkailta ja muhkeilta 😍. Nyt on päässyt pellavapussilakanat arvoisiinsa tyynyihin ja peittoon.

ps. 10.4-24.4.2021 saat koodilla ”IIDA20” -20% alennusta Luxor-tuotesarjan peitteistä ja tyynyistä https://www.univisio.fi sivulta.

-Iida

100 päivää häihin

Huih! 100 päivää häihin, miten jännää 😍. Valmistelut alkavat olla pikkuhiljaa valmiina. Löysin joku aika sitten kaasoille ihanat nudehtavan roosahtavat mekot, Fransin vaatteet ovat odottaneet jo tovin kaapissa. Enää siis to do -listalta löytyisi edelleenkin vihkipaikan valinta sekä mun sormuksen hankinta, joka mahdollisesti teetetään omasta kivestä. Ollaan käyty katselemassa erilaisia vihkisormuksia, mutta jotenkin mikään ei ole tuntunut yhtään omalta. Toivoisin sormuksessa olevan viistehiomaton luonnonkivi.

Vihkipaikan suhteen mietteissä on ollut edelleen merenranta, joka tuottaa haasteita meille. Rannalla ei saisi olla muita juurikaan samaan aikaan. Mielellään ei ketään muita, jotta vihkihetki olisi mahdollisimman seesteinen ja kaunis 😅. Yleisillä paikoilla vain kun tätä mahdollisuutta ei voi taata. Pitäisikin siis löytää jokin vuokrapaikka tai kysellä esimerkiksi Facebookin ryhmistä jospa joku suostuisi lainaamaan omaa tonttiaan meille.

Toisaalta sitten taas olen miettinyt jos jäisimme yöksi kyseisen paikan hulppeaan mökkiin esimerkiksi. Nyt näyttää edelleen siltä, että korona saattaa vaikuttaa matkailuun. Toki voi olla, ettei esteitä ole ja päästään reissuun! Toivon sydämeni pohjasta tätä, ollaan odotettu niin paljon perhematkaa vuoristoille 😭🙏🏽.

Kovasti olen odotellut omaa mekkoani saapuvaksi! Se ei ole vieläkään valmistunut korjauksista. Onneksi vielä on aikaa häihin aika paljon. Olen niin haltioissani meidän häistä!! En malttaisi odottaa enää ollenkaan meidän yhtä suurinta päivää. On kylläkin hyvä ettei vihkipäivä ole ihan lähellä vielä, sillä hommaa suunnittelussa riittää edelleen. Luulen, ettei mun hermot olisi kestänyt juhlien järjestämistä. Vauva-arki maustaa tätä niin paljon omalla rankkuudellaan ja aika on tämän vuoksi todella rajallista.

Tämä vuosi on tuonut paljon raskaita asioita mukanaan joista on ollut vaikea päästä yli. Helpottaa paljon miettiä miten pian tulee isoja onnellisia asioita tähän arjen keskelle. Enkä siis tarkoita etteikö niitä löytyisi itse arjesta jo, mutta onhan häät ihan eri juttu. Lisänä tälle kesälle toivoisin yrittäjyyttä ja paljon perheen keskeistä aikaa. Yrittäjyyteen tulee vaikuttamaan varmasti vielä rahallinen puoli. Uskon kuitenkin odotuksen palkitsevan tässäkin.

Tässä viimeaikojen hääkuulumisia. Kivaa tulevaa viikonloppua❤️

-Iida

Hiustenhoitorutiinit

Raskauden aikaiset hormoonit antoi osansa mun hiuksille ja niistä paksuista hyvinvoivista hiuksista tulikin yksi ohut hiiren häntä. Nyt hiuksissa on ollut kova hoitaminen ja hiustenhoitorutiinit muuttuivatkin työläämmiksi. Ei ehkä monien muiden mielestä, mutta mulle tää oli iso muutos, sillä en ole hyvä laittamaan hiuksiani ja motivaatio on ollut niihin aika täys nolla! Äitini on kuitenkin parturi-kampaaja, joten sieltä suunnilta tulee aika paljon opastusta ja vinkkejä. Vihdoin motivaatio hiustenlaittoon on noussut jo hitusen.

Aiemmin mun unelmana oli kylmähköt keskiruskeat hiukset. Nyt kuitenkin rakastan lämpimämpää keskiruskeaa sävyä, joka tukee puolestaan metallienkin aiheuttamaa lämmintä sävyä hiuksissa. Lämpimämpi hiusten sävy itseasiassa korostaa aika kivasti mun kalpeita kasvoja. Jos sulla on kuivat hiukset, helposti rasvoittuvat, takkuiset tai veden vuoksi metallipitoiset ja tönköt, niin ota nää seuraavat sekalaiset tuotevinkit talteen.

Pesen hiukset joka toinen päivä Paul Mitchellin kosteuttavalla shampoolla ja hoitoaineella. Näissä on ihanan raikas tuoksu! Usein kosteuttavat tuotteet teki hiuksistani todella rasvaiset, kunnes vuosien etsinnän jälkeen nämä osoittautui toimivimmiksi ainakin mun hiuksille. Lisäksi teen pari kertaa kuukaudessa hiuksiin kevyen metallin poistokäsittelyn Ds mineral removing -tuotteilla. Yleensä ajoitan nämä mun ”spa” -päiviin. Käsittelyyn kuuluu shampoo, mineraalien poistoneste ja hoitoaine.

Hiusten pesun jälkeen käytän vaihtelevasti Paul Mitchellin omenan tuoksuista super skinny seerumia tuomaan kiiltoa ja silkkisyyttä tai Dermosilin kosteuttavaa suihketta. Kummatkin tuotteet ovat selvittäneet hiukset nopeasti ja hellävaraisesti. Nämä on ollut ihan ehdottomia suosikkeja! Hiusten käsittelyssä käytössä on hiuslakkana Paul Mitchellin -Super clean spray ja lämpösuojana Paul Mitchell -Flexible style hot off the press, joissa on muuten myös ihana tuoksu! Hiuslakka voisi olla hitusen vahvempaa, mutta ainakin saa luonnollisempaa jälkeä hiuksiin eikä ne kiillä hullusti.

Toivottavasti löydät näistä itsellesi hyviä tuotteita. Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Uusia kehitysvaiheita ja leikkejä

Kaupallinen yhteistyö / Leluakatemia

Fransilla on viimeisen viikon aikana tapahtunut hurjasti uusia kehitysvaiheita!! Huterin liikkein hän alkoi muutama päivä sitten ottamaan ensimmäisiä konttausaskelia. Voitteko uskoa, nyt talossamme on jo pieni kiituri, jota saa seurata silmä kovana!? Tämä taito omalla tavallaan edistää arjen pyöritystä, kun Frans saa itse haettua leluja joita haluaa, mutta toisaalta taas työtä on enemmän vahtimisen suhteen. Sitteri ei enää ole arjen pelastajamme ja onkin pitänyt keksi uudenlaisia virikkeitä.

Äänen hallintaa on treenailtu taas enemmän ja oma tahto alkaa olla esillä hyvinkin vahvasti. Kelvin -nukke on saanut paljon rakkautta ja reissaa Fransin mukana paikasta toiseen. Käsien motoriikka on muuttunut entistä tarkemmaksi jonka myötä ihan kaikki päätyy suuhun. Tämän vuoksi pidän entistä tärkeämpänä mahdollisimman luonnonmukaisia ja turvallisia leluja.

Rakastan leikkiä oman lapsen kanssa ja voi tätä onnellisuuden määrää, kun pikkuhiljaa mielikuvitusta saa päästää leikeissä ihan eri tavalla valloilleen. Frans tuntuu ymmärtävän jo todella paljon juttuja ja leikkihetket ovat muuttuneet nyt enemmän yhteisiksi. Tänään me keksittiinkin yksi uusi leikki, joka ajaa asiaansa myöhemmin vähän paremmin. Kuvattiin nimittäin lintua puisella Plan Toys -minikameralla. Frans nauttii pienten yksityiskohtien näpräilystä ja katsoo mielellään hänelle näytettäviä asioita.

Hassuttelun täyteisien kamera-, puhelin-, ja maatilaleikkien lisäksi päivien aikana me soitetaan soittimia, lauletaan ja katsellaan kirjoja. Kukkuu ja pöö-leikki on tän hetken ykkösinä. Erilaiset leikit ovat todella tärkeitä lapsen kehitykselle ja mielikuvitukselle. Kehontuntemus ja kehon rajojen hahmottaminen paranee monipuolisilla erilaisilla leikeillä. Olen koittanut alusta asti puhua paljon Fransille ja tehdä arjesta kivaa leikitellen. Nyt odotan eniten Fransin oppivan istumisen niin päästään leikkimään paljon rennommin!

Ajattelin tällä viikolla testailla vauvan värikylpyä eli Frans pääsee maalailemaan marjasoseilla itse. Löysin tämän idean netistä ja kuulosti todella sotkuiselle ja hauskalle😅. Saa nähdä mitä Frans meinaa värikylvystä. Voi olla, että kaikki soseet menee paperin sijaan suuhun.

Kivaa loppuviikkoa!

-Iida

Ihonhoitorutiinit

Kaupallinen yhteistyö / Laponie of Skandinavia

Pitkästä aikaa pääsen päivittelemään mun omia ihonhoitorutiineja. Pyrin käyttämään aina kotimaisia kasviperäisiä tuotteita. Silloin tunnen helliväni ihoa parhaalla mahdollisella tavalla tukien samalla kotimaisuutta. Mulla kesti tosi pitkään löytää oikeanlaisia tuotteita iholleni ja nyt aiemman vakkari tuotesarjani rinnalle on löytynyt toinen ihana tuotesarja Laponie of Skandinavia. Rakastan käyttää tuotteita jotka ovat iholleni täydellisesti toimivia ja jotka saavat oikeasti muutoksia aikaan.

Laponie of Skandinavia on kotimainen ihonhoitosarja, joka valmistaa hoitavia tuotteita herkälle ja ongelmaiholle. Tuotteet ovat hajusteettomia, hellävaraisia ja tehokkaita. Valmistuksessa käytetyt raaka-aineet ovat vegaanisia ja kasviperäisiä eli juuri arvoihini sopivia. Laponie of Skandinavia -tuotteet valmistetaan Suomessa ja he testaavat tuotteita omaan ihoon. Näiden tuotteiden hoito-ominaisuudet sopivat mulle täydellisesti, sillä mulla on ollut pienestä asti kuiva ja atooppinen iho.

Pidän ihostani huolta aamuin illoin, jotta se pysyy mahdollisimman hygieenisenä ja raikkaana. Tällä hetkellä käytössäni on neljä Laponie of Skandinavia -tuotetta: puhdistusmaito, kasvovesi, kasvoöljy sekä rauhoittava seerumi.


Aamun ihonhoitorutiini:
Suihkutan kasvoilleni pitkäkestoisesti kosteuttavaa ja rauhoittavaa kasvovettä. Tämän jälkeen levitän joko kasvoöljyn tai rauhoittavan seerumin kosteuttamaan ihoa. Kasvoöljy tuo ihoon mielestäni ihanan silkkisen tuntuman. Se lukitsee tehokkaasti kosteuden ihoon hidastamalla veden haihtumista. Seerumi puolestaan auttaa ärtynyttä ihoa korjaamalla sitä ja ehkäisemällä tulehduksia. Käytän seerumia myös erikseen mahdollisille finnialueille.


Illan ihonhoitorutiini:
Puhdistan kasvot suihkussa puhdistusmaidolla, jonka jälkeen laitan vielä kasvoveden sekä kosteutuksena öljyn tai seerumin. Kasvoni ihan huutavat iltaisin kosteutusta ja iho on tuntunut kiristävämmältä. Öljyn ansiosta saan nukuttua nykyään yön rauhassa ilman, että kasvojen kutina ja kiristys vaivaa.

Yleensä kerran viikossa pidän saunailtoina oman spa-hetkeni ja hieron öljyllä ihoa tehokkaammin vilkastaen verenkiertoa. Tällaiset hetket kynttilänvalossa on oman arkeni luksusta, kun hemmottelee ihoa arkisilla tuotteilla. Jos et ole vielä testannut omaa spa-iltaasi niin suosittelen tätä todellakin omaan ihoosi sopivilla hoitotuotteilla!

-Iida

Hyvän olon vinkkejä arkeen

Kaupallinen yhteistyö / Li’l Decor

Aurinkoista ja ihanaa maanantaita just sulle! Meidän päivä on alkanut tosi kivasti ja juuri hörpiskelen toista kupillista kahvia. Viikonloppu oli aikalailla pyhitetty perheen keskeiselle ajalle, joka oli erityisen nautinnollista pitkästä aikaa. Käytiin road tripillä Högsårassa päin. Lossiaikataulut menivät hieman pieleen, joten retkipaikkamme vaihtui lennosta. Voi miten aurinkoiset päivät tuokin paljon energiaa päiviin ja retket perheen kesken luonnossa! Ne ovat parhaita aivojen tyhjentäjiä ja inspiraation tuojia. Hyvä olo arkeen syntyy monista pienistä arkisista asioista eikä aina tarvitse olla sen kummempia suunnitelmia. Oikeastaan ne pienetkin jutut voi lähteä hyvin yksinkertaisista asioista, joista voimme lopulta saada rutiineja arkeen.

Olenkin jo jonkin aikaa tuonut esille miten olen panostanut omaan hyvinvointiin laajemmin ja se on alkanut tuottamaan selkeää tulosta. Arki rullaa nykyään paljon paremmin omalla painollaan eikä hetkestä nauttiminen tuo hikipisaroita otsalle. Koronan aikaan ulkoilu on lisääntynyt varmasti monilla ja ulkoiluvälineitä on ehkä teilläkin päivitelty. Meillä on ollut uusimpina luontoretkien ja arjen pelastajina Konges Slojd -reppu sekä termospullo. Lapsiarjessa hyvät käytännölliset tarvikkeet ovat kaiken perusta.

Konges Slojd -reppu on toiminut meillä kätevästi hoitoreppuna useampien taskujen ansiosta. Reppuhan on junior kokoinen, mutta olen saanut pidettyä sitä itse myös selässäni, joka helpottaa huomattavasti lapsen kanssa liikkumista. Pinta on vettähylkivä ja hei tää on super kaunis! Näitä saa myös ihanalla kirsikkakuosilla. Repun taskusta löytyy muuten vettähylkivä istuinalunen lapselle, joten tämä käy hyvin tulevaisuuden retkillekin sekä päiväkotiin Fransille. Termospullo on ollut myös kätevä meillä maidon korvikkeita tehdessä reissun päällä. Myöhemmin Frans saa pullon käyttöön pillipullon muodossa vaihdettavan korkkinsa ansiosta!

12 hyvän olon vinkkiä arkeen jolloin parisuhdekin voi paremmin hektisen arjen keskellä. Jokapäiväiset pienet valinnat ovat paljon isompia kuin osaamme odottaa.
– Vitamiinit!
– Juo joka aamu lasillinen kylmää vettä.
– Pidä spa tyylinen rentouttava suihku-, tai saunahetki kerran viikossa.
_ Järjestäkää vähintään kerran viikossa yhteinen perhepäivä, jolloin puhelimet jätetään pääosin pois.
_ Ota oman ajan tai harrastamisen mahdollisuus ilman häiriötekijöitä edes kerran viikossa. Olen itse huomannut miten oman ajan puute syö parisuhdetta aika paljon hyvinkin nopeasti. Omasta ajasta on siis todellakin hyvä pitää kiinni. Puolin ja toisin.
_ Osta viikonlopulle hitusen spesiaalimpaa ruokaa.


_ Musita riittävä ulkoilu ja uni myös viikonloppuina.
_ Pidä joka päivä kiinni siitä, että vaihdatte perheen kesken kuulumisia tai ajatuksia. Meillä on lisäksi iltaisin aina sarjan katsomis hetki, joka rauhoittaa mielen ennen nukkumaanmenoa.
_ Kohdista päivittäin menneiden miettimisen sijaan energia kohti unelmia ja tulevaisuutta. Onnellisuus on elämän mittainen matka, ei pelkkä määränpää.
_ Pohdi joka päivältä (myös huonoimmilla päivillä) yksi tai useampi onnistunut asia josta olet kiitollinen.
_ Vähän vanhempia lapsia tulee varmasti kehuttua useasti. Muista myös silloin tällöin kertoa puolisolle miten arvostat häntä ja kiitä pienemmistäkin asioista, joita hän tekee esimerkiksi perheen eteen. Halaa ja osoita rakkautta.
_ Opettele nauttimaan normaalista arjesta tekemällä siitä kivaa ja omantyylistä. Muistan miten meillä joskus oli vaihe, kun kaipasi aina jotain uudenlaista spesiaalia etenkin viikonloppuihin. Se ei kuitenkaan tuo onnellisuutta lopullisesti.

-Iida

Mitä arvoja haluan opettaa Fransille?

Kaupallinen yhteistyö / Leluakatemia


Saimme yhteistyön Leluakatemian kanssa, josta sainkin loistavan idean tämän postauksen aiheeseen.


Leluakatemiasta/
Leluakatemia on verkkokauppa, josta löytyy 0-12 vuotiaille ihania tuotteita! Ajatuksena heillä onkin auttaa lapsen oppimista ja kehittymistä leikin kautta, joka auttaa antamaan paremman työkalupakkin tulevaisuuden haasteille. Leluakatemia, minä ja varmasti moni muukin jakaa samoja arvoja leluissa etenkin niiden laadun suhteen. Heille tärkeää on laatu, värit, opettavaisuus ja tuotteiden aikaan saama ”ahaa”-elämys. Huomasinkin heidän valikoimasta löytyvän myös paljon ekologisia leluja!

Vanhemmilla on kaikista merkittävin rooli lapsensa kasvatuksessa. Me ollaan saatu suuri tehtävä, josta täytyy kantaa täysillä vastuu. Ensimmäisten vuosien aikana vastaamme mm. siitä, että lapsi erottaa oikean ja väärän. On hullua, miten me vanhempina luomme osan lapsemme persoonallisuudesta sillä mitä heille tulemme vuosien saatossa opettamaan. Tämä tuntuu hieman pelottavaltakin. Meidän toiminnallamme on ihan äärettömän suuri vaikutus lapsen henkisestä hyvinvoinnista lähtien.

Jokainen määrittää itse mitkä ovat ne oman perheen arvot joita haluaa vaalia, mutta huonommilla valinnoilla voi olla pitkät vuosien mittaiset seuraamukset ja haasteet tulevaisuuteen. Joskus jopa näitä joutuu käsittelemään ammattilaisten kanssa aikuisiälläkin. Rakastan pohtia omia arvoja, se luo elämään merkityksellisyyttä enemmän. Haluankin tuoda hyviä arvoja esille Fransin kasvatuksessa, jolloin hänkin voi elää entistä arvokkaampaa ja onnellista elämää. Lapset myös mielellään oppii uutta, pitää säännöllisestä rytmistä ja voi usein paremmin, kun heille on asetettu tiettyjä rajoja.

Arvot näkyvät meillä monenlaisissa asioissa, niissä todella arkisissakin. Tällä hetkellä lasta ajatellen nimeomaan oikea ja väärä ovat niitä tärkeimpiä asioita joita lähteä pikkuhiljaa opettamaan. Lisäksi se mikä näkyy jatkuvasti arjessamme, mistä Frans ei vielä itse ymmärrä mitään on lelut ja niiden materiaalit. Meille on tärkeää koittaa hankkia leluja, jotka olisivat mahdollisimman ekologisia. Mieleni on myös levollisempi tietäessäni etteivät lelut sisällä kaikenlaisia myrkkyjä. On silti sanottava, etten tarkoita tällä suosivani muovittomia leluja. Muovista emme pääse varmasti koskaan kokonaan eroon, sillä sille ei olisi ominaisuuksien puolesta riittävää korvaajaa. Muovia on osattava vähentävää vain oikeissa asioissa ja kehitettävä ekologisempia muoveja. Toivonkin lisää kierrätysmuovisia ja puusekoitteisesta muovista tehtyjä leluja tulevan kauppoihin.

Onko Plan toys -lelut sulle tuttuja? Me päästiin testaamaan niitä ja ovatkin olleet nyt eniten meidän mieleen. Fransilta löytyy mm. Plan toys -ensimmäinen puhelin, joka on valmistettu 100% ympäristöystävällisestä materiaalista. Tuotteessa ei ole vaarallisia irrallisia osia pienelle lapselle. Tuotteessa on yhdistynyt kivasti värit, ekologisuus ja pienellekkin lapselle sopiva muotoilu. Ajattelin ensin Fransille ääniä pitävää ”älypuhelinta” josta mielummin halusin kuitenkin vielä tuoda Fransille leluihin perinteisempää lookkia. Meillä on paljon leluja jotka pitävät meteliä ja leluviidakossa tämä lelu on ollut ihana hiljainen lisä, joka on silti opettavainen ja mielenkiintoinen.

Arvoja joita haluan opettaa Fransille/
Tasa-arvo ja kunnioitus
Vielä nykyäänkin näkee paljon miesten ja naisten välistä erittelyä. Palkassa, työtehtävien jakamisessa sukupuolen mukaan, leluissa ym. Kuitenkin oli sukupuolemme mikä tahansa olemme siitä huolimatta samanarvoisia, myös hellan äärellä ja muissa kotitöissä. Tätä asiaa haluan tuoda Fransille esille ihan pienestä asti ja miten myös tyttöjen ystävä voi ihan ehdottomasti olla vaikka leikit olisikin vähän erilaisia. Toivon hänen olevan joskus naisia kunnioittava herrasmies joka jakaa samat tehtävät naisten kanssa.

Suvaitsevaisuus ja muiden kohteleminen
Asia joka on niin vaikea monille, joka nostaa mun ihokarvani pystyyn ja saa harmaita hiuksia. Miten voi olla edelleen mahdollista, ettei erilaisuutta, mielipiteitä, ihonväriä, sairauksia tai mitä tahansa muuta vastaavaa hyväksytä? Väheksytään, nälvitään, syrjitään…Tässä yksi suurimmista arvoista, joka on ihan ykkösten joukossa. Olen itse kohdannut ongelmia näiden kanssa elämässä paljon ja se ei ole mulle ok. Olen myös aina rakastanut matkailla ja pienenä suurin haaveenani olikin adoptoida Thaimaasta tai Afrikasta lapsi.

Se ei toteutunut, mutta toivon Fransin hyväksyvän kaikenmaalaiset niin, ettei hän leimaa tietyn maalaisia tiettyyn kategoriaan. Tämä onkin otettu meillä jo huomioon ensimmäisenä askeleena tummaihoisen Rubens Tummies-Kelvin nuken kanssa, jota myydään muuten myös Leluakatemiassa. Näiden ajatusten lisäksi pohdin muiden oikeanlaista kohtelua. Se on taito mikä on joskus hyvinkin haasteellista hetkissä joissa pitäisi ajaa omaa etuaan. On kuitenkin muistettava toimia parhaansa mukaan kohtelemalla muita niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

Vastuullisuus
On tärkeää opettaa vastuullisuutta, miten jokaisesta omasta teosta on otettava vastuu. Sitä ei voi vierittää muille eikä sitä voi paeta. Kaikellahan on luonnollisesti negatiivisia sekä positiivisia seuraamuksia ja onkin hyvä oppia vuosien varrella tieodstamaan niitä vahvemmin. Vastuullisuus näkyy myös ruoka ja materiaalivalinnoissa sekä kierrätyksessä.

Puhuminen, rehellisyys ja anteeksianto
Mulle on aina opetettu miten asiasta kuin asiasta pitää pystyä puhumaan. Pahempaa jälkeä saa aikaan hautomalla asioita sisällään, niin mikään ei ratkea. Rehellisyys kantaa myös elämässä pitkälle. On surullista miten sitä kaikilta ei löydy, mutta se on super tärkeää ihmissuhteiden luomisessa ja niiden ylläpidossa. Samoin anteeksianto. Tämä ei ehkä kuitenkaan päde kaikessa, sillä kaikkea ei tietenkään voi antaa elämässä anteeksi. Kaikkea ei kuulu sietää, se on opetusta toiselle osapuolelle. Kun osaa tietyissä asioissa pyytää ja antaa anteeksi saa ehkä itse joitain asioita enemmän.

Itsetunto ja oman luonteen vahvuus
Sopivan hyvä itsetunto on olennaista monella osa-alueella. Se vähentää paineita ja lisää lapsen yritteliäisyyttä. Sen saavuttaminen voi viedä aikaa, mutta rohkaiseminen ja tsemppauskin auttaa jo paljon. Oman luonteen vahvuus opitaan ajan myötä, mielestäni sitä ei voi opetella hetkessä vaan omien rajojen asettamisen myötä. Kun oma luonne vahvistuu osaa rajojen asettamisen lisäksi tehdä helpommin päätöksiä kunnioittaen itseä ja muita.

Kivaa loppuviikkoa!

-Iida


Makuuhuoneen uudistuksia ja kuulumisia

Viimepäivät ovat menneet levätessä, ulkoilessa perheen kesken, tulevaisuuden minää etsiessä ja melko sekalaisissa ajatuksissa. Ahdistuskohtaukset onnistuivat taas valtaamaan minut!! Luulin olevan jo tasaisen vaiheen meneillään, kunnes se pirulainen taas yllätti pahemman kerran. Yhtäläisyytenä huomasin taas kuormittaneeni itseäni monin tavoin. Fransin vointi on varmasti myös ollut kuormittavaa näin hetkellisesti ja etenkin uudet vaiheet konttauksen ja hampaiden tulon myötä.

Meneillään on ollut jopa alustava burnout ja äitiaivot ovat vahvasti läsnä. Mitä kummallisimpia asioita on tapahtunut arjen keskellä. Nyt on ollut paljon mukavia asioita ja ilonaiheita elämässä, niistä on innostunut vähän liikaakin. Tuntuu kuin olisi jäänyt vaihde päälle kaiken kivan puuhan suhteen eikä jarruja ole näkynyt. Olen kuitenkin päättänyt hellittää sovittujen menojen jälkeen ja ensiviikon viikonlopusta lähtien pidän pienen hyvinvointijakson itselleni keskittyen täysillä vain ihanaan perheeseeni sekä itseeni❤️. Joskus on hyvä pysähtyä ja antaa itselleen aikaa, jolloin inspiraatiokin alkaa kukoistamaan uudella tavallaan.

Ollaan saatu vihdoin meidän makuuhuonetta kuntoon. Se on ollut valtava piristys arjen keskellä. Aiemmin olohuone tuntui olevan ainoa paikka jossa viihtyi kunnolla. Onkin ollut kivaa saada myös makuuhuoneesta viihtyisä ajanvietepaikka. Useampana päivänä on tullut nautittua kirjanlukuhetkistä ja sainkin päätökseen Sara Parikan Itse Tehty -kirjan. Tästä kirjasta muuten vahva suositus teille! Nyt tosiaan makuuhuone sai viimeiset silauksensa kuntoon. Vaihdoimme taulujulisteet, kiinnitimme peilin ja naulakon, vaihdoimme verhot kevyempiin beigeihin, uusimme koristetyynyt sekä hyllykkömme sisustusta.

Osa tuotteista oli lojunut laatikossa jo viikko kaupalla odottamassa omalle paikalleen pääsyä. Ihana helpotus nähdä kaikki valmiina, makkarista taitaakin tulla arjen pakopaikkani! Tässä kuvia lopputukosesta.

-Iida

Mikä tekee mut just nyt onnelliseksi?

Välillä sitä unohtaa arjen keskellä pohtia omaa onnellisuutta, mistä on kiitollinen ja mitkä asiat on erityisen hyvin. Tänään vietetään naistenpäivää ja siinä onkin yksi onnellisuuden aiheeni, kun saan olla nainen. Jälleen on tullut mietittyä muun muassa miten upeaa työtä naisten keho toteuttaa. Muistot raskaudesta ja synnytyksestä ovat palanneet mieleeni ja täytyy sanoa, että oon ihan hiton ylpeä siitä mihin oma kroppa pystyi ja ennenkaikkea mitä sain kehoni kanssa kokea! Saan siis olla erityisen onnellinen tästä kokemuksesta. Mun suurimpia naisesikuvia on ehdottomasti äiti, mummo ja Sara Parikka. Heistä on saanut paljon oppia ja potkua unelmien toteutukseen sekä elämästä nauttimiseen.

Olen onnellinen perheestäni, se on parasta mitä mulla on koskaan ollut. Joka päivä saan tuntea suurta kiitollisuutta tästä ja maailman upeimmasta miehestä, jonka olen löytänyt rinnalleni. Kesällä on tulossa pienimuotoiset häät, joista on tullut haaveiltua niin kauan. Vaikka kaikki ei olekaan mennyt odotetusti, saan silti olla onnellinen tulevista häistämme ja mahdollisuudesta päästä naimisiin. Viime aikoina kotiimme on tehty pieniä muutoksia ja parannuksia, joka on saanut mut voimaan paljon kotona aikaa viettäessäni paljon paremmin. Kaikki kodin turvallisuusasiat alkavat olla valmiina Fransia varten, joten niistäkään ei tarvitse parhaillaan murehtia. Ylipäätään tärkeintä, että meillä on katto pään päällä, jossa saamme elää perheenä.

Sanoisin olon olevan jopa nyt onnellisen levollinen. Frans on joka päivä elävä muistutus ylpeydestä, onnellisuudesta ja rakkaudesta. Nyt vasta tuntuu, että olisin oppinut olemaan onnellinen pienemmistäkin asioista! Nykyään osaa nähdä maailmaa eri tavoin ja osaa iloita niistä onnistuneista ulkoiluhetkistäkin. Olen ottanut vihdoin niskasta kiinni ja toteuttanut pitkäaikaisia unelmia moniltakin osin. Olen ostanut kirjan jolla edistää unelmia, varannut somealan kurssin itselleni ja hionut tulevia yritys-suunnitelmia pikkuhiljaa. Pienemmissä asioissa olen sitten taas ottanut omasta hyvinvoinnista parempaa otetta ja päättänyt muokata arkea mukautuen kotitreeneihin.

Keho on alkanut ihan huutamaan treenauksen ja perus kunnossapidon tarvetta! Raskausajalla onnistuin pitämään vitamiinitasot kunnossa, joten nyt samanlainen satsasus siihen ja jokapäiväiset vitamiinit kuntoon. Kun keho alkaa jaksamaan taas virkeämmin mielikin alkaa voimaan entistä paremmin. Viime viikkoina on ollut pari isompaa vastoinkäymistä. Oon ollut tosi iloinen siitä, miten olen oppinut muuttamaan senkin positiiviseksi energiaksi ja ehkä tietyntyyppiseksi onnellisuudeksikin. En ole enää ollut se tyyppi joka jää vellomaan huonoon oloon viikoiksi vaan nykyään lähden nopeasti tekemään asioita sen eteen, että saisi hyvää huonon rinnalle. Onnellisuus piilee pienissäkin asioissa joita oppii huomaamaan ajan kanssa tarkastellen elämää.

Mummoni sanoin ”Elämä kantaa. Joskus on elämän virrassa kivikkoista, mutta virta ei tyssää vaan se kiemurtelee kivien ohi ja yli.”

Ihanaa ja aurinkoista naistenpäivää naiset! Muistakaa arvostaa itseänne.

-Iida

Viikon uusia makuja

Kaupallinen yhteistyö / Li’l Decor

On ollut taas uusien soseiden kokkauksen aika ja otettiinkin tällä kertaa täysin uudet sosereseptit käyttöön. Aristelin tähän 7kk asti tomaattia ja vehnää allergioiden vuoksi, mutta nyt ensimmäisen testauksen myötä ei ole näkynyt merkkejä allergiasta. Tuntuu, kuin Fransin allergiat olisi muutenkin lähteneet vähenemään päin. Reseptien lisäksi mulla on teille taas pari vinkkiä vauvan ruokailusetteihin, joihin me ollaan oltu ihan uskomattoman tyytyväisiä 🙏🏽.

Meillä on ollut Mushien ja Konges Slojdin ruokailuvälineet testissä pian noin kuukauden verran. Näiden merkkien tuotteet ovat olleet helppohoitoisia, laadukkaita ja miellyttävän tuntuisia. Tuotteita löytyy ihanissa kuoseissa sekä ihan yksivärisinä. Materiaaleina on BPA-vapaa polypropeeni muovi sekä silikoni. Ruokalapuissa on säädettävät nepparit, jotka takaa pidemmän käyttöiän. Nämä saa itseasiassa kiinnitettyä usempaan neppariinkin niin, ettei lapsi saa revittyä ruokalappua itse pois. Vauvojen lusikat ovat muotoilultaan ollut parhaimpia meidän käytössä.

Jaan tuttuun tapaan tähän reseptejä. Soseiden määrä on isompi, joten saat pakastettua näitä jatkoa varten.

BANAANI-MANGOSOSE
4 banaania
1 syöntikypsä mango

Pilto ainekset ja soseuta sellaisenaan. Voit myös keittää hedelmät pienessä määrässä vettä ja soseuttaa ne. Me keitettiin nämä, koska koen sen auttavan Fransin allergioihin. Hedelmät ovat silloin varmemmin tarpeeksi kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä.

PÄÄRYNÄ-TAATELISOSE
5 päärynää
7 taatelia

Poista taateleiden kivi keskeltä. Helpoiten saat sen pois leikkaamalla taatelin kahtia. Lisää puolikkaat taatelit pieneen määrän vettä hetkeksi keittymään, jotta ne pehmenevät. Kaada keitinvesi pois, lisää pilkotut päärynät joukkoon ja soseuta.

BATAATTI-PORKKANA-KOOKOS-PINAATTISOSE
1 bataatti
4 porkkanaa
0,5dl kookoskermaa
kourallinen babypinaattia

Kuori ja pilko bataatti ja porkkanat. Keitä kypsiksi ja kaada suurin osa keitinvedestä pois. Lisää joukkoon kookoskerma sekä pinaatti ja soseuta.

TOMAATTINEN KANAPASTA
0,5 pussia perus makaronia
250g maustamatonta kanaa
400g paseerattua tomaattia

Keitä makaronit ja paista kana pienessä määrässä kasviöljyä. Sekoita kypsennetyt ainekset keskenää, lisää paseerattu tomaatti ja soseuta. Voit lisätä makua tuomaan avokadoöljyä, oliiviöljyä tai rypsiöljyä. Lisää tarvittaessa vettä tai halutessasi voit laittaa yhden extra tölkin paseerattua tomaattia.

-Iida

Sitten kun…

Pysähdyin jokunen päivä sitten miettimään onnellisuutta. Mikä tekee mut just nyt onnelliseksi ja mikä taas syö onnellisuuttani. Tein huomion arjessani useastikkin käytetyistä lauseiden aluista sitten kun, voi kun, olispa… Monesti sitä miettii muun muassa raha-asioita, matkailua, ihannekroppaa ja työkuvioita. Elämään tuntuu kaipaavan aina jotain uutta ollakseen vielä onnellisempi ja aina löytää niitä pieniä viilattavia asioita. Mutta miksi? Eikö voisi elää vain tässä hetkessä unohtamatta silti unelmointia. Aion päästä eroon siitä jatkuvasta tarpeesta havitella jotain uutta.

Päätinkin lopettaa paikallaan jumituksen ja ottaa niskasta kiinni. Vihdoin vuosien puheiden jälkeen suuntasin toteuttamaan unelmiani! Nyt olenkin ilmoittautunut somealan kurssille ja lisää pitäisi varailla erilaisia kursseja. Ensimmäinen steppi on siis otettu. Paljon on tullut jo parannusta hetkestä nauttimiseen ja on oppinut pärjäämään vähemmälläkin. Haaveita ja kunnianhimoa täytyy olla, jotta elämässä voi menestyä ja päästä eteenpäin -kaikella on kuitenkin rajansa. Jos eläisi kokoajan haavekuplassa miettien tulevaisuutta ja mitä siltä haluaa, niin emmehän me koskaan nauttisi elämästä ja se vain lipuisi ohi.

Kun yksi ja toinenkin haave on toteutunut kovalla työllä, onko tähtäimessä jo uusi aihe johon keskittyä? Tämä on loputon suo johon uppoaa nopeasti. Unelmia toteuttaessa on hyvä antaa sille aikaa ja nauttia pienistäkin hetkistä matkan varrella, jotta siitä jää käteen muutakin kuin tyhjä mitätön tunne. Olen huomannut itselläni käyvän juuri näin. Kulkee matkaa kiireesti kohti maalia ja lopulta se olikin vain stressiä ja hikeä aiheuttava asia, jonka jälkeen olo on kuin putoisi kokoajan tyhjää kuilua pitkin.

Syyllistyn myös pahasti jossitteluun ja mutkutteluun (😄). On aina niin paljon helpompi paeta unelmien toteuttaista tällä keinolla. ”Mutta kun mulla on tää ja tää juttu, niin enhän mä voi toteuttaa tätä nyt.” Uskon tämän kaiken takana olevan vain epävarmuus eli toisin sanoen pelko. Onhan se luonnollisesti helpompaa pistää pakki päälle, mutta entä jos me kuitenkin lähtisimme tuulta päin eikä annettaisi pelolle valtaa. Joskus sitä epäonnistuu, mutta se opettaa ja ei tule kaduttua ettei jotain ole kokeilut.

Huonommilla ja väsyneimmillä päivillä näkee usein kaiken mahdottomampana, ehkä tuntee kateutta muita kohtaan ja lannistuu oman elämän puutteista ja tekemättömistä asioista. Tämä kaikkihan on vain omasta asennoitumisesta kiinni, sillä aurinkoisina päivinä taas inspiraatio pulppuaa ja uskoo todella itseensä. On kummallista miten ympäristön erilaiset tekijät saavat mielialastamme otteen. Loppuen lopuksihan haaveet ovat pitkälti kiinni omasta energiasta, arjessa käytetystä ajasta, valinnoista ja uhrauksista. Lapsiarki on opettanut paljon valinnoista ja uhrauksista, jotka oli mulle ennen todella vaikeita. Nyt on pakko osata ottaa aikaa tietyistä asioista saaden sitä muuhun.

-Iida

Alkukevään kuulumisia ja vauvakuumetta

Eilen vaihtui ensimmäinen kevätkuukausi, joka on tuonut taas inspiraatiota ja motivaatiota arkeen. Auringosta on saanut nauttia viime aikoina ihanan paljon! Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä perinteisesti ihan vain arjen kuulumisia ja pohdintoja. Kevät tuo tullessaan paljon kivoja juttuja muun muassa enemmän road trippejä, yhteistöitä ja ulkoilua perheenä. Koronatilanne on ollut harmillinen, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Toisaalta nyt, kun tulee oltua kotona enemmän on saanut aikaan myös muutamien asioiden hoitamisia häiden suhteenkin. Juuri katselin laskuria, joka näyttää häihin 137 päivää. Saa nähdä miten häämatkan käy, mutta ei voi kun olla onnellinen tässä kohtaa ettei meillä ole luvassa juhlia.

Keväästä inspiroituneena katselinkin Vaikuttajamedian someaiheisia kursseja. Ehkä niistä saisi pientä lisä boostia omiin unelmiin. Nyt olen todella päättänyt jättää sisustussuunnittelijan hommat taakse ja aloittaa jotain ihan uutta. Englanninkielen opiskelu olisi myös todella hyvä lisä arkeen jossain kohtaa. Itseasiassa viimeaikojen unelmana olen pyöritellyt mielessä miten ihanaa olisi asua ulkomailla! Mielikuvat vuoristomaisemissa sijaitsevasta kodista tuntuisi ihanalta ajatukselta, sillä meillä kummallakin olisi Matiaksen kanssa mahdollisuus tienata rahaa täysin etänäkin ulkomailta käsin. Tämä jääköön vielä kuitenkin haaveeksi.

Itselleni ei tällä hetkellä kuulu sen kummempia, aika perus arkea ripauksella unelmointia. Tuntuu, että aina kun kysytään kuulumisia onkin helpompi vastata mitä Fransille kuuluu, kuin itselle😀. Fransin kanssa oli pidempään hieman tasaisempi vaihe, joka romahtikin nyt aika äkillisesti. Pidempään öitä nukuttiin putkeen ja päivät täyttyvät iloisen pienen pojan naurusta. Minne katosi tämä pieni hymymies?? Kerroinkin aiemmin, miten varuiksi otettiin lääkärissä vielä vikat testit ja viimeisimpänä vuorossa olikin suoliston bakteerianalyysi. Hyvä että tämä ottettiin, sillä tulokset saivatkin suun loksahtamaan auki. Bakteeritasapaino oli ihan pielessä. Tästä on tulossa taas lääkärikäyntiä ja samalla pahentuneen refluksin kontrollia.

Refluksi onkin ilmeisesti viime aikojen itkua aiheuttavin vaiva, josta myös äiti ja isi on saanut harmaita hiuksia. Päivät ovat täyttyneet itkulla ja itselle on tullut ihan tuskastuneen riittämätön olo. On ollut jotenkin umpikujassa ja ihan kädetön koko tilanteen suhteen. Kuinka raastavaa onkaan katsoa päivästä toiseen oman rakkaimman tyypin voivan niin huonosti ja yrität itse täysillä ja enemmänkin, jotta olo helpottuisi. En oikeastaan koskaan ajatellut tuntevani itseäni äitinä näin ”epäonnistuneeksi” tai riittämättömäksi äidiksi. Miten en voinut huomata jo aiemmin kaiken johtuvan pahentuneesta refluksista vaikka oireet viittasivat siihen? 😔

Varmasti oma väsymys saa myös näitä fiiliksiä aikaan ja ehkä somekin on muovannut nykyään sen tietyn muotin, jossa pitäisi olla niitä tietynlaisia ”täydellisiä” äitejä. Tuntuu olevan jopa arkipäivää, miten äidit ikään kuin kilpailevat jo paremmuudestaan ja siitä kuka tekee enemmän mitäkin oman lapsen kanssa. Sinänsä en ymmärrä miksi yhtäkkiä on tullut näin epäonnistunut tai jopa epävarma olo, koska olen kuitenkin koko ajan yrittänyt mielestäni kaikkeni. Välillä silti tuntuu olevan pitkiäkin ajanjaksoja jolloin omat voimavarat eivät riitä tarpeeksi toisen kanssa leikkimiseen ja ulkoiluun.

Jokainen tietty määrittäköön itse mikä on se oma riittävä määrä, mutta on myönnettävä ettei ihan joka päivä olla jaksettu lähteä sen kummemmin ulkoilemaan. Ehkä meillä kaikilla on silti joskus tällaisia vaiheita, etenkin vauvavuonna. Nyt ainakin omassa arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä joten ehkäpä tässä olisi taas pieni armollisuuden paikka. Tällaiset vaiheet saa silti miettimään voinko haaveilla toisesta lapsesta? Kun tiedostaa näitä vaihteita tulevan joskus lisää -tulee ajateltua miten sitä voi jaksaa ollenkaan riittävästi sitten kahden kanssa? Uskon silti monien puntaroivan samojen asioiden tiimoilta haaveillessaan toisesta lapsesta. Nyt on ollut kyllä poikkeuksellisen kova vauvakuume! Somessa huomannut taas monien odottavan lapsia ja se saa kyllä omiakin vauvaviboja esiin😍.

Vauvavuosi kiitää niin hurjaa vauhtia jatkuvasti eteenpäin, joten ehkä nää fiilikset onkin ollut aika odotettavissa! Kaikki pienimmätkin kehitysvaiheet lipuvat vain ohi ja ollaankin seuraavan vaiheen äärellä. Sitähän tämä on vaiheita vaiheiden perään. Odotan innolla näkeväni joskus Fransin pikkuveljen tai pikkusiskon kanssa. Heillä olisi varmasti ihania leikkejä keskenään! Toivoisin pientä ikäero heille, mutta tämä tietty ei ole täysin vain mun ajatuksita kiinni. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki menee hieman sumussa ja asioista voi olla joskus jopa vaikea nauttia. Olisikin kiva kokea vielä toiseen kertaan tämä kaikki niin, että kaikki onkin jo enemmän tuttua ja rutiinin omaista. 

Frans on ottanut taas uskomattomia kehitysaskelia viikkojen kuluessa, nimittäin hän melkein istuu jo itse!! Nyt päivän paras juttu on ollut karhukävely tai sen kaltainen möyriminen ennemminkin. Meillä taitaakin jäädä ryömiminen välistä ja harpataan suoraan konttaamiseen nimittäin nyt on alettu ottamaan jatkuvasti konttausasentoa. Frans on oppinut käyttämään ääntään paljon enemmän, hieman päristelemään ja hän osoittaa hellyyttään maailman suloisimmilla tavoillaan pienille pehmoleluystävilleen. Hän antaisi mielellään meidän ja pehmojen maistella hänen tuttejaan ja repimisen sijaan Frans on oppinut myös ”silittämään”.

Nykyään musiikin tahdissa yritetään tanssia ja autolelutkin ovat alkaneet pitämään ääniä. Tosin voihan se olla, että hän muuten vaan pitää samaan aikaan autoilla leikkiessä tietyn tyyppisiä ääniä. On ollut erityisen ihanaa nähdä näitä upeita pieniä ja suuria kehitysaskelia. Yhdeksän päivän päästä ollaan saatu nauttia ajasta perheenä 7kk ajan ja tästä ajasta olen kiitollisin elämässäni❤️. Äitiys on ollut ihaninta ikinä vaikka haasteita on riittänyt. Nyt kohti kevättä ja sen tuomia tuulahduksi. Uskon tästä keväästä ja kesästä tulevan parhaimmat mitä tähän asti on ollut. Odotukset on omalla tavallaan myös korkeammalla haaveillessa mitä kaikkea perheenä haluaa toteuttaa. Viime kesähän meni omalla tavallaan hieman ohi raskauden huonovointisuuden vuoksi.

Kivaa kevään alkua!

-Iida

Ajatuksia imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö/ Li’l Decor

(Lopussa tietoa meidän suosikki purulelusta.)

Tämä postaus tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta puhumpa silti tästä henkilökohtaisemmasta ja omalla tavallaan riipaisevasta aiheesta. Aihe joka tuottaa häpeää, epäonnistumista, harmaita hiuksia ja jatkuvaa selittelyn tarvetta. Somessa on vähän kokoajan esillä ”imetys näkyväksi” -julkaisuja ja miten imetys on lapsen parasta ”ainoaa oikeaa” ravintoa. Ymmärrän, että imetys on monille täysi sydämen asia, sillä sehän tottakai lähentää äitiä ja lasta ihan omalle ulottuvuudelleen. Mutta en ymmärrä, miksi joudun kokoajan lukemaan ikään, kuin paheksuntaa ja väheksyntää pulloruokintaa kohtaan?

Luulin eläväni vuotta 2021, jossa olisi tullut hyvinkin tutuksi jo erilaiset toimintatavat ja nimenomaan niiden saman arvoisuus!! Mutta, ei se ei ole selkeästi vieläkään niin. On ihan fine, että meillä kaikilla on omat ajatukset asioista, mutta en voi ymmärtää niiden liiallista esille tuntia toistuvasti satuttaen mahdollisesti muita. Kaikkea ei tietenkään pidä ottaa itseensä ja on hyvä osata suodattaa tiettyjä asioita.

Alunperin en aikonut edes imettää, kunnes yksi, toinen ja kymmeneskin alkoi torumaan minua miksi en imettäisi, sehän on lapsen parasta ravintoa. Miksi edes teen lapsen, jos en imetä sehän on itsestäänselvyys. Mulle imetys ei tuntunut pätkääkään luonnolliselta, ahdistuin siitä aivan suunnattomasti. Oma terveydentilani ei olisi kestänyt jatkuvaa valvomista imetyksen parissa. Koin siis parhaimmaksi vaihtoehdoksi pulloruokinnan, johon saisin keltä vain apua tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin paine kasvoi kasvamistaan ihmisten kireäsävyisen lauseiden myötä. Synnärilläkin painostus imetykseen oli ihan jäätävä!

Juuri kukaan ei antanut mun ajatella imetyksestä niin, kuin halusin sen ajatella ja mikä tuntui juuri mulle oikealta sekä luontevalta. Olen silti onnellinen lähtiessäni testaamaan imetystä. Ajatuksena oli, että voinhan sitten lopettaa sen jos se ei tunnukaan hyvälle. Ensimmäisen kuukauden aikana imetin Fransia kovalla tuskalla. Päivät täyttyivät pelkästeen kummankin tuskastumisesta, kun imetys ei vain sujunut. Maitoa oli kaikkialla, imuote oli pielessä, Frans ei jaksanut imeä rinnalla ja joka imetys oli kummankin itkua täynnä. Käytiin imetysohjaajalla jospa siitä olisi ollut apua ja päästäisiin rintakumista eroon. ONNISTUIMME! Olin ylpeä, onnistuessani vihdoin esimmäisen kerran! Enää ei tarvinnut kahden tunnin välein pumpata kivuliaasti manuaalisella pumpulla maitoa.

Seuraavat ongelmat olikin jo kehissä. Fransin jatkuvalle huutoitkulle selvisi lääkärissä syy. Hän oli allerginen rintamaitoni proteiineille ja valkuaiselle, ainakin oletettavasti, sillä ruokavalioni oli jo maidoton ja muuten erityisen suppea allergioideni vuoksi. Tällöin jäin jopa kaipaamaan imetystä osittain, kun sen joutuikin yhtäkkisesti lopettamaan. Tällä postauksella haluankin muistuttaa, ettei imetys ole aina edes itsestä kiinni mitenkään. Kova työ voi tuottaa tulosta niin, että päästään onnistumisen elämyksiin saakka. Monikaan ei ollut ikinä kuullutkaan äidinmaidon allergiasta. Haluan myös sanoa, ettei missään nimessä saa kokea huonoa omatuntoa tai tuntea itseään huonommaksi äidiksi jos ei voi imettää. On yhtä arvokasta, vaikka hän saisi ruoan pullosta joko rintamaitona tai korvikkeena. Olet paras mahdollinen äiti just sun lapselle ja tärkeintä on, kun voit ruokkia lapsesi omalla tyylilläsi❤️.

ps. Kuvissa näkyvä Konges Slojd – babs purulelu on ollut meillä kovassa käytössä nyt hampaiden puhjetessa. Tämä purulelu on ollut ainoa, joka on oikeasti Fransin mieleen! Konges Slojd -purulelut ovat valmistettu 100% luonnonkumista. Pehmeä tuntuma ja keveys on ollut plussaa, jolloin ei pääse satuttamaan itseään. Näitä löytyy kolmessa eri sävyssä👶🏼👶🏾👶🏿.

-Iida

Kylpyrutiineja

Kaupallinen yhteistyö/ OzBaby

Meillä rakastetaan kylpeä ja ollaankin otettu pääsääntöisesti tiistai ja perjantai kylpypäiviksi. Frans viihtyisi kylvyssä varmasti joka ilta ennen nukkumaanmenoa! Talostamme löytyy siis kunnon vesipeto. Kylvyssä ollaan opittu läiskyttämään, nousemaan tukea vasten seisomaan ja leikkimään kylpyleluilla. Tämän hetken suosikit ovat olleet suihkupään suihkuavan veden hiplailu sekä saippualla pesuhetki, joka naurattaa hullusti. Meillä on kylvyssä ollut aiemmin käytössä muun muassa ihan perusvoide. Nyt päätimmekin testata oliiviöljysaippuaa, joka käy koko perheen vartalon pesun lisäksi villavaatteiden pesuun. Oliiviöljysaippua sopii itseasiassa myös tahranpoistoon villavaatteille ja on riittoisaa!

Olen ollut alusta asti tarkka mitä aineita käytän Fransilla, sillä hänellä on todella herkkä atooppinen iho. Onkin ollut tärkeää toteuttaa kylpyhetket luonnonmukaisilla hellävaraisilla tuotteilla. Vaihdettiin juuri hiusharjakin muovikuiduista luonnolliseen pyökkiharjaan, jossa on luonnonharjakset. Saatiin testiin Liewoodin- kylpypyyhe, johon tykästyin kovin pehmeytensä ja murretun värinsä puolesta. Plussaa tietty materiaali, joka on 100% luomupuuvillaa. Kylpyhetken jälkeen rasvataan aina Fransin iho vaihtelevasti eri kosteuttavilla rasvoilla, laitetaan talkki, leikataan kynnet ja harjataan ne vähäiset hiukset mitä on vielä jäljellä😀. Hetken aikaa halitaan, sylitellään ja hän syö vielä lämpimän maidon ennen nukkumaanmenoa.

Jos OzBaby ei ole sulle vielä tuttu, niin tässä hiukan tietoa heistä. OzBaby on turkulainen perheyritys, jonka valikoimaan kuuluu paljon erilaisia lastentarvikkeita ja kalusteita sekä äitiys-, ja imetystuotteita. Valikoimasta löytyy muutamia mun suosikkituotemerkkejä muun muassa Mushie, Liewood ja Stokke. Kannattaa käydä kurkkaamassa heidän valikoimaa, jossa on muuten nyt paljon aletuotteita!

-Iida

Uusia sosemakuja

Kaupallinen yhteistyö/ Li’l Decor

Meillä on kokkailtu taas uusia sosemakuja Fransille. Nää pikkutyypin kokkailut on aivan ihanaa puuhaa! En vieläkään voi käsittää miten musta saatiin loihdittua tällainen kokki, kun aiemmin mua ei näkynyt keittiössä laisinkaan. Lapsen eteenhän selkeesti tekee mitä vain ❤️. Nyt vasta innostus Fransin ruoan laittoon onkin katossaan, sillä vihdoin ruokailuvälineetkin alkaa olla kunnossa. Olen todella tarkka pitkäikäisten tuotteiden laadusta ja ulkonäöstä. Välillä tuntuu olevan todella kiven takana löytää oikeasti hyviä tuotteita. Joku mikä toimii jollain muulla ei välttämättä olekaan meille se ideaalein vaihtoehto.

Saatiin super ihana yhteistyö turkulaisen Li’l Decorin kanssa muun muassa ruokailuvälineiden osalta. Li’l Decor on lastenhuoneiden sisustus- ja lifestyleverkkokauppa, joka on perustettu vuonna 2016. Valikoima painottuu skandinaavishenkisiin tuotteisiin ja valikoimassa on pääasiassa pohjoismaisia pienempiä, mutta suosittuja tuotemerkkejä. Meidän ruokailuvälineet ovatkin olleet jo hetken aikaa testissä, jotta voisin kertoa teille paremmin tuotteista. Mushie:n ja Konges Slojd:in tuotteet ovat olleet laadukkaita ja käytännöllisiä sekä silmiähivelevän kauniita. En sano tätä vain siksi, että postaus on toteutettu yhteistyössä vaan kerron aina näissä postauksissa rehellisen mielipiteeni. Suosittelen todellakin näitä tuotteita myös teidän perheen pienille.

Niin kuin aiemmin mainitsinkin niin ollaan viimeaikoina tehty taas uudenlaisia soseita. Haluaisinkin jakaa teille taas muutamat huippuohjeet, joista ainakin Frans on tykännyt paljon. Näitähän saa taas sovellettua muilla raaka-aineillakin.

AVOKADO-BANAANISOSE 4kk ->
1 avokado
1 banaani
loraus avokadoöljyä
vettä sen mukaan kuinka löysää soseesta haluaa
Kuori banaani ja avokado. Poista avokadon kivi ja soseuta. Lisää öljy ja tarvittaessa vesi.

MYSKIKURPITSA-BATAATTIUUNISOSE 6kk->
1 keskikokoinen bataatti
1 keskikokoinen myskikurpitsa
1/2dl oliiviöljyä
kourallinen persiljaa
ripaus currya

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pese ja kuori kasvikset. Leikkaa samankokoisiksi paloiksi ja laita ne öljyllä voideltuun vuokaan. Lisää persilja ja oliiviöljy sekaan. Kypsennä uunissa kunnes ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hetki ja soseuta. Lisää tarvittessa vettä.

KVINOA-KARITSASOSE
3 porkkanaa
3dl luomukvinoaa
400g karitsanjauhelihaa.

Raasta porkkanat ja lisää ne karitsanjauhelihan kanssa keittymään kattilaan. Huuhtele kvinoat runsaalla vedellä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Itse tein 4hlö annoksen. Lisää kvinoa keitinveteen hieman rypsi-, tai oliiviöljyä, jotta ne eivät tartu niin paljon kiinni toisiinsa. Sekoita kaikki keitetyt ainekset keskenään ja soseuta.

Syvät kulhot: Mushie sävyssä vanilla
Ruokalautaset: Mushie sävyssä vanilla
Aterimet: Mushie sävyssä vanilla
Nokkamuki: Konges Slojd kuosilla cherry
Päärynäharso: Konges Slojd kuosilla Poire
Mukit: Mushie sävyssä vanilla
Ruokalappu: Konges Slojd kuosilla cherry
Ruokailualusta: Mushie sävyssä shifting sand

Kivoja kokkaushetkiä!

-Iida

Ahdistuskohtauksien vallassa

Mietin todella pitkään tuonko tätä arkaa aihetta esille somessa. Kuitenkin aloin pohtimaan, että ruudun toisella puolellakin on varmasti henkilöitä, jotka kokevat kovempaakin ahdistusta. Ollaan kaikki yksilöitä ja toivon jonkun saavan tästä postauksesta itselleen vertaistukea. Kukaan tuskin ajattelee somessa mun kärsivän ahdistuneisuushäiriöstä, mutta sen sijaan monikin luulee tietävänsä miten mulla menee elämässä ja mitä mulle kuuluu. Oikeesti fakta on se, etten todellakaan tuo kaikkea elämästäni esille somessa. En koe sitä tarpeelliseksi vaan haluan pääosin tuoda positiivisia viboja ja vertaistukea sopivissa määrin. On ollut todella surullista huomata jopa kavereilta miten he luulevat mun elämän olevan ainoastaan sitä mitä somessa tuon esille. Kun vaihdan kuulumisia heidän kanssaan, niin usein kuulenkin lauseen joka menee kutakuinkin näin ”Mä luinkin somesta, että…”. Saisinpa vain kuulla useammin kysymyksen ”Mitä sulle kuuluu?”… Tällä hetkellä elämässä on ollut vaikea ajanjakso, tuntuu kuin haluaisi vain hautautua peittojen ja tyynyjen sisään piiloutuen lierihatun taakse. Onneksi kuitenkin helpottaa ajatella näiden olevan taas vain vaiheita jotka menevät ohi.

Mielenterveydestä puhutaan aivan liian vähän, se on mielestäni edelleen tabu, sitä hävetään ja meitä aletaan usein pitämään erityisen sairaina. Mielenterveyden ongelmat ovat kuitenkin sairaus / vaiva missä esimerkiksi diabetes tai unettomuuskin. Toki mielenterveyden sairauksia on erilaisia ja kaikki eivät kuulu kuitenkaan tähän samaan ”laariin”. Olen kokenut paljon ennakkoluuloja ja myös hirveää väheksyntää!! Jos sanon ääneen minua ahdistavan, usein vastaus voikin pohjautua siihen miten mietin vain kaikkea liikaa. Sain ensimmäisen ahdistuskohtauksen vuonna 2013 jolloin jouduin myös psykoosiin. Saatuani ensimmäisen ahdistuskohtauksen luulin oikeasti kuolevani siihen. Nämä ongelmat eivät itselläni lähteneet vain tyhjästä vaan näiden takana oli paljon suuria asioita. Vuodet vierivät, terapiamuodot muuttuivat, kaverit lähtivät…Oli huonoja vaiheita ja taas todella hyviä vaiheita, jolloin koin itseni todella onnelliseksi. Muistan varmasti ikuisesti sen karmivan hetken, joka oli ollut suurin pelkoni. Sain ahdistuskohtauksen julkisella paikalla ja vielä Linnanmäellä ihan tyhjästä!? Jälkikäteen mietittynä sen saattoi aiheuttaa jopa suuri ihmismassa, joka nykyään saa minulle ahdistuneisuuden todella huippuunsa.

Nyt on kulunut kahdeksan vuotta, mutta ahdistuskohtaukset ovat edelleen läsnä. Ne ovat vähentyneet vuosien varrella aivan hurjasti ja nyt en olekaan saanut niitä kuin todella satunnaisesti. Silti kaikkien näiden vuosien jälkeen ne ovat edelleen yhtä pelottavia. Uskon kohtauksien vähenemiseen vaikuttavan oikeanlaisen terapiamuodon, jossa teen viikoittain kehollisin keinoin harjoituksia muun muassa stressin ja mielen halinnan kanssa. Varmasti vaikuttaa myös suuri vuosien mittainen henkinen kasvu. On ollut myös suuri helpotus karsiessani elämästäni pois energiasyöpöt ihmissuhteet ja asiat. Ahdistuskohtauksien aikana tuntuu, kuin päässä vain pimenisi kaikki. Hengenahdistus, alivireisyys, lamaantuminen, vapina ja itku valtaavat kehon sekä mielen. Tämän jälkeen olo on tyhjä ja yli ajetun tuntuinen. Palautuminen vie ainakin itselläni pari päivää. Olen usein miettinyt, miten hauras ihmismieli onkaan. Toisaalta taas olemme hirveän vahvoja monenlaisissa tilanteissa. Nykyään yhdistän ahdistuskohtaukset usein PMS-oireiden aikaan sekä liialliseen fyysiseen ja henkiseen kuormitukseen. Onkin ollut tärkeää pitää arki hyvässä balanssissa.

Raskausaikana mulle sanottiin, ettei lapsen synnyttyä saa missään nimessä tulla ahdistuskohtausta, sillä se olisi täys katastrofi. Eihän lapsi saisi nähdä kuin ilon tunteita. Tämä kaikki särähti korviini. Tuli järjettömän iso pelko ja paine ajatellessa, entä jos saankin kohtauksen juuri lapsen nähden? Ajattelin sen olevan pahinta mitä voisi käydä. On kuitenkin tärkeää opettaa lapselle, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Näin ainakin meidän perheessä menee. Kaikki reaktiot ja tunteet viestivät meistä jotain ja ne erilaiset tunteet ovat kaikki juuri sen vuoksi tärkeitä. Niitä ei ole hyvä lähteä piilottamaan, sillä muuten takuu varmana syntyy ahdistusta ja kaikki pyörii oravan pyörässä isommaksi. Kun ahdistus iskee, pyrinkin hyödyntämään parhaani mukaan terapiassa opittuja maadoittumisen taitoja eri keinoin. Olen onnekas, kun löysin näin hyvän terapian. Olen oppinut siellä paljon, kehittänyt itseäni ja omalla tavallaan olen oppinut ymmärtämään kuka olen ja mitä haluan elämältä. On oppinut myös paremmin asettamaan omia rajoja.

Uskon ahdistuneisuushäiriön olevan yleisempää mitä osaamme ajatellakkaan. Noin 5% ihmisistä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä jonkunlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä. Yli puolella oireet ovat alkaneet joko lapsena tai murrosiässä. Monesti paetaan epämiellyttävää olotilaa ja koittaa purkaa sitä erilaisin keinon, itselläni se oli joskus itsensä kiireisenä pitäminen. En halunnut kohdata ikäviä tunteita saatika käsitellä niitä, joten pakenin ja ahdistus muuttui vain syvemmäksi. Onneksi nykyään tämä on historiaa! Olen oikeasti hiton ylpeä siitä miten oon onnistunut kehittämään itseäni ja miten sain huomata, ettei koskaan ole liian myöhäistä avata mielen syövereitään ammattilaiselle. Olin tosin käynyt jo aiemmin psykologilla, mutta näistä käynneistä ei ollut itselleni hyötyä. Tämä postaus ei ollut se positiivisin eikä elämä olekaan pelkkää iloa ja onnea. Kaiken kanssa oppii elämään ja tämä on osa mun elämää. Jotain joka on aina itselleni yhtä traumaattista ja samalla jotain joka vahvistaa kerta toisensa jälkeen.

-Iida

Ihanista ihanin ystävä

Ystävä, on elämän yksi suurin voima, ainakin mulle. Elämän aikana niitä on tullut ja mennyt, mutta oikeasti aidot ovat pysyneet tilanteessa, kuin tilanteessa. Mitä aito ystävyys on mulle? He arvostavat sua juuri sellaisena kuin olet, ei tuomitse ja tukee sun valinnoissa vaikka olisikin jostain eri mieltä. Mulla ei ole montaa ystävää, ei ole ollut itseasiassa koskaan, mutta tässä jos jossain laatu korvaa todellakin määrän. On ollut ihanaa saada jakaa ystävälle ne synkimmätkin salaisuudet ja nauraa ratketakseen makeimmille juoruille.

Lapsena mulla ei ollut oikein kavereita, eikä niitä aitoja ystäviä vielä yläasteikäisenäkään. Koin silloin paljon synkkyyttä ja yksinäisyyttä. Mun elämä oli ollut niin erilainen, kuin muilla kavereilla, että monet jopa kammoksuivat mua perussairauksienkin vuoksi. Kaikki ystävät tulivat vasta myöhemmässä vaiheessa ja oikeastaan vasta nyt on pysyneet ne ihan aidoimmat ja parhaimmat tyypit! Kun jaksoi odottaa tarpeeksi pitkään, sai elämään todellisia kultakimpaleita, joiden seurassa voin todellakin olla just minä. Mun ei tarvitse esittää mitään vaan saan vain nauttia ystävien kanssa kivasta yhteisestä ajasta ja kerätä yhteisiä huikeita kokemuksia.

Odotin äitiydessä yhtenä juttuna eniten uusien kavereiden sekä ystävien löytymistä, joiden kanssa pääsee leikittämään lapsia. Tietty myös väsyneinä äiteinä mammanutturoiden kera puimaan lapsiarjen kultahetkiä ja ei niin hohdokkaita hetkiä. Tämä haave toteutui paremmin, kuin hyvin. Sain elämääni mitä ihanimman AIDON ystävän sekä hänen hurmuripojan Fransin kaveriksi. Pian ollaan tunnettukkin jo vuoden verran ja sanoisin, että tässä ajassa olen löytänyt elämääni yhden tärkeimmän henkilön. Pahimmalla hetkelläkin hän nostaa kuin tuuli purjeet esiin saaden jaksamaan taas kohti vastatuulta. Y niin kuin ihanista ihanin ystävä ❤️.

Hyvää ystävänpäivää! Muista vaikka sulla ei olis just nyt elämässä yhtäkään ystävää, niin se voi tulla vielä joskus yllättävässäkin käänteessä ja muuttaa sun koko loppuelämän ❤️.

-Iida

Puolet vauvavuodesta

Puolet vauvavuodesta on nyt takana, miten hullua!! En voi edes käsittää miten nyt mennään vain sama aika eteenpäin niin tää pikkutyyppi on jo täyttänyt vuoden. Ennen omaa lasta ei osannut oikein edes ymmärtää kaikkialla kuultua ”aika menee lapsen kanssa aivan silmissä”. Ennen aika tuntui menevän liian hitaasti, mutta jestas miten nopeasti nyt aika meneekään. Tuntuu, että jatkuvan uuden opettelun keskellä samalla väsymyksen painettua päälle, ei edes meinaa huomata ajan kulkua. Sitä havahtuu taas seuraavana kuukauden 10. päivänä Fransin olevan taas kuukauden vanhempi.

Aiemmin en ole ajatellut edes meille tulevan toista lasta, nyt voisin jopa sanoa välillä ikävöiväni kovastikkin niitä hetkiä, kun pieni vauva potkii masussa ja vastasyntyneen kanssa uuden arjen opettelua. Onhan Frans myös edelleen todella pikkuinen vauva, mutta kyllä sitä ajoittain haaveilee nelihenkisestä perheestä. Toisaalta taas en tiedä olisinko ihan varmasti valmis antamaan lapsiperhearkeen niin paljon aikaa mitä se tulisi vaatimaan. Yhden lapsen kanssa monia juttuja saa toteutettua varmemmin ihan rahallisesta näkökulmastakin ja tietää oman jaksamisen riittävän juuri ja juuri vaikeissakin vaiheissa. Olisi kyllä ihanaa kokea melko pienelläkin ikäerolla toisen lapsen kehitys jolloin kaikki tulisikin itseltä enemmän rutiininomaisesti.

Frans on ollut tämän puolivuotta jotain niin uskomatonta meidän elämässä, etten voi vain löytää edes sanoja. Hän on tuonut niin paljon onnea ja iloa vain olemalla pieni upea oma itsensä. Hän näyttää joka päivä taitojaan meille ja nauraa niin niin paljon, että ainakin äidin sydän on aivan sulaa. Hän on elämän suurin ja kaunein lahja, jonka eteen tekisin mitä vain. Frans on viimeisen kuukauden aikana oppinut kierimään, läiskyttämään kylvyssä vettä, löytämään jalkansa, kääntymään sängyssä, silittämään tunnustelukirjojen pehmeitä eläimiä sekä ryömimään meidän sängyssä. Ryömiminen ei ole vielä muualla edennyt kovasta yrityksestä huolimatta. Kuukauden aikana hän on maistellut entistä enemmän uusia makuja ja parin kuukauden ajalta maistelussa ovatkin olleet seuraavat raaka-aineet.

-porkkana
-bataatti
-peruna
-lanttu
-kukkakaali
-parsakaali
-kurkku
-maissi
-kesäkurpitsa


-hunajameloni
-luumu
-päärynä
-omena
-banaani
-taateli
-veriappelsiini
-aprikoosi
-persikka

-vadelma
-mansikka
-ruusunmarja
-mustikka

-ahven ja kuha
-lohi
-peura
-poro
-kalkkuna
-kana


-kaurapuuro ja Sinlac-erikoisriisipuuro

ps. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!


Lue myös: Kuinka selvitä 4kk hulinoista & Pieniä yksityiskohtia


Häämatkan pohdintoja

Koronan vuoksi häämatkamme suunnitelmat saattavat mennä aivan uusiksi vielä viime hetkillä. Nyt ollaankin mietitty Matiaksen kanssa, että tilanteesta huolimatta on vain tehtävä matkasuunnitelmat Saksaan, Suomeen ja lisäksi vielä uusimpana Norjaan. Voimme valita näistä parhaimman matkakohteen, kun koronan sen hetkinen tilanne selviää myöhemmin. Päätimmekin listata kohteita, joissa ehdottomasti haluaisimme käydä reissun aikana näissä maissa.

1. vaihtoehtomme Etelä-Saksa
Saksassa tarkoituksenamme olisi suunnata Etelä-Saksan vuoristomaisemiin. Tämä olisi parhain varmasti myös silloin yksivuotiaan kanssa, sillä loma ei keskittyisi lähes pelkästään patikointiin. Kohteita joissa haluaisimme ehdottomasti matkan aikana käydä:
-Partnachklamm, upea alppirotko vesiputouksineen.
-Königssee, kaunis järvi jonka äärellä on myös allasmainen kalliomuodostuma. Siellä täytyy ehdottomasti käydä pulahtamassa.
-Eibsee, turkoosi kaunis vuoristojärvi Baijerin ytimessä
-Garmisch Partenkirchen, suurempi kaupunki jossa varmasti kierreltäisiin muutamassa kaupassakin!

2. vaihtoehtomme Norja
Norjan hyvänä puolena olisi lyhyempi matka ja sieltäkin löytyvät kauniit vuoristomaisemat. Vaikka emme matkustaisi sinne kesällä, niin se jää silti bucket listille. Kohteita joissa haluaisimme käydä:
-Geirangerfjord, vuonot
-Lovatnet, upea järvi

3. vaihtoehtomme Suomi
Suomi ei tunnu ehkä ”juhlallisimmalta” vaihtoehdolta, mutta varmasti viihtyisimme myös kotimaan road tripillä. Tästä meillä ei tosin ole ihan tarkkaa suunnitelmaa. Kuitenkin kolme aluevaihtoehtoa ollaan jo mietitty, joista valitsemme yhden. Voi myös olla, että matkan varrella tähän tulee uusia ideoita. Suomen kohteet keskittyvät pelkkään patikointiin, joka on hiukan haastavaa Fransin kanssa.
-Kuusamo, (Pähkänäkallio, Niskakoski sekä Patikointia)
-Särkitunturi, ylhäällä odottaa kauniit maisemat, vaikka tunturi ei olekaan kovin korkea.
-Saanatunturi, tunnettu Suomen kauneimpana tunturina.

-Iida

Uniasiaa

Monet ovat varmasti lukeneet blogin tai Instagramin puolelta Fransin huonounisuudesta ja allergioista. Käytiin puolitoista viikkoa sitten neuvolassa uniohjaajalla, josta saimme paljon vinkkejä ja apua nukkumiseen, ruokailuihin sekä päivärytmiin. Nyt ollaan oltu viikon verran kotona toteuttamassa uutta päivärytmiä ja jatketaan varmasti edelleen näin, että jompi kumpi vanhemmista aina kotona. Kun tästä muodostuu rutiini, onkin helpompi lähteä taas tuttuun tapaan myös kaupungilla käymään. En olettanut tulosten näkyvän vielä näin viikon jälkeen, mutta ajattelin tässä ajassa tulevan edes pientä eroa entiseen. Oikeastaan nyt päiväunet luonnistuu jo pätkissä, kun taas yötunet onkin mennyt ihan nurinpäin. Aiemmin Frans nukkui yöt yleensä putkeen tai yhdellä heräämisellä, joka on nyt muuttunut jopa viideksi heräämiseksi yön aikana.

Neuvolan uniohjaajalle menin toisen unikoulun papereiden kanssa, johon olin suunnitellut Fransille päivärytmiä. Tämä homma loppuikin lyhyeen, sillä allergisille tai esimerkiksi kovin vatsavaivaisille lapsille ei missään nimessä suositella varsinaisia unikouluja. Heidän kohdalla parhaimmaksi todettu taktiikka on kuulemma lapsentahtisuus. Päivärytmit ovat monesti epäsäännöllisiä vauvan voinnin myötä ja siksi ei kannattaisikaan ”pakottaa” lasta tiettyihin uni-ikkunoihin. Tuli huomattua myös miten uniohjaajaa valitessa kannattaa todellakin tutkia ohjaajan saama koulutus kunnolla. Neuvolassa kerrottiin miten kaikilla ei ole todellakaan terveydenhuollon koulutusta tai vahvaa uniohjaajan koulutusta. Useat lähtevät tälle polulle yrittäjäksi siitä, kun oma lapsi on nukkunut huonosti. On ehkä käynyt itse ohjauksessa ja ottanut vain siitä oppeja itselle.

Usein 8kk mennessä unirytmi sekä päivärytmi alkavat tasoittumaan, toivon tämän muutoksen näkyvän myös meillä! Ainakin tietyissä asioissa ollaan menty jo parempaan suuntaan ja muutenkin saadaan olla todella onnellisia siitä minkä verran Frans nukkuu edes öisin pääsääntöisesti. Monilla tilanteet ovat varmasti paljon huonommat ja jokainen tottakai toteuttaa päivärytmin ja unet miten itse haluaa. Me päätettiin kuitenkin lähteä lapsentahtisuuteen avustaen säännöllisempään päivärytmiin, joka on mielestäni erittäin tärkeää pienen lapsen kohdalla. Saimme ohjelappuja neuvolasta, jotka ovat thl ohjeistuksia. Tässä muutamia. vinkkejä niistä 6-12kk vanhoille lapsille.

Nukahtamiseen kuluva aika minuutteina
0-20 tavallinen vaihtelu
30-45 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 45 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Me kuulumme vähän vaihtelevasti näihin kaikkiin, mutta pääosin viimeaikoina Frans on nukahtanut 30-45 minuutin sisällä.

Yöheräilyjen määrä yön aikana
0-2 tavallinen vaihtelu
3-4 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 4 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Meillä nämä vaihtelee tosiaan siinä 0-5 kerran välillä, mutta yleisin yöheräilyjen määrä on ollut silti maksimissaan 2 kertaa.

Valvominen yöllä yhteensä minuutteina
0-15 tavallinen vaihtelu
30-60 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 60 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Tämä onkin meillä jo hyvällä mallilla, sillä viimeaikoina ollaan päästy pitkälti max. 15min heräämisiin! Yleensä vaihdetaan yön aikana kerran vaippa ja ruokitaan 0-2 kertaa.

Haluan jakaa teille vielä vinkkejä joita saatiin neuvolasta hyvien unien edistämiseksi:
-Suunnittele vauva-arkeen sopiva päiväohjelma, jossa ruokailut, uni ja ulkoilu toistuvat suunnilleen samaan aikaan joka päivä.
-Pidä huoli riittävästä yhdessäolosta.
-Auta vauvaa löytämään säännöllinen unirytmi 6kk ikään mennessä. Noudata tätä arkisin sekä viikonloppuisin.
-Opettele tunnistamaan mikä unimäärä juuri sinun lapsellesi on sopiva.
-Huolehdi riittävästä valaistuksesta aamuisin ja vähennä sitä noin tunti ennen nukkumaanmenoa.
-Vähennä puuhaa iltaa kohti, jotta lapselle jää riittävästi aikaa rauhoittua ennen yöunia.
-Varmista hyvä nukkumapaikka ( riittävän hiljainen, viileä ja hämärä).
-Huolehdi kotona olevien ärsykkeiden määrä, kuten television äänet hiljaisemmalle.
-Suunnittele lapselle mukava ja rauhallinen iltarutiini. Ne auttavat lasta rauhoittumaan ja kertovat, että uniaika lähestyy.
-Lapsen kasvaessa on tärkeää harjoitella nukahtamista ilman vanhempien apua. Pyri erottamaan syöminen ja nukahtaminen toisistaan ensimmäisen ikävuoden aikana.

-Iida

Lähteinä käytetty thl tietoja, joita saatu neuvolasta.

Pieniä yksityiskohtia

Kaupallinen yhteistyö/ NOKO Design

Aina sitä ajattelee, että lapsen huone olisi nyt valmis, kunnes mieleen tulee taas toinen toistaan ihanempia ideoita. Näin kävi jälleen Fransin huoneessa. Olisi varmasti aika jo laitella enemmän muita huoneita, mutta jotenkin jumituin tähän lapsen huoneen terapeuttiseen sisustamiseen. Halusin tuoda huoneeseen vieläkin enemmän lämpöä, runsautta sekä leikkimielisyyttä. Oisikohan nyt huone valmis? Ehkä tai sitten ei ikinä.

Huoneen uusimpina tulokkaina on NOKO Design ripustettava sateenkaari sekä kolmen sateenkaaren viiri, Mushie-juliste ja pinottavat kupit, That´s mine-leijasisustustarrat, Babyshopin tuunattu kävelykärry sekä Rustan naulakko ja siinä roikkuva Cam Cam-pallosoittorasia. Lisäksi jo aiemmin löytyi 8€ kirpparilöytönä pieni pinnatuoli. Niin ihana kirppislöyö oli myös puinen keinulammas! Frans on selkästi ollut innoissaan uusista tuotteista, eikä ihme sillä ne tuo kivasti yksityiskohtia ja väriä.

Saatiin NOKO Designin kanssa yhteistyö sisustus-sateenkaarien osalta. Näin koronan aikaan etenkin olemme pyrkineet mahdollisimman paljon ostamaan tuotteita pienyrityksiltä. NOKO on 2020 kesällä perustettu Oululainen yritys, joka valmistaa erilaisia sateenkaaria lasten huoneen sisustukseen. Nämä valmistetaan 100% puuvillasta ja kaarien sisus kierrätyspuuvillasta. Tärkeinä arvoina pidänkin Suomalaisia tuotteita ja luonnollisia valmistusmateriaaleja. Tällaisiin ostoksiin pyrinkin niin usein, kuin on mahdollista.

Tämän pidemmittä puheitta, saanko esitellä Fransin huoneen kauniit uutuudet

-Iida

Luomuruokaa vauvalle

Toivepostauksena päätin tehdä jatkoa vauvan luomusoseiden valmistuksesta. Aihe tuntuikin kiinnostavan useampia joka yllätti mut täysin. Tämähän sopii mulle mainiosti, sillä olen innostunut ruoan valmistuksesta lapselle erityisen paljon. Mä en ole todellakaan meidän talossa se, joka näkyy keittiössä kokkailemassa. On siis ollut itsellenikin melkoinen yllätys löytää itseni lieden ääreltä. Alusta asti meille on ollut selvää, että vauvalle tehdään ruokia itse. Ajatuksena kuitenkin oli kaupasta löytyvien makeiden soseiden hyödyntäminen. Tämähän ei tullut meille missään kohtaa mahdolliseksi, sillä Fransin allergiat ovat sen verran laajat, ettei vaihtoehtoja ollut kuin tehdä kaikki itse. Monet valmiit soseet sisälsivät muun muassa omenaa tai rypäletäysmehutiivistettä, jotka oletettavasti olivat allergian tekijöitä.

Kun aloitin valmistamaan soseita en ollut useampaan kokeilukertaan oikein tyytyväinen. Tuntui, että koostumuksessa tai maussa aina mättäsi joku. No eihän näissä mausteitakaan ole, johon on tottunut itse, mutta halusin tehdä näistä vielä parempia. Pian alkoikin löytymään oikeanlaisempi tekniikka ja soseisiin lisättävät öljyt tai muut hienosäädöt. Kiitos Pipsa Hurmerinnan kirjoittaman Pipsan keittokirja pienelle ihmiselle -kirjan! Lainaankin Pipsan sanoja kirjasta, jotka herättivät ajatuksia.

”Tee päätös, että haluat tarjota lapsellesi parhaat eväät tulevaisuuteen tekemällä oikeita valintoja ruoan suhteen. Lapsena opitut tavat hän kantaa mukanaan läpi koko elämänsä. Hyvät ruokailutottumukset ovat mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, jotka voit lapsellesi opettaa.”

-Pipsa Hurmerinta

Ravitsemusterapeutin ja lääkärin suosituksesta lähdin valmistamaan ruoat luomuna ja raaka-aineina käytän Suomalaisia tuotteita niin paljon, kuin mahdollista. En oikeastaan osaa sanoa mikä sai mut innostumaan luomuruoasta näin kovin -ehkä se ajatus sen puhtaudesta. Tuntuu, että näin pystyn antamaan lapselleni omasta mielestäni parhainta mahdollista ravintoa. Muutamia erilaisia ruokalajeja on tullut nyt testailtua ja pikkuhiljaa on löytänyt oikeanlaisemman tekniikan tehdä eri raaka-aineista saaden niistä mahdollisimman sileitä soseita. Meillä on tähän mennessä maisteltu luumua, päärynää, mustikkaa, banaania, aprikoosia, persikkaa, porkkanaa, bataattia, poroa, kalkkunaa, kanaa, kuhaa, kukkakaalia, parsakaalia ja kesäkurpitsaa. Lisäksi on ollut Sinlac-erityisriisipuurojauhetta ja kaurapuuroa. Soseiden tekoon on varmasti useampia tyylejä ja voisinkin jakaa omia vinkkejä ja parhaita reseptejä teille.

Vinkkejä

Monissa ohjeissa mm. banaani soseutetaan sellaisenaan, itse suosittelisin kuitenkin paloittelemaan banaanin kattilaan, lisäämään joukkoon hiukan vettä ja keittämään sen soseeksi. Tämä on maistunut meillä parhaiten ja ollut helppo pakastettava. Banaanin joukkoon on myös helppo lisätä marjoja, kun ei tarvitse lisäillä riisijauhoa kiinteyttämään sosetta.Kesäkurpitsasose on epäonnistunut jo useampaan kertaan ja suosittelisinkin, ettei sitä keittäessä lisäisi juurikaan vettä sillä muuten siitä tulee helposti ihan litkua. Olen itse poistanut kesäkurpitsasta aina siemenellisen keskiosan omenaporalla. Lihat olen murskannut hienoksi murskaksi kasvisten sekaan sauvasekottimeemme kuuluvalla kannellisella minileikkurilla. Myös vaikeammin soseutuvat kasvikset soseutuvat tällä helpoiten!

Ohjeita soseisiin, joita on helppo hyödyntää eri raaka-aineissa

BATAATTISOSE 4kk->
1 bataatti
vettä sen mukaan kuinka löysää soseesta haluaa
1-2 tl ruokaöljyä

Pese ja kuori bataatti huolellisesti. Pilko paloiksi ja keitä kattilassa noin. 15min niin, että vesi peittää bataatit. Kaada keitinvesi erilliseen astiaan. Soseuta bataatteja lisäten keitinvettä pikkuhiljaa halutun määrän verran, kunnes sose on sopivan löysää.

APRIKOOSISOSE 4kk->
300g kuivattuja aprikooseja (sulfiitittomia)
vettä

Laita aprikoosit kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että ne peittyvät. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä noin. 15min. Kaada liemi erilliseen astiaan. Soseuta aprikoosit ja lisää joukkoon keitinlientä haluttu määrä, kunnes sose on sopivan löysää.

Me annettiin Fransille tätä sosetta Sinlac-riisipuuron joukossa.

BANAANI-MUSTIKKASOSE 4kk->
100g kotimaisia mustikoita, tuoreita tai pakastettuja
1 banaani
vettä

Pilko ja keitä banaanin pienessä määrässä vettä. Kun banaanit ovat soseutuneet anna seoksen jäähtyä. Lisää mustikat ja soseuta. Lisää tarvittaessa vettä

KUKKAKAALI-KUHASOSE 5kk->
1 pienehkö luomukukkakaali
100g kuhaa tai muuta vaaleaa kalaa
1/2 dl oliiviöljyä
1dl vettä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pese kukkakaali ja irroita kukinnot. Leikkaa kukinnot pieniksi paloiksi. Voitele uunivuoka ja lisää kukkakaalit vuokaan. Leikkaa kala isohkoiksi paloiksi kukkakaalien päälle. Kaada sekaan puolet oliiviöljystä ja 1/2 dl vettä. Kypsennä uunissa noin 30min/ kunnes kukkakaalit ovat pehmeitä. Soseuta seos, lisää loput öljystä ja lisää tarvittaessa vettä.

KURPITSA-KOOKOSSOSE 5kk->
500g kurpitsaa
1 tlk (4dl) kookosmaitoa
tilkka vettä

halutessaan ripaus kanelia ja muskottipähkinää (huom! Suomessa myytävässä kanelissa on kumariinia, joka on haitallista maksalle eli tätä ei pidä syödä usein. Ceyloninkaneli ei sisällä kumariinia)
Kuori ja paloittele kurpitsa ja poista sen siemenet. Laita palat kattilaan ja lisää joukkoon kookosmaito. Laita purkkiin tilkka vettä ja lisää se vielä joukkoon. Lisää tarvittaessa vettä niin, että kurpitsat ovat peittyneet. Keitä seosta kunnes kurpitsat ovat pehmeitä noin 20min. Soseuta ja lisää tarvittaessa vettä.

-Iida

Allergiaelämää vauvan kanssa ja erityisherkkyys

Neuvolakuulumisia ja kiinteiden aloitusta.

Tänään oli 5kk neuvolan vuoro, jossa saatiin rokotteita, katsottiin mitat ja kehitystä. Frans olikin kasvanut nyt enemmän ja kirinyt edellisen neuvolakäynnin vähäistä kasvua kiinni. Painoa oli nyt 7.1kg ja pituutta 64cm. Saatiin lupa aloitella nyt soseiden ja erityisallergiapuuron ohella lihatuotteita, kananmunaa ja viljoja. Frans onkin tykännyt hirmu paljon soseista ja se on helpottanut arkea ja nukkumista, kun ei heräile parin tunnin välein syömään. Etenkin ero on näkynyt yöunien pituudessa positiivisesti!

Aiemmin saimme ohjeita kiinteiden aloitukseen yksityiseltä ravitsemusterapeutilta, johon Fransia hoitava lääkäri meidät ohjasi. Siitä oli meille suuri apu, sillä näin allergiaherkälle lapselle oli todella vaikeaa löytää sopivia ruokia. Huomasimmekin heti ruokalistan olevan vääränlainen ja yleisiä allergiatekijöitä löytyikin äkkiä. Olimme antaneet makeita soseita valmiina piltteinä ja muutamia suolaisiakin. Kiinteiden aloitus vaikutti liian helpolta ollakseen totta. Monet makeat piltit eivät olleetkaan täyttä hedelmää tai marjaa vaan joukkoon olikin sujautettu muun muassa mehutiivisteitä. Ennen ravitsemusterapeutin aikaa en olisi osannut ajatellakkaan edes itse allergikkona, että nämä voisi olla osa syy allergisiin reaktioihin.

Fransilla oli ripulia, vatsanväänteitä, atopian pahenemista ja kipukohtauksia, joissa kroppa kouristeli ja itkulle ei näkynyt loppua. Omena paljastui yhdeksi pahimmista allergioista ja tätähän on lähes jokaisen piltin joukossa. Allergioita on löytynyt pitkin soseiden maistelua lisää, joka vaikeutti hommaa entisestää. Nauta sen sijaan sisältää samaa proteiinia, kuin lehmänmaito, jonka vuoksi sitä ei voi antaa missään muodossa. Vauvojen ensipuuropaketteja selatessa huomasin niidenkin sisältävän maitoa. Olikin pakko jo alkaa valmistamaan melkein kaikki makeat sekä suolaiset ruoat itse alusta lähtien. Toisaalta nyt, kun soseet on tehnyt itse niin se ei tunnukkaan yhtään hullummalta tai erityisesti aikaa vievältä. Olen löytänyt suuren innostuksen tästä ja arvostan todella paljon itse valmistettua ruokaa. Toki valmiit ruoat voisi joskus helpottaa arkea, mutta enpä syö sellaisia itsekkään.

Olen tehnyt soseita isompia määriä kerralla pakkaseen pieniin pusseihin, jolloin ne menevät hyvin pieneen tilaan. Marjasoseisiin olen sekottanut riisijauhoa perunajauhon tapaan paksuntamaan niitä, mutta näissä mittasuhteissa on vielä paljon treenattavaa. Fransin allergioiden myötä on tullut arvostus vielä vahvemmin kotimaisia raaka-aineita ja luomuruokaa kohtaan. On hieno ajatus valmistaa omalle lapselle luomuruokaa. Reagoin itse vauvana kaupan lihoihinkin ja silloin äitini haki suoraan maatilan tilalta lihaa. Katsotaan onko meillä sama edessä! Muutamia hedelmäpilttejä ja ainakin bataattia löytyy myös luomuna ja 100% raaka-aineena ilman mehutiivisteitä kaupan hyllyltä. Viikonlopun aikana aloitellaan soseiden syöminen maidon ohella säännöllisemmin, jolloin päivärytmi saa myös selkeämpää muotoaan. Frans alkaa syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä, yhden välipalan ja iltapuuron.

Neuvolan ja Terveystalon lääkärin ”diagnoosina” erityisherkkä lapsi.

Jo pidempään etenkin minua hämmästytti miten herkkä Frans on ollut. Ajattelin alkuun herkkäunisuuden, voimakkaamman kivun tuntemuksen, itkuisuuden, kovien iltakoohotuksien ja muiden arjessa näkyvien asioiden olevan vain normaalia vauvan elämää ja kehitystä. Kuitenkin viikko toisensa jälkeen kaikki tämä alkoi ihmetyttämään enemmän ja mietin onko vauvat normaalisti näin herkkiä, kuin meidän poika? Frans on ollut todella iloinen, naureskeleva ja valloittava hurmuri. Temperamenttisuus on ollut näkyvissä ja vastakkaisena puolena esille on entisestään puskenut erityisen herkkä reagointi monenlaisiin asioihin. Frans reagoi uusiin tilanteisiin silmin nähden jännittyneesti ja hän tuo tunteet esille vahvasti, joka puolestaan on mielestäni kuitenkin hyvä ja tärkeä asia.

Eilinen kuitenkin näytti taas entistä vahvempaa puolta siitä, miten Frans reagoi normaalista arkipäivistä poikkeavaan päivään. Käytiin ystävän luona Turussa ja Frans pääsi leikkimään vauvakaverinsa kanssa. Huomasin hänessä jännittyneisyyttä ja itkuisuutta, tosin päiväunet oli jäänyt vähäisemmiksi. Iltaa kohden hän muuttui koko ajan enemmän läheisyydenkipeämmäksi ja ensimmäistä kertaa häntä ei saatu vain nukahtamaan muualle, kuin syliin ja meidän väliin. Poikkeava päivä oli todennäköisesti aiheuttanut hämmennystä, ehkä lievää ahdistustakin. Iltaisin hänen on erityisen vaikea nukahtaa, kädet ja jalat vipattaa hulluna ja koohotus vain kovenee. Kuitenkin unilelun hiplailu rauhoittaa häntä, kun on jotain johon keskittää ajatuksia ja energiaa. Kerrattiin lääkärien kanssa arjen vaikeuksia ja reagointeja erilaisiin tilanteisiin ja kummankin mielestä kyseessä on selkeä erityisherkkä lapsi.

Erityisherkällä lapsella haasteena on uudet tilanteet ja niihin sopeutuminen niin kuin Fransillakin. Aistiyliherkkyys, joka puolestaan näkyy tällä hetkellä muun muassa nukkumisessa ja käyttäytymisessä useiden ärsykkeiden ympäröimänä. Hän aistii todella herkästi meidän tunteita ja hämmästelee vakavana, jopa itkuisena esimerkiksi minun itkiessäni. Aivastelu, niistäminen ja muut vähän kovemmat äänet säikäyttävät hänet toden teolla saaden kovankin itkun aikaiseksi. Frans reagoi erityisherkän lapsen tavoin pienempäänkin kipuun kovemmin ja saa siitä joskus paniikkikohtauksen kaltaisen reaktion.

Tämä kaikki on itselleni tuttua, sillä olen ”kärsinyt” samasta herkkyydestä syntymästä asti ja synnynnäistä tämä onkin ymmärtääkseni kaikilla. Se on tuonut elämään haasteita, mutta toisaalta myös tietynlaisia etuja. On helpompaa tulevaisuudessakin ymmärtää, ohjata ja tukea omaa lasta tietäen mistä on kyse ja miltä tämä kaikki koettu tuntuu. Toki me erityisherkätkin ollaan kaikki yksilöitä eikä kaikilla ilmene tämä samoilla oireilla. Tämän hetkinen päätavoitteemme Fransin kasvatuksessa onkin tukea häntä hänen kehityksen polullaan hänen tarpeiden mukaisesti. Tsempataan, annetaan olla lähellä tarpeen mukaan, muodostetaan säännöllinen tuttu ja turvallinen arkirytmi sekä uusiin paikkoihin mennessä otetaan kotoota tuttu lelu mukaan ja huomioidaan hitusen enemmän näin nuorella iällä. Lääkärin kanssa onkin ollut jo suunnitteilla neurologin aika yhden vuoden iässä, jossa tehdään näihin liittyviä tutkimuksia.

-Iida

Kuinka selvitä 4kk hulinoista

Voihan neljän kuukauden hulinat…Monien perheiden ”riesa”, joka kestää viikon ehkä kuukauden tai jääkin päälle. No meillä kävi viimeisin vaihtoehto. Frans on nyt 5kk vanha ja arjen pyöritys on melkoista sekasortoa. Ennen esikoista en tiennyt mitkä hulinat oikein ovat vaikka kaikki niistä puhuikin. Nyt voin todellakin sanoa tietäväni mistä puhutaan. Unirytmi hajosi täysin ja päiväunet muuttuivat entistä olemattomammiksi, välillä jopa jäävät kokonaan pois. Meillä tosin on ollut vaikeuksia myös Fransin aiemman huonokuntoisuuden vuoksi, mutta väittäisin tämän hetkisten ongelmien olevan kiinni hulinoiden päälle jäämisestä.

Meillä oli jo vähän ennen 4kk saavuttamista nukkuminen noin 20min pätkissä parhaimmillaan. Pikkuhiljaa tämä lähti korjaantumaan ja yöunet olivat tunnin mittaisia, josta päästiinkin pian kolmen tunnin uniin. Lähestyessä viittä kuukautta saavutimme useammat yöt putkeen nukuttuina, kunnes tuli takapakkia. Frans alkoi heräämään taas vähintään kolmen tunnin välein ja uni vaikuttaa olevan todella kevyttä. Päivisin huomaakin Fransin olevan todella väsynyt ja siltikään päiväunet ei useinkaan yllä puolta tuntia pidempään pätkään! Päällä on jatkuvasti nimensä mukaisesti hulinat. Paikallaan ei malteta olla hetkeäkään eikä koohotuksen määrälle näy rajoja 😂. Silmät pyöreänä pikkumies touhottaa menemään kädet ja jalat vispaten.

Laitettiin pari päivää sitten Frans omaan huoneeseen nukkumaan herkkäunisuuden vuoksi. Tää siirto otti koville ehkä enemmän kuitenkin mulle kun Fransille. Ollut niin outoa nukkua, kun toinen ei enää tuhisekkaan vieressä ja herätyksissä joutuukin ramppailemaan toisessa huoneessa. Ostettiin nojatuoli helpottamaan yösyöttöjä ja nukuttamisia ettei tarvitse seisoskella vieressä pitkiäkin aikoja. Nyt yöt on helpottanut hiukan ja viime yönä sain itsekin nukuttua eikä ollut jatkuva ”hälytytila” päällä toisen pärjäämisestä. Pidetään vielä alkuun itkuhälyä vieressä ja hänen huoneen ovea auki niin oma olokin levollisempi.

Syöminen muuttui myös 4kk kohdilla todella levottomaksi ja Frans alkoi kieltäytymään syömisestä. Edelleen ruokailut menevät ihan pelleillen, pulloa pois työntäen ja itkuisesti taistellen. Kaikki äidit ja isithän tietää miten vaikeaa aikaa tää on… Väsymys on huipussaan, usko meinaa loppua pyöritellen ajatusta siitä loppuuko tämä koskaan, viikot on täynnä mammanutturoita ja tummia silmänympäryksiä. Ehkä kahviakin tulee hörpittyä normaalia enemmän ja noutoruoka pelastaa päivät. Hulinat ovat väsyttävintä aikaa, mutta samalla parasta aikaa vauvan uusien taitojen myötä. On ihanaa, kun Frans jaksaa olla paljon hereillä ja voi puuhata yhdessä. On palkitsevaa nähdä uusia pieniä ja suuria kehitysaskelia viikoittain.

Välillä potee silti huonoa omatuntoa siitä onko riittävän hyvä äiti. Väsymys painaa niin kovin päälle, ettei meinaa jaksaa yksinkertaisesti tehdä mitään. Koen olevani ensimmäistä kertaa vauva-arjessa ihan extra väsynyt. Tässä on joutunut pakosti antamaan armoa itselle ja huonossa omatunnossa vellominenkaan ei vie tilannetta eteenpäin. Kaikilla tulee vaiheita jolloin ei jaksa ja se on ihan ok. Tämä on onneksi vain ohi menevä vaihe ja vaihe joka vain kertoo meille vanhemmille vauvan käyvän hirmuisen paljon uusia kehitysvaiheita läpi. Päätinkin tehdä pienen selviytymisoppaan hulinoihin.

-Anna armoa itsellesi PALJON! Ota rennosti, katso sarjaa, leikitä vauvaa kahvia juoden ja tee esimerkiksi kylpyhetken ohella rentouttava kasvonaamio.
-Älä kokkaa, jos et jaksa. Hae valmista ruokaa, herkuttele jos siltä tuntuu jopa ”liiallisissa” rajoissa😄. Omien energiavarastojen ylläpito on tärkeää etenkin hulinoiden aikana.
-Pyydä matalalla kynnyksellä apua läheisiltäsi lapsen hoitoon. Ota sillä aikaa pienet päiväunet, jos pystyt/osaat nukkua päivisin. Käy pienellä kävelyllä yksin, ruokakaupassa tai varaa itsellesi hieronta.
-Ehkä mahdotonta, mutta yritä parhaasi mukaan ottaa tämä kaikki enemmän huumorilla. Muista nauraa omille väsymysmokillesi heittäen jo vitsiä arjestanne. Todistetusti, toimii paljon paremmin kuin liiallisena tosikkona pysyminen.
-Paljon kahvia ja hermoja! Vaikka välillä tulee fiilis, että vauvan voisi palauttaa sinne mistä tuli niin onneksi tää on vain yksi vaihe muiden joukossa.
-Jos imetät koita edes yhdeksi yöksi viikossa pumpata maitoa, jotta isä voisi hoitaa syötöt.
-Kunnon vitamiinipitoiset välipalat esim. smoothiet.
-Mua itseäni on väsyneessä arjessa piristänyt pieni laittautuminen joka päivä. Jos jää oloasun ja mammanutturan kouriin ei tunnu saavan läheskään niin paljon aikaiseksi, kun voisi saada.
-Treffi-,/parisuhdeilta on niin tärkeää vauvavuotena, kuin muutenkin ja auttaa kyllä kummasti hulinoiden keskelläkin.
-Vauvan nukkumiseen meillä on auttanut pianomusiikki Spotifystä sekä Hushh-kohinakaiutin. Kiinteiden aloitus on myös rauhottanut iltoja sekä lämmin kylpy. Lisäksi testattiin aiemmin äp-makuupussia nukkumiseen ja se rauhoitti hieman koohotusta.

-Iida

Uusi sivu käännetty-2021

Uusi vuosi vaihtui jo muutama päivä sitten, joka tarkoittaa uusia suunnitelmia, tavoitteita ja unelmia. Toivottavasti teillä oli onnistunut uusi vuosi koronarajoituksista huolimatta. En ajatellut tehdä tälle vuodelle mitään lupauksia, mutta tavoitteena haluan pitää omasta hyvinvoinnista huolehtimisen. Se tarkoittaa mulle tällä hetkellä päivittäisen liikuntamäärän riittävää ylläpitoa, joka ei ole toteutunut tarpeeksi ( jälleen😅). Nyt etenkin liikunnan määrä on itselleni tärkeää raskauskilojen poistossa.

Lisäksi haluan pitää yllä samanlaista huolenpitoa henkisestä hyvinvoinnista, mitä olen toteuttanutkin jo pidempään muun muassa ihanimman terapiamuotoni avulla. Tämän kuukauden aikana aloitan ystävän kanssa savikurssin josta olen haaveillut pidempään ja lähdetään myös vauvojemme kanssa vauvauintiin! 3.1 tuli muuten vuosi täyteen siitä, kun meidän mini oli vahva viiva tikussa ja nyt jo lähes viiden kuukauden ajan hän on ollut tekemässä meidän päivistä jotain niin erityistä😍.

Tänä vuonna kun saan olla äiti maailman ihastuttavimmalle pojalle, haluankin olla Fransille äiti joka lähtee säällä kuin säällä pidemmällekkin kävelylenkille. Pianhan me päästään jo puistoilemaankin jota odotan innolla. Tämä vuosi on alkanut Fransin allergioiden ja sen myötä joka viikkoisten lääkärikäyntien kanssa vaikeasti. Tuntuu, että hänen oireiluihin ei tule mitään tolkkua ja luvassa onkin todennäköisesti allergiatesteille jatkoa.

Vastapainona on ollut silti super kivoja asioita arjessa. Ollaan suunniteltu häämatkan road trippiä Saksaan ja suunnitellaan sitä tarkemmin tällä viikolla. Ollaan laitettu sisustusta pääosin jo lapsiystävällisemmäksi ja tiedossa tälle vuodelle on huikeita yhteistöitä jos korona ei tule liialliseksi esteeksi. Tuntuu kaikin puolin siis oikein hyvältä kääntää uusi sivu elämässä ja aloittaa vuosi 2021.

Uusi vuosi merkitsee tällä kertaa erityisen paljon, kun saan viettää sen äitinä ja pian myös vaimona!! Ihan absurdia ajatella kuinka kesällä ollaan menossa naimisiin, en voi sanoin kuvailla tätä innostuksen ja onnellisuuden määrää❤️. Enkä myöskään malta odottaa mekon saapumista, onneksi siihen ei pitäisi mennä enää kauaa.

Olen viime vuoden lopulta asti päässyt eteenpäin jo jonkin verran unelmatyötäni tavoitellessa eli media-alaan liittyvissä työtehtävissä. Nyt pitäisikin alkaa katsomaan erilaisia kursseja joissa pääsisin syventymään mahdollisesti kuvanmuokkauksiin ja muihin somealan töissä hyödynnettäviin taitoihin. Odotan innolla mihin tämä polku vie ja toivon oppivani tänä vuonna paljon edellä mainittujen asioiden sekä myöhemmin yrittäjyyden suhteen.

-Iida

2020 viimeinen

On 2020 vuoden toiseksi viimeinen päivä, ajatuksia tästä vuodesta on niin paljon mielen päällä. Tämä vuosi on ollut vaikeaa aikaa todella monille, itselleni kuitenkin elämäni parasta aikaa. On ollut pelkoa, onnenkyyneliä, rakkautta, vaikeimpia sekä upeimpia hetkiä. Tähän vuoteen on mahtunut ihan ennätys paljon suuria asioita. Samalla olen kerännyt motivaatiota sekä luottamusta uudenlaiseen arkeen ja unelmiini ihan uudella tavalla.

Olen oppinut tämän vuoden aikana itsestäni uskomattoman paljon – millainen olen äitinä ja mitä haluan jatkossa elämältä ja unelmilta. Olen oppinut nauttimaan hetkestä ja arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen. Vihdoin olen oppinut antamaan löysää itselleni väsyneimmillä hetkillä – olemaan miettimättä niin paljoa muita ja oppinut miten kaikki ei mene aina ollenkaan niin kuin haluaisi ja silti on jatkettava eteenpäin liikaa murehtimatta.

Odotusajan kuva: ellitoivonen.net

Vuoden kohokohtina on ollut tietenkin raskaus, esikoisen syntymä ja sen myötä perhe-elämä. Tätä kaikkea rakastan todella paljon niillä haastavillakin hetkillä. Nämä ovat ehdottomasti olleet elämäni parhaimmat kokemukset enkä luopuisi tästä arjesta mistään hinnasta ❤️. Vuosi sisälsi muuton ensimmäiseen omaan kotiin ja pääsimme remontoimaan tästä meidän näköisen ihanan kodin. Päätimme mennä ensi vuonna naimisiin ja täydellinen morsiuspukukin on jo löytynyt.

Yhtenä suurena juttuna on ollut myös tulevaisuuden työkuvioiden selviäminen, ainakin joiltakin osin. Päätin, että sisustusala saa jäädä taakse ja luvassa on toivottavasti täysin uudet kuviot, juuri sellaiset joita olen pitkään kaivannutkin. Olen etsinyt paikkaani tulevaisuudennäkymistä ja tuntuu, että olisin oikeasti löytänyt sen oman polkuni ja arvoni kunnolla.

Tänä vuonna olin yhteydessä läheisten ja ystävien kanssa enemmän kuin koskaan! Koronan aikaan läheisten merkitys on muuttunut entistä suuremmaksi ja tähän on tietty vaikuttanut oma lapsikin. Oon erittäin valmis uuteen vuoteen ja odotankin ensi vuotta eniten kaikista. Mikä parasta, saan viettää tulevat vuodet mitä upeimman minimiehen ja tulevan aviomiehen kanssa ❤️. Kiitos kaikille teille blogini lukijoille ja Instagram-seuraajille, joita on tullut vuodessa yli puolet lisää. Kiitos läheisille tuesta ja ymmärryksestä, olette rakkaita! Ihan mielettömän upeaa ja unelmien täyteistä uutta vuotta 2021 🥂.

-Iida

Ensimmäinen joulu perheenä

Ensimmäinen joulu perheenä on nyt takana ja vitsi miten ihanaa olikin viettää tätä oman lapsen seurassa! Jouluaattoaamuna leikittiin, syötiin riisipuuroa, juotiin jouluiset kahvit ja otettiin muutamat kuvat. Aloitettiin päivä siis hyvinkin rennoissa merkeissä. Päätettiin lähteä ihailemaan joulutunnelmaa Naantalin vanhaan kaupunkiin ja jälleen kerran oli uskomaton fiilis miten Naantalissa voikin olla aina niin mieletön tunnelma. Pohdiskelinkin, että etenkin jouluna olisi todella hienoa saada asua puutalossa. Eihän sitä tunnelmaa ja lämpöä vaan voita mikään.

Päiväkävelyltä suunnattiin takaisin kotia kohti ja valmisteltiin joulukattaus ruokailua varten. Tänä vuonna jouluruoat onnistuivat erityisen hyvin ja niitä tulikin herkuteltua kunnolla. Katselin somesta miten monilla oli erilaisia joulujälkkäreitä ja konvehteja, mutta en vieläkään innostunut näistä itse. Mä oon varmaan ikuisesti se, joka on enemmän suolaisten ruokien perään (jos raskausaikaa ei lasketa 😅). Ruokailun jälkeen Frans pääsi avaamaan omia lahjojaan ja me sitten myöhemmin, kun hän meni unille.

En voi sanoin kuvailla miten suloista oli nähdä hänet tutkimassa paketteja ja niistä paljastuvia uusia leluja! Päiväunet oli jäänyt vähäisiksi koko päivän mitalta, joten pieni hymypoikamme oli hiukan kaudoksissa. Selkästi väsymyksestä huolimatta lahjoista löytyi ne hänen suosikkinsa joista oli innoissaan. Ykkösiksi nousivat kummisedän antama helisevä Miffy-pupu ja meidän antama soiva auton ratti. Tää ääniä pitävä auton ratti oli kyllä ihan huippu ostos.

Jouluaatosta tuli kuvattua itseasiassa videomateriaaliakin ja Matias editoikin jossain vaiheessa niistä Fransin ensimmäisestä joulusta videon. Harmi, ettei videolle saatu hänen iloisimpia hetkiä joita näyttää meille useasti päivien aikana. Väsymys ja vatsan ongelmat taisi kadottaa hänen joulufiilistä. Meillä on edelleen ollut suuret haasteet jo kuukauden mittaisen jatkuvan ripulin, oksentelun ja atopian suhteen. Näiden vuoksi myös päiväunet ovat muuttuneet täysin olemattomiksi, yöt menneet heikommin ja jouduimmekin miettimään lähdemmekö joulupäivänä edes käymään mun äidin luona.

Omat voimavarat ovat todella lopussa ja varmasti Fransinkin. Onneksi päädyimme kuitenkin lähteä mammalaan, jossa myös Fransin kummitäti oli odottamassa. Tää joulu oli ehdottomasti parhain mitä on ollut, niin spesiaali ja odotettu! Ehkä ensi vuonna päästään lähtemään perinteiseen tapaan Lappeenrantaan isovanhempieni luokse. Unelmoin myös jos ensi vuonna lähtisi pohjoiseen joulun aikoihin. Voisi vihdoin saada myös lumisen joulun 😀. Tästä kohti uutta vuotta 2021! Toivottavasti sulla oli myös hyvä joulu 🎄.

-Iida

Viimehetken joululahjavinkit vauvalle

Fransin myötä vauvan joululahjaideat ovat tulleet hyvinkin ajankohtaiseksi aiheeksi, kun monet kyselevät pienen joululahjatoiveita. Ideat on useimmilla hukassa tai vaihtoehtoisesti taloudesta löytyykin jo monenlaisia tuotteita ja tarvikkeita. Päätinkin listata muutamia joululahjaideoita perheen pienimmille, joista myös useammat ovatkin olleet meidän lemppareita.

Ruokailuvälineet
Meillä on hankittuna jo valmiiksi Liewoodin silikoniset ruokailuvälineet, jotka ovat päässeet käyttöön muutamaan kertaan aiemmin, kunnes vaikeiden allergioiden vuoksi jouduimme vielä viivästyttämään kiinteiden aloitusta. Me ollaan tykätty todella paljon näistä astioista mm. laadukkuuden ja helpon puhdistuksen vuoksi. Plussana tietty niiden kaunis ulkonäkö. Toki muilla merkeilläkin on varsin hyviä vaihtoehtoja!

Pussilakanasetti
Näille on aina käyttöä ja niitä onkin hyvä olla muutamat. Meillä on jouduttu vaihtamaan lakanoita useammin runsaamman pulauttelun vuoksi, jonka myötä on hyvä olla varalakanoita. Meidän yhdet lempparit on ollut Garbo & Friends merkiltä.

Kylpypyyhe
Kylpyhetkiin hupullinen kylpypyyhe on kiva lahjaidea vaikka perheestä löytyisikin jo sellainen. Näitä löytyykin monilta merkeiltä ja ovat super suloisia! Meiltä löytyy Newbie-kylpypyyhe, mutta myös näissä olen ihaillut Liewoodin pyyhkeitä.

Vaippoja
Hieman tylsän kuuloinen lahja, mutta erityisen tarpeellinen!

Lahjakortti osteopaatille, vauvahierontaan tai vaateliikkeeseen
Lahjakortti on helppo ja käytännöllinen vaihtoehto niillekin kenellä on jo kaikkea. Me ollaan käyty Fransin kanssa osteopaatilla ja siitä on ollut todella iso apu jumeihin ja vatsavaivoihin. Olen kuullut myös vauvahieronnan olevan avuksi. Osa on hyvinkin tarkkoja siitä mitä vauvalle pukee päälle ja heille suosittelisinkin ostamaan ennemmin suosikkiliikkeeseen lahjakortin, kuin seuraavan koon vaatteiden ostamista itse.

White noise-, tai Pink noise-kaiutin
Meidän must have -tuote on ollut Hushh-white noise kaiutin sekä Whisbird-kaiutin. Tässä on huippu hyvä lahjaidea huonounisemmalle vauvalle. Hushh-kaiuttimen etuna on ladattava akku ja jatkuva kohina, kun taas Whisbird toimii paristoilla ja soi 40min putkeen. Hushh-kaiutin mahtuu myös pieneen tilaan mukaan.

Kävelykärry
Muutaman kuukauden vanhalle vauvalle voisi olla jo tarpeen ostaa kävelykärry tukemaan kävelyn opettelua. Meillä ei vielä ole itsellä näitä, mutta pian se tuleekin ajankohtaiseksi.

Kirjat, purulelut ja aktiviteettilelut
Leluille on aina käyttöä ja niitä on mun mielestä super kiva saada lahjaksi! Kovakantiset kirjat tai vaihtoehtoisesti pehmeät kangaskirjat tulevat varmasti monilla tarpeeseen jo muutaman kuukauden iässä. Pakko myöntää, että meillä ei ole vieläkään pienelle vauvalle sopivaa kirjaa😅. Purulelut ja aktiviteettilelut ovat olleet ihan parhaita.

Meillä tehdään nyt jo hampaita joten jäädytettävät purulelut ovat kovassa käytössä. Aktiviteettilelut ovat ainakin Fransin lemppareita. Meiltä löytyy Done by deer-aktiviteettipeili, joka on ollut pikkukyläilijöidenkin suosiossa. Joululahjapaketissa odottakiin saman merkin aktiviteettityyny niskan kannattelun treenaamiseen. Leikkipuhelimet ja kaukosäätimet ovat varmasti monen toivelistalla 😀. Meillä ollaan nyt jo ihan ”puhelinriippuvaisia” ja pikkuherran oma puhelin tulisikin tarpeeseen.

Yövalaisin
Meillä on ollut alusta asti käytössä pieni lapselle turvallinen yövalaisin. Se on ollut kätevä yösyötöissä, kun ei tarvitse laittaa aina omaa yövaloa päälle. Toimii myös vaipanvaihdoissa, niin vauva ei herää kunnolla valojen loisteeseen. Silikoniset on ollut meidän lemppareita. Näitä saa mm. Ikeasta, Tokmannilta ja Liewoodilta.

Vauvauinti tai jokin muu yhteinen harrastus
Arki on kiireistä ja väsyttävää, eikä useinkaan tunnu olevan aikaa selailla erilaisia harrastuvaihtoehtoja joita voisi toteuttaa vauvan kanssa yhdessä. Monille voisikin olla avuksi jos saisi lahjana valmiiksi maksetun ja varatun vauvaunnin, vauvajoogan tai muun vastaavan yhteisen puuhan.

Rahaa lapsen tilille tai osakkeita
Joidenkin mielestä tylsä lahja, mutta niin super tärkeä asia. Lapsi saisi hieman omaa pesämunaa esimerkiksi koulua varten, autoon, matkailuun tai vaikkapa ensi asuntoon.

Toivottavasti löysit näistä ideaa itsellesi tai läheiselle ❤️

-Iida

Joulutunnelmainen viikonloppu

Viikonloppu on mennyt täydessä joulupuuhailussa ja melko kiireisesti. Meillä oli pienellä porukalla vauvojen pikkujoulut herkkujen ja leikkimisen merkeissä. Olipa ihanaa nähdä miten Frans ymmärsi jo paljon enemmän kavereista! Hän päätti myös näyttää kavereiden paikalla ollessa miten käännytään vatsaltaan takaisin selälleen. Illalla hän olikin niin väsynyt juhlista, että nukahti saman tien sänkyyn laskiessa😀.

Tämän vuoden elokuusta lähtien, kun Frans syntyi on otettu kyllä ihan kaikki irti koronasta huolimatta. On tullut nautittua kotona oleskelusta ihan uudella tavalla, mutta samalla saanut nähdä jonkun verran äitikavereita arjen ohella. Piristi niin paljon, kun muutamat uskaltautuivat tulla kyläilemään pikkujoulujen merkeissä ja onhan se lapsillekkin mukavaa nähdä muita ikäkavereita❤️.

Tänään käytiin vielä pienillä joulumarkkinoilla Teijon Mathildedalessa, jossa oli niin kiva tunnelma. Matkaan tarttui lasiset pillit yhdestä ihan super kivasta puodista, jossa myytiin paljon puisia tuotteita sekä muuta käsintehtyä. Tänään vielä glögin valmistusta ja saunomista kynttilöiden ja joulutuoksun kera!

-Iida

Joulutunnelmaa kotiin

Enää pari viikkoa jouluun! Tämän vuoden joulu on spesiaali meille, kun pääsemme viettämään sitä ensimmäistä kertaa perheenä ja ensimmäistä kertaa meidän omassa kodissa ❤️. Mun suuri unelma on ollut saada viettää joulua oman perheen kanssa ja vihdoin se toteutuu. On tuntunut, että joulu on saanut paljon suuremman merkityksen nyt. En ole ennen ollut juurikaan jouluihminen, mutta nyt asia on selkeästi muuttunut. Niin kuin muutkin kuukaudet, niin joulukuukin on hujahtanut pian pienessä hetkessä ohi. En tiedä lieneekö syy kiireisessä vauva-arjessa vai jakaako muutkin tämän saman fiiliksen 😀.

Kiireen keskellä olen kuitenkin koittanut saada joulutunnelmaa kotiin ja tänä vuonna pääosin DIY-joulukoristeilla. On ollut ihanaa tehdä itse koristeita instagramin DIY-joulukalenterin puolesta ja häämatkaan säästämisen vuoksi, mutta en ehkä odottanut sen maustavan arkea ihan näin kiireiseksi 😅. On ollut silti äärimmäisen ihanaa saada pieni hetki päivästä omille mieli jutuille. Meidän piti lähteä nostattamaan joulufiilistä Helsinkiin Tuomaan markkinoille, mutta koronan vuoksi ne peruuntuivat. Ajateltiin käydä sen sijaan Teijon Mathildedalessa ihastelemassa joulutunnelmaa ja ottamassa muutamat kuvat!

Huomenna pidän muutaman kaverin ja vauvojen kesken pienet pikkujoulut kotona. Pääseekin herkuttelemaan kunnolla jouluisia herkkuja ja on muuten myös elämäni ensimmäiset pikkujoulut. Onneksi tänä vuonna tuli laitettua muutamia koristeita jo marraskuun puolella. Nyt on saanut nauttia tunnelmasta jo useamman viikon. Ihanaa loppuviikkoa just sulle sielä ruudun toisella puolella ❤️.

Häät 2021

Edellispäivä tuntuu edelleen unelta. En voi uskoa, että kilisteltiin meidän ensi vuoden häille ja löytyneelle morsiuspuvulle. Oon odottanut tätä päivää niin uskomattoman paljon, että pääsen kertomaan teille hääsuunnitelmista. Kerroinkin jo joskus täällä blogin puolella miten ei koeta hääjuhlia oikein meidän tyyppiseksi ratkaisuksi. Vihkiminen kauniissa miljöössä vain muutaman läsnäolian paikalla ollessa on meistä hyvältä tuntuva ratkaisu, eikä niinkään suurikuluiset tuhansien eurojen juhlat. Tärkeintä on, että saadaan toisemme meidän näköiseen tyyliin . 

Olo on ihan sanoinkuivailemattoman onnellinen! Vuosien aikana on paljon miettinyt, että milloin ne omat häät oikein onkaan ja vihdoin niistä tulee totta. Mulla on myös maailman ihanimmat kaasot, kiitos heille kun suostuivat kunniatehtävään❤️. En malta odottaa heidän mekkojen valitsemista, hääsunnitteluja, useita hää-blogipostauksia ym. Tästä tulee ihana matka kohti unelmapäivää.

Toivoisin koronan rauhoittuneen ensi vuoden heinäkuuksi, jotta pääsisimme häämatka-road tripille Etelä-Saksan vuoristomaisemiin, mutta tämä jää vielä arvoitukseksi. Siitä tulisikin ikimuistoinen matka, sillä häämatkan lisäksi se tulisi olemaan meidän ensimmäinen ulkomaanmatka perheenä. Olen aina haaveillut matkailusta perheenä ja jostain syystä etenkin vauva-ajan matkailusta. Frans olisi varmasti melko helppoa matkaseuraa ainakin tämänhetkistä aikaa miettien, sillä hän nukkuu pitkiäkin pätkiä automatkoilla.

-Iida

Joulukuussa aion…

-viettää oloasussa tunnelmallisia iltoja jouluvalojen ja kynttilöiden loisteessa juoden kuumaa glögiä. Netflixistä pyörii tietty joululeffoja sekä Lucifer-sarja. Rakastan miten kuusi tuoksuu jo nyt kodissa! Se saa joulukuun illat tuntumaan paljon spesiaalimmilta.

– nauttia kerrankin jouluherkuista ja pyrin panostamaan tänä vuonna monipuolisempiin herkkuihin ja ruokiin! Tosin Matias on meidän perheen kokki, mutta multa sujuu paremmin jälkkärit ja muut naposteltavat.

-ottaa kaiken irti DIY-jutuista tehden mm. Instagramin storyn puolelle joka päivä DIY-joulukalenteriluukkuja. Tätä odotan innolla, sillä kerrankin tulee otettua päivittäin omaa aikaa luovien juttujen parissa. Muun muassa joulukoristeita tulee tästä syystä meille pikkuhiljaa, mutta tuleepahan kerrankin säästettyä rahallisesti ja ennen kaikkea saa omaan makuun sopivia koristeita 😍. Enää yksi päivä jäljellä ensimmäiseen luukkuun, ihan hullua!!

-paketoida lahjoja erilaisin tyylein kauniisti ”normaalista poiketen”. Muutamia ideoita olenkin ehtinyt haalia Pinterestistä ja pääosin sainkin jo ostettua kaikki paketointitarvikkeet Turun Granitista. Siellä oli ihan älyttömän kauniita paketointitarvikkeita, joista olisin voinut ostaa lähes kaikki 😅…

-tehdä erilaisia kahveja joulumaustein. Tilasin myös Fiksuruoalta useampia kahvijauheita ja testiin pääsee joulumakujen lisäksi kauralattejauho.

-käydä Helsingissä Tuomaan markkinoilla sekä Vepsäläisen joululiikkeessä. Tuomaan markkinoille on pitäny mennä jo useampana vuonna. Tämäkään vuosi ei ole ehkä se parhain ajankohta, mutta toisaalta en halua ihan liikaa vältelläkkään paikoissa liikkumista. Onneksi viime aikoina maskien käyttö on lisääntynyt todella paljon.

-pitää tuprarit/ pikkujoulut äitikavereiden ja vauvojen kesken pienellä porukalla. Ihanaa kokoontua äitikavereiden kanssa! Täytyy loihtia jotain hyvää syötävää meille ja koittaa saada siiheksi kaikki joulukoristeet paikoilleen. Tulee olemaan varmasti tunnelmallista ja vauvantuoksuista menoa ❤️.

-toteuttaa yhden suurimmista haaveistani, josta pääsen kertomaan teille ensi viikolla lisää 😭❤️.

-lähteä Matiaksen ja Fransin kanssa isovanhempieni luokse Lappeenrantaan koronatilanteesta riippuen. Mun perheellä on ollut perinteenä aina lähteä joulunpyhinä heidän luokse ja pari joulua onkin ollut välissä, kun siellä ei olla käyty. Nyt oman lapsen synnyttyä on korostunut entistä enemmän läheisten kanssa ajan viettäminen. On myös ihan huippu hienoa, kun Fransilla on isoisovanhemmat ❤️.

-ulkoilla paljon kauniilla luontopoluilla perheen kesken.

-suunnitella tulevan vuoden mahdollista ulkomaan matkaa, somejuttuja ja muita vuoden kohokohtia.

-Iida

Keskosten päivä

Tänään vietetään keskosten päivää, joka on myös Fransille merkkipäivä. Kolmetoista viikkoa sitten elämämme sai maailman kauneimman käänteen, kun pieni poikamme syntyi raskausviikolla 36. Lähdimme kauniina aurinkoisena päivänä sairaalaan tarkistuskäynnille vointini heikentyessä ja lapsivesinäyte olikin positiivinen. Emme meinanneet uskoa todeksi, miten hetken kuluttua pienokaisemme olisikin jo maailmassa etuajassa. Päässä oli tunteiden sekainen pyörremyrsky, eikä tiennyt miten päin olisi.

Kolmen päivän käynnistelyn jälkeen saimme vihdoin vauvan syliimme. Miten voikaan olla niin pieni ja hauras ihminen, jolla on koko elämä vasta aluillaan. Frans vietiin synnytyksestä kiireellisesti virvoitteluun ja siitä keskolaan. Pelko valtasi minut ja kyyneleet valuivat pitkin kasvoja. Loputtomat ajatukset siitä, ettei hän selviäisikään tai jokin olisi pahasti vialla musersi mielen. Muutamien tuntien kuluttua pääsin katsomaan Fransia ensimmäistä kertaa keskolaan ja saimme harjoitella hänen hoitamista perheenä ihanan henkilökunnan avustamana. Kiitos tästä kuuluu Lohjan synnärille, kun auttoivat esikoisemme turvallisesti maailmaan. Mikä onni onkaan asua Suomessa, kun täällä saadaan pidettyä hengissä vielä paljon pienempiäkin vauvoja oikeanlaisella hoidolla❤️.

Alun vaikeuksien jälkeen päivä päivältä Frans kasvoi ja kehittyi pienin askelin eteenpäin. Nyt tuo päälle pari kiloinen vauva on kerryttänyt painoaan kuuteen kiloon ja pituutta on 58cm. Hän hurmaa meidät joka päivä naurullaan piristäen väsyneimpiäkin päiviä. Leikkiminen ja lastenohjelmien katsominen on ollut nykyään mielekästä puuhaa unohtamatta luontoretkiä metsässä. Kovaa vauhtia kehitytään lisää myös pään kannattelussa ja liikkuminenkin sujuu aika näppärästi pakittaen lattialla isin ja äidin kääntäessä selkänsä😀.

Ihanaa keskosten päivää kaikille pienille ennenaikaisille❤️.

-Iida

Ensimmäinen isänpäivä

Ihanaa isänpäivää kaikille isille!

Tänään päästään viettämään isänpäivää ensimmäistä kertaa perheenä, yhdessä puuhastellen ja itse tehdyn kolmen ruoan menuta herkutellen. Olen todella onnellinen, että Frans on saanut niin älyttömän rakastavan ja leikkisän isin. Sydän pakahtuu onnesta, kun heidät näkee keskenään ❤️. Jo synnäriltä asti Fransia sylissä pidellessä Matiaksella on ollut niin rakastavan lempeä katse, jota on ilo nähdä päivittäin. Odotan innolla tulevia vuosia jolloin heille tulee enemmän yhteisiä harrastuksia, joita puuhailla heidän kahdenkeskeisellä ajallaan.

Toivon heille tulevan spesiaalit ja läheiset välit vuosien myötä, niin että Frans voisi pienestä pitäen kertoa kaikki mielen päällä olevat asiat ja todella nauttia isin läsnäolosta. Uskonkin sen menevän näin, sillä Matias osaa ymmärtämään todella hyvin läheisimpiensä mielenmaisemaa, osaa kuunnella, osaa olla tukena parhaansa mukaan erilaisissa tilanteissa ja juhlistaa niitä ihania onnenhetkiä . Hän on vaan se perheen tsemppaava isi, joka pitää aina huolen perheestä.

Isyys on opettavaista, elämän huippuhetkiä, kokemus jota ei korvaa mikään, jotain kaunista ja herkkää. Se on jotain niin uskomatonta, mitä ei voi kokematta ymmärtää. Matiaksen sanoja lainaten -”Nyt oma poika sylissäni todella ymmärrän miltä tuntuu, kun tunteille ei löydy sanoja. On tää uskomaton fiilis.❤️” . Kiitos rakas, kun olet siinä ja pidät niin välittävästi meistä huolta! Oot maailman parhain isi meidän pienelle. Upeaa isänpäivää superisi ❤️.

-Iida

Avopuolison sanoin x35

Olen halunnut toteuttaa jo pitkään jonkun yhteisen postauksen Matiaksen kanssa. Nettiä selailtuani huomasin saman tyylisiä postauksia, joissa poikaystävältä/puolisolta on kyselty erilaisia kysymyksiä. Päätinkin lähteä toteuttamaan tällaista myös itse 35 kysymyksen kanssa. Tässä siis ”minä avopuolisoni sanoin” -postaus.

Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillä?

-Sä olit sulonen ja ujo.

Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

-Joo, sillon tällön.

Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

-Poppia.

Mitä pelkään?

-Pimeetä, ukkosta, hyöteisiä ja maskotteja.

Mitä ilman en voisi elää?

-Kameraa ja rakkautta.

Oudoin tapani?

-Ei tuu mitään mieleen.

Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

-Matkailisit ja rahottaisit harrastuksia lisää.

Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

-Punainen, koska se on pirteä, räikeä ja erottuva.

Mikä on lempiruokani?

-Naudan ulkofile, punaviinikastike ja lohkikset.

Entä inhokkiruokani?

-Monet porsaasta valmistetut.

Kun riitelemme, miten käyttäydyn?

-Äkkipikaisesti, räjähdysmäisesti ja ajattelemattomasti.

Kun menemme ravintolaan, mitä tilaan?

-Nautaa sisältävän annoksen ja viiniä.

Parhain luonteenpiirteeni?

-Leikkimielisyys.

Huonoin luoteenpiirteeni?

-Heikko pinna.

Mikä on paras piirteeni ulkoisesti?

-Silmät.

Tulevaisuuden haaveeni?

-Matkailu, upee ammatti ja häät.

Haluanko lisää lapsia?

-Et tiedä vielä.

Haluanko isot vai pienet häät?

-Pienet.

Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

-Luonnossa tai Fransin kanssa.

Millainen olen tyttöystävänä?

-Kiintyvä ja rakastava.

Millainen olen äitinä?

-Rakastava, sympaattinen, huomioonottava ja tarkka.

Unelma-ammattini?

-Media-alantyöt tai kätilö.

Mitä teen heti ensimmäisenä aamulla, kun herään?

-Meet juomaan vettä ja puhdistat kasvot.

Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

-Valehtelu ja epärehellisyys.

Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

-Kokkausta.

Ihanin yhteinen muisto?

-Italian ja Kyproksen matkat.

Lempiharrastukseni?

-Somettaminen.

Mikä saa minut todella suuttumaan?

-Se ettei pidä kiinni aikatauluista ja liikeenteessä törttöily.

Entä iloiseksi?

-Frans.

Olenko pitkävihainen?

-Oot.

Jos katson tv:tä, Netflixiä tms. mitä siellä todennäköisimmin pyörii?

-Rikossarja.

Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa, kuka se olisi?

-Sara Parikka.

Mitä tykkään tehdä viikonloppuisin?

-Rentoutua ja lähteä road tripille.

Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

-Ei nykyään oo sellasia mist mä en tykkäis.

Jos muuttaisin ulkomaille, missä haluaisin asua?

-Eteläeuroopassa.

-Iida

Fransin uudistettu huone

Viimeaikoina on tullut sisustettua Fransin huonetta pienemmillä yksityiskohdilla. Huone tuntui pitkään jotenkin paljaalta ja halusin tuoda sisustukseen vielä enemmän runsautta ja lämpöä. Nykyään olen tykästynyt ihan hirveästi vaaleampaan sisustukseen, jossa puu ja luonnomateriaalit ovat suuressa osassa. Nyt tulikin hyvä mahdollisuus toteuttaa näitä haaveita kotonamme.

Sukupuolen vaihduttua raskausajalla päätin kuitenkin jättää huoneeseen nukkekodin, mutta poika-arkea elelleenä tajusin jo nyt, ettei se tulisi välttämättä olemaan Fransin makuun. Hän nimittäin rakastaa silmin nähden motocross ja autojuttuja. Crossi-, ja autovideoita näyttämällä itkupotkuraivarit vaihtuvat hymyyn, nauruun sekä suureen innostukseen. Päätinkin tästä syystä vaihtaa nukkekodin Little Dutch-parkkitaloon, jota onkin jo ihasteltu ja pikkuautoja maisteltu…😀.

Vielähän näillä isompien lasten leluilla ei tee leikkejä ajatellen mitään, mutta itse rakastan pitää näitä jo nyt koristeena huoneessa. Niistä tulee ihana fiilis lapsen huoneeseen antaen neutraalien sävyjen rinnalla väripisteitä. Ehkä niistä jää vuosien aikana tietynlainen muisto Fransille lapsuudestaan.

Little Dutch-parkkitalon lisäksi huoneeseen on ilmestynyt saman merkin sateenkaarihelmitaulu, Vilac-potkuauto, kasattava puinen lintu, tammenterhokori sekä tammenterhohelistin (tää helistin on ollut ihan super tuote meillä!). Sängyn yläpuolella olevan vuodekatoksen sisään sujautin kimaltelevan pilvimobilen ja suurimpana uutuutena huoneessa on Ikean puinen kaapisto. Leikkimielisyyttä lisäsin huoneeseen katosta roikkuvalla viirinauhalla, josta olin haaveillut pidempään. Päätin myös vaihtaa lipaston vetimet tummista metallisista vaaleisiin puisiin ja maalata kirkkaan keltaisen naulakon sekä kellon beigeiksi.

-Iida

Harmaa marraskuu

Vuoden synkin kuukausi on täällä. Edellispäivä havahduin ikkunasta ulos katsoessani, ettei lehtiä olekaan enää puissa ja väriloisto on kadonnut! Syksy on mennyt kovaa vauhtia eteenpäin ja pian joulu alkaakin olla ovella. Mä en ole ollut koskaan niin innokas joulun fiilisteliä, että alottaisin sen jo marraskuun puolella. Tänä vuonna on tapahtunut ensimmäistä kertaa kuitenkin poikkeus, sillä eilen aloin miettimään jo toteutettavia joulusesongin juttuja. Ajattelin toteuttaa instagramin puolella nimittäin DIY henkisen joulukalenterin, jonka aiheet ovat vaatineet enemmän etukäteen pohdiskelua.

Itseasiassa nyt olen huomannut miten joulun fiilistely oikeasti parantaa marraskuun fiilistä eikä ole sellainen jatkuva blaah fiilis. Toisinaan synkkä sateinen sää on tunnelmallinen etenkin jos sisällä on lämminhenkistä valaistusta ja kynttilöitä, mutta toisaalta taas melko raskaskin kuukausi jatkuvan pimeyden sekä sadekelien vuoksi. Aamut ovat tuntuneet todella matelevilta ja päivisin on ollut vaikea päästä missään alkuun. Moni varmasti jakaakin näitä samoja ajatuksia siellä ruudun toisella puolella. Marraskuuta ei voi paeta, joten täytyy koittaa muuttaa omaa kokemusta siitä positiivisemmaksi.

Tällä viikolla on kuitenkin tulossa paljon kivaa puuhaa ja olenkin pitänyt itseäni nyt melko kiireisenä. Olen päättänyt etten pelkää koronaa enää liikaa, vaan koitan elää mahdollisimman normaalisti. Itse uskon, että tämä tilanne ei ole kuitenkaan ihan hetkeen ohi, enkä halua viettää seuraavaakin vuotta lähes kokonaan kotona. Nyt etenkin vauvan kanssa on todella ihanaa käydä vauvatreffeillä ja nauttia elämästä! Uudet tuttavuudet tältä vuodelta on piristänyt arkea hurjasti niinä huonoinakin päivinä, kiitos siis Fransin kun hänen myötä olen saanut ihan huikeita ystäviä❤️.

Viikonloppuna pääsee viettämään ensimmäistä isänpäivää perheenä ja se on tuntunut todella ihanalta ajatukselta! Olen unelmoinut niin kauan, että pääsen viettämään tätä päivää oman perheen kesken. Meillä ei ole viikonloppuun sen kummempaa ohjelmaa ainakaan toistaiseksi, mutta mielessäni on käynyt jospa lähtisi perheen kesken retkeilemään Kurjenrahkaan. Kirjoittelen isänpäivästä lisää myöhemmin tänne.

Juhlapäivistä puheenollen ja näin innokkaana juhlien järjestäjänä olen myös viimepäivinä pohtinut pikkujoulujen järjestämistä vauvatreffien merkeissä. Olisi niin kivaa nähdä kaikkia kavereita ja ystäviä pikkutonttujen kera. Saa nähdä toteutuuko tämä, koska tuparit olisi myös juhlalistalla. Oikeastaan vasta nyt koen, että meillä on kaikki valmista kotona eikä läheskään kaikki meidän kavereista ole nähnyt meidän kotia. Nyt voisi olla siis täydellinen hetki pitää juhlat, vaikka monilla onkin varmasti pikkujouluja tiedossa.

-Iida

Kastejuhla

10.10.2020 vietettiin meidän pienen pojan ensimmäistä suurta juhlapäivää. Ristiäiset olivat aika paljonkin erilaisemmat mitä osasi odottaa. Jouduimme rajaamaan vierasmäärän todella minimiin syksyn tautien sekä koronan vuoksi. Harmittaa vieläkin, kun kaikki läheiset eivät voineet olla juhlimassa tärkeää päivää ja tuntui, kuin olisi joutunut laittamaan ihmiset tärkeysjärjestykseen vaikka se ei tietenkään niin ollut. Tämä puolestaan nosti osan tunteet pintaan, kun eivät päässeetkään paikan päälle. Tärkeintä kuitenkin on, että saatiin suojattua meidän pieni aarre liiallisilta bakteerimääriltä. Tämä oli meille tärkeää, eikä haluttu ottaa suurta riskiä.

Alusta asti oli selvää, että juhlat pidetään kotona ja tähän tulikin mutkia matkaan heti alkutekijöissä. Koronan vuoksi meidän seurakunnasta ei saanut pappia kastamaan, kun vain kirkkoon. Sanottiin kuitenkin, että jos esimerkiksi lähipiiristä löytyy pappi, niin häneltä voi kysyä olisiko kotikaste mahdollinen toteuttaa hänen avullaan. Onneksi äitini sai järjestettyä meille ihan loistavan papin paikalle. Mietittiin, että saman papinhan voisi pyytää jopa vihkimään meidät myöhemmin.

Tällä kertaa päätimme, ettei tehdä juhliin itse tarjoiluja. Niin tilasimmekin pullia lukuunottamatta makeat tarjoiltavat Amandalta Ilmaristen matkailutilalta ja suolaiset tuli äidiltäni. Amandan tekemä kakku oli ihan älyttömän hyvää ja heittämällä parasta maidotonta kakkua mitä olin koskaan syönyt! Helpotti kyllä huomattavasti omaa taakkaa, kun ei tarvinnut juurikaan murehtia tarjoiluista.

Päätimme vauvan nimen jo raskausajalla ja meidän mielestä nimi oli juuri oikea, kun tapasimme ensimmäistä kertaa poikamme. Nimen ei tarvinnut mennä siis vaihtoon, joka oli kyllä hyvä sillä tilasin jo ennen syntymää juhliin nimikoidut koristeet 😀. Frans sai mitä parhaimmat kolme kummia tukemaan häntä elämänpolulla.

Kuvat: Elli Toivonen Photography

-Iida

Syksyn selviytymiskeinot

Lokakuun viimeistä kokonaista viikkoa viedään ja tuntuu, että koko kuukausi on mennyt ihan ohi itseltäni. Kiireinen arki saa ajan tuntumaan ihan älyttömän nopealta. Taas on se aika vuodesta, kun kylmät sadekelit ja pimeys ovat saapuneet. Tämä iskee kyllä vuosi vuodelta vasten kasvoja, eikä sitä edes muista miten vaikeaa onkaan taas ottaa valokuvia! Tässä kuussa siirretään kelloja, jonka voisi mun puolesta kyllä ohittaa 😀.

Alkusyksy on aina niin kaunista aikaa, kun valoa vielä riittää ja ruskan sävyt valtaavat luonnon. Energiatasot jaksavat vielä näinä aikoina pysytellä korkeammalla. Päivien pimentyessä on tuntunut, että motivaatio arjen tehtäviin on ollut melko kadoksissa jälleen kerran. Vaikeimmalta on tuntunut ulkoilu hyytävässä syysilmassa katuvalojen loisteessa, joka puolestaan ei anna hirveästi tsemppiä raskauskilojen pudotukseen 😅. Onkin siis oikea aika kaivaa ne syksyn selviytymiskeinot esiin!

Arkirytmi

Etenkin nyt lapsiarjessa itselleni on tärkeää, että arjessa pysyisi jonkin näköinen rytmi. Aikataulutuksessa on ollut opeteltavaa ja tuntuu, että meinaa myöhästyä joka paikasta. Vihdoin arki on alkanut muovautua selkeämmäksi rytminsä puolesta, joka saa selkeästi jaksamaan arjessa paremmin. Koen, että talven lähestyessä päivärytmistä tulee tärkeä osa omaa hyvinvointia. Toivonkin onnistuvani tänä vuonna tässä paremmin vauvan myötä, sillä ennen hänen syntymää ote on kyllä lipsunut pahemman kerran!

Uusi harrastus

Uuden harrastuksen aloittaminen toisi varmasti iloa arkeen ja nyt harrastuksia on kaivannut todella paljon. Koko vuosi on mennyt hiukan sumussa ja harrastuksissa ei ole tullut käytyä koronan, raskauden ja vauvan vuoksi. Tämän hetken suurin toive olisi nostaa vanha harrastus ylös ja jatkaa enduron harjoittelemista. Toisinaan taas haluaisin aloittaa jotain ihan uutta jopa vauvan kanssa yhdessä. Harmi, kun nyt koronalla tuntuu olevan niin paljon vaikutusta erilaisiin harrastusmuotoihin.

Uuden sarjan aloitus

Tässä on ehkäpä yksi lemppari vinkeistäni, joka toimii kelillä kuin kelillä. Itse aloitin tänään katsomaan Rantabaaria joka jäi aiemmin pitkäksi aikaa kesken. Suunnittelin etsiväni C Moresta tai Netflixistä myös uuden sarjan. Rantabaarin lisäksi meneillään on draamakomediasarja Lucifer. Itse pidän paljon enemmän sarjojen kuin leffojen katsomisesta.

Sisustus

Sisustuksen uudistaminen pienillä jutuilla saa mielen piristymään ja kotona oleminen on paljon viihtyisämpää. Mun lemppareita syksyn aikaan on kynttilät, valaisimet, viltit, sisustustyynyt ja kuivatut kukat sekä heinät. Nyt tosin aikalailla näiden edelle on mennyt vauvan huoneen sisustus. Sen laittaminen ja inspiraation kerääminen somesta on ollut pari viikkoa kunnolla läsnä arjessa. Tulen tekemään tästä aiheesta postausta lähiaikoina.

Tunnelmointi

Tämä on melko kliseinen juttu, mutta syksyn tullen tunnelmointi vaan on sitä arjen luksusta ❤️. Takkatuli, saunominen, kynttilät ja lyhdyt tuo mun mielestä kaikkista ihanimmin tunnelmaa kotiin. Meiltä tosin ei löydy takkaa tästä kodista, mutta toivottavasti vielä joskus sellainen saadaan vaikka seuraavaan kotiin. Vaniljan tuoksuiset kynttilät on mun lemppareita ja nyt suunnitteilla olisi testata myös kanelin tuoksuista. Jos joku tietää mistä saisi hyvän kanelin tuoksuisen kynttilän, niin saa vinkata!

Uudet ruokareseptit

Uudet reseptit tuo arkeen kivaa piristystä ja vaihtelua. Meillä tehdään usein melko samanlaisia ruokia viikosta toiseen ja siihen alkaa kaipaamaan jo jotain uutta. Välillä ennen kauppareissuja on tullut selailtua netistä ohjeitakin, kunnes totean taas kaiken olevan liian vaativaa kiireiseen arkeen 😀. Lähiaikojen lemppareina on ollut tomaattia tai yrttejä sisältävät ruoat. Viime viikolla tehtiin mm. tomaatti-halloum-pestokanapastaa ja se oli niiin hyvää!

KAHVI!

Kahvi, se ikuinen arjen pelastajani josta olen joka päivä kiitollinen ❤️. Tämän hetken lempparina on ollut Löfbergsin Kharisma, jossa on pähkinäistä aromia. Kahvilan erikoiskahveissa tykkään syksyisin maustetummista kahveista.

Vitamiinit

Vitamiinivarastot kaipaisi päivitystä taas pitkästä aikaa. Raskauden jälkeen niiden ottaminen on jotenkin kaiken keskellä jäänyt ja olisikin tarkoitus palauttaa se jokapäiväiseksi rutiiniksi. Raskausajallakin ne piristivät oloa huomattavasti. Tsekkaa säkin siis sun vitamiinit kuntoon viimeistään nyt!

Self care-illat

Syksy tuo mukanaan myös self care-illat, joita tulee vietettyä enemmän. Kylmien ilmojen tullen iho ja hiukset vaativat enemmän huolenpitoa ainakin mulla. Itse tykkään tehdä kasvo- ja jalkahoitoja sekä hiuksiin tehohoitoa.

-Iida

Synnytyksestä palautuminen

Oma palautuminen synnytyksestä on ollut itselleni todella suuri yllätys. Olin varautunut jo raskausajalla pelon sekoittamin tuntein vaikeaan palautumiseen niin fyysesti kuin henkisestikkin. Luulin sen olevan kaikilla pääpiirteittäin melko haastavaa, kivuliasta ja pitkäkestoista. No niinhän se ei mennyt ainakaan minulla.

Vointi synnytyksen jälkeen sairaalassa

Kun pääsimme tutustumaan perhehuoneeseen pienokaiseemme, olo oli oikeastaan todella hyvä. Olin odottanut paljon kovempia kipuja ja etenkin jälkisupistuksia, joista olin kuullut, että tekisivät todella kipeää. Mulla ei itsellä tullut edes jälkisupistuksia niin, että olisin huomannut niitä. Eli taisin olla tämän suhteen aika onnekas. Paikat tuntuivat todella turvonneilta, kävely oli haastavaa ja vessassa käynti kivuliasta (nämä taitaakin olla niitä tutuimpia kaikille alateitse synnyttäneille😅). Muistan myös sen hillittömän kovan selän vihlonnan!! Pikkuhiljaa vointi parani ja istumaan pystyi lyhyitä pätkiä. Tikit olivat sen verran vaikeassa kohdassa, että istuminen oli ehkä kivuliain asento itselleni.

Seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen päätin jättää jo särkylääkkeet pois, sillä kivut tuntuivat kuitenkin sopivasti siedettäviltä. Tässä kohtaa fyysisen puolen sijaan alkoi vaivaamaan henkinen hyvinvointi. Mieli reistaili aivan siksakkia ja olin melko ahdistunut ja itkuinen. Toki olin ihan äärimmäisen onnellinen vauvasta, mutta samalla kaikki tuntui niin erikoiselta. Takana oli myös useampi vaikea yö sairaalassa, joka kuormitti mieltä. Tuntui, kun olisi ollut suoraan sanottuna kahleissa käskytettävänä.

Otettiin jo hiukan etukäteen 2kk kuvat, kun loppuviikko menee ristiäisvalmisteluissa.

Päivässä oli paljon rutiinijuttuja, korona rajoitti omalta osaltaan ja tuntui, ettei päivänvaloa näkynyt huoneen ikkunasta juuri lainkaan. Öisin oli monta herätystä, jolloin katsottiin kätilön avustamana imetystä, punnittiin vauvaa ja vaihdettiin vaippaa. Imetys raastoi todella hermojani. Kaikki äidithän tietää sen alkukivun, ehkä epäonnistumisen ja turhautumisen sekaiset ajatukset. Meillä imuotteen ja maidon nousun kanssa väännettiin joka yö jopa puolentoista tunnin verran. Onneksi se lähti pikkuhiljaa helpottumaan ajan kanssa.

Kun pääsimme kuuden sairaalassa vietetyn päivän jälkeen kotiin

Olo helpottui kummasti ja maitokin lähti nousuun! Ai että sitä tunnetta, kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa yhdessä perheenä autoon❤️ . Matkalla syötiin lehtipihviateria ja se tuntui just sillä hetkellä maailman parhaimmalta jutulta sairaalapöperöiden jälkeen 😀. Kotona palautuminen lähti hyvin käyntiin. Kiloja alkoi pikkuhiljaa karista ja liikkuminen sekä vauvan hoito tuntui huomattavasti helpommalta. Oli ihanaa päästää omaan kotiin palautumaan ja lataamaan akkuja. Fyysinen vointi pysytteli hyvänä ja käytiin melko pian jo ensimmäisellä vaunulenkillä. Kävely lisäsi aavistuksen enemmän supistelua ja jälkivuotoa, mutta se helpottui parissa päivässä.

Noin 23.00-00.00 joka ilta tuntui tulevan todellinen tunnevyöry. En oikeastaan tiedä edes mikä sai joka iltaiset itkut aikaan, mutta oletettavasti kyse oli Baby bluesista. Se oli itselle todella pelottavaa, sillä en osannut ollenkaan varautua niin kovaan ahdistukseen ja itkuisuuteen. Tästä olisin halunnut puhuttavan enemmän ennen synnytystä, jotta olisin tiennyt heti mistä on kyse. Pari viikkoa meni todella vaikeasti henkisen puolen vuoksi. Onneksi sen jälkeen arjen valtasi taas onnellisuus, kiitollisuus ja kaikki se rakkauden määrä.

Eilen olikin lääkärissä jälkitarkastuksen aika. Painoa on lähtenyt ihan hyvin, mutta pudotettavia kiloja kyllä löytyy vielä melkoisesti. Mulle tuli raskausaikana painoa n. 14kg ja se sanonta siitä että kilot jäisi synnärille ei kyllä pitänyt yhtään paikkaansa mun kohdalla 😀. Jälkitarkastuksessa sanottiin minun palautuneen erittäin hyvin ja harvoin näkee tässä vaiheessa näin hyvää palautumista. Ei kuulemma edes huomannut, että olisin synnyttänyt. Nyt sain luvan myös treenata haluamallani tavalla eli tästä vaan eteenpäin!

-Iida

Alkusyksyn kuulumisia

Viime viikolla kesä jätettiin virallisesti taakse ja siirryttiin syksyn aikaan. Onpa ollut ihana herätä aamuisin hieman kirpsakampaan keliin. Tänään aamulla ikkunasta ulos katsoessa näkyi pehmeää sumua, kaste ja niin kauniit ruskansävyt takapihan vaahterassa. Viikonloppuna vietettiin ensimmäinen syksyn tunnelmallinen sarjailta kynttilänvalossa. Tuotiin olohuoneeseen sängyn patja, peitto ja tyynyt, sytytettiin useita kynttilöitä ja nautittiin illasta herkkujen kera. Tällaisia iltoja onkin jo kaivannut!

Syksy on alkanut vihdoin lupaavin merkein vauvan voinnin kannalta. Ollaan näiden ensimmäisen parin kuukauden aikana tutkittu useampia vaivoja ultralla, pH-mittauksella, maitoaltistuksella sekä useilla lääkärikäynneillä. Loppujen lopuksi selvisikin, että refluksia hänellä ei ollutkaan vaan huonon voinnin on aiheuttanut mun rintamaito. Lisäksi häneltä löytyi lehmänmaitoallergia joka tosin olikin odotettavissa. Mun puolen suvussa on ihan hirveän paljon maitoallergikkoja, mukaan lukien minä itse. Oksenteluille ja pulautteluille ei olla löydetty syytä, mutta ehkä tämä on melko normaali vaiva pienillä vauvoilla.

On ollut helpottunut olo, kun vauvan tutkimukset on saatu loppuun ja alkaa näyttämään siltä, että huonovointisuus alkaa väistyä. Sen tilalle on ilmestynyt päivä päivältä iloisempi vauva joka nukkuu myös pidempiä pätkiä❤️. Vaikka välillä oma jaksaminen ja henkinen hyvinvointi on ollut todella vaakalaudalla, niin vauva on piristänyt jokaista päivää paljon. Tuntuu niin mielettömän hienolta nähdä oman pienen kehitysaskelia. Rakastan tätä minityyppiä niin älyttömästi. Voiko olla mitään kauniinpaa ja suloisempaa, kuin oma lapsi 😍.

Vauvalla on ollut paljon erilaisia vaiheita ja on pitänyt opetella ”edellisen arjen” yhdistämistä nykyiseen arkeen. Välillä se on ollut melko haastaavaa ja jotkut asiat jopa täysin mahdottomia yhdistää, mutta kaikki vaiheet menee ajallaan ohi jolloin joidenkin asioiden yhdistäminen helpottuu. Olen nauttinut niin paljon äitiydestä, vaikka tämä onkin ihan ”kokopäivätyötä” niin ainakin se on parasta mahdollista sellaista❤️.

Ensi viikolla meidän minimies kastetaan ja on aika vihdoin ja viimein kovan odotuksen jälkeen paljastaa hänen nimi. On ollut niin salamyhkäistä piilotella nimeä ja oikeasti todella vaikeaa 😀. Tuntuu, että nimi meinaa aina lipsahtaa ja puhuessa pitää aina pitää mielessä ettei vaan sano hänen nimeä. Pian pääsee onneksi kirjoittamaan blogissakin hänestä omalla nimellään. Meille on tulossa todella pieni porukka ristiäisiin. Päätettiin kutsua vain ihan läheisimmät ja ”pakollisimmat”, kun kuitenkin syksyn myötä tauteja on koronan lisäksi paljon liikkeellä eikä meillä ole varattuna juhlatilaa. Itse koin luonnollisimmaksi ja tärkeäksi pitää kastetilaisuuden kotona.

Ollaan tehty vauvan synnyttyä edelleen paljon reissuja eri paikkoihin ja viimeisimpänä oltiin viikonloppuna Tampereella. En ole koskaan aiemmin ollut ihan keskustassa asti, mutta nyt päätettiin poiketa myös sielä. Vitsi miten kauniita jugend henkisiä rakennuksia nähtiin! Tampere teki muhun ainakin vaikutuksen ja lähtisin sinne mielelläni uudelleenkin vielä paremmalla ajalla.

Alkuun jännitettiin kauppareissuja ja automatkoja vauvan kanssa aika paljon. Mietittiin mitä sitä sitten tekisikään, jos vauva vain itkee eikä sille meinaa tulla loppua. Aina tuli mietittyä niitä tiukkoja tuijottavia katseita ja miten selviytyä erilaisista haasteista reissun aikana. Ihan turhaahan sitä on jännittänyt! Nyt kauppareissut ja road tripit menee todella mukavasti eikä vauvan herääminen ole ollut katastrofi. Tähän mennessä on ollut vain yhdet kunnon kaupparaivarit. Täytyy pitää mielessä, että vaikka ihmisten katseet ovat välillä hieman hermoja raastavia, niin he varmasti havahtuvat vain hieman harvemmin nähtävään tilanteeseen joka utelijaimpia kiinnostaa.

Ihanaa syksyn alkua!

-Iida

Meidän must have -hankinnat vauvalle

Tein instagramin puolella kyselyä kiinnostaisiko meidän vauva-arjen parhaat hankinnat ja ääniä tuli sen verran paljon, että päätin toteuttaa tämän postauksen. Aika nopeasti on tullut huomattua mitkä tuotteet toimii ja mitkä on ollut huti ostoksia meille. On ollut myös joitain tuotteita, mistä puhutaan netissä epäkäytännöllisinä, mutta näissä huomaakin vauvojen väliset erot hyvin, sillä meillä ne haukutuimmatkin tuotteet ovat voineet toimia loistavasti. Tässäpä siis pitkä listaus meidän suosikeista!

Baby Wallaby -ensipeitto

Kyseisen ensipeiton avulla nukkuvaa vauvaa on ollut helpompi siirtää paikasta toiseen ilman herätystä. Peitto on myös niin kevyt, ettei se aiheuta niin suurella todennäköisyydellä tukehtumisvaaraa verrattaessa moniin muihin tuotteisiin. Itselläni on ainakin niin kova huoli aina vauvan tukehtumisriskistä, että välillä sitä heräilee öisin vain tarkistamaan hengitystä. Tämä on siis ihan paras tuote meille! 😀 Plussana myös kätevät napit kummassakin sivussa. Baby Wallaby on suunniteltu niin, ettei vauvan pitäisi päästä kääntymään vatsalleen niin helposti.

Baby Björn -kantoreppu

Kantoreppu on meidän supertuote! Luojan kiitos, että joku kehitti tän ❤️. Tätä ilman arki ei sujuisi kyllä pätkääkään etenkään tiheän imun kausina. Meillä oli alkuun testissä Manduca -kantoreppu, joka ei jotenkin vain istunut hyvin ja oli monimutkaisemman oloinen verrattaessa Baby Björniin. Baby Björnissä on super nopeat ja hekpot kiinnitykset joista saa tarvittaessa kahdella kliksauksella vauvan päätuen alas kauniisti taitettuna. Kantoreppu on ollut mielestäni myös sopivan jämäkkä, joka lisää huomattavasti käyttö mukavuutta. Tää kantoreppu on nähnyt road tripeistä kotitöihin asti!

Whisbird

Ostettiin joku aika sitten Whisbear merkin suhina lintu, joka tuottaa niin sanottua vaaleanpunaista kohinaa. Ääni muistuttaa kohdun sisäisistä äänistä, joka rauhottaa vauvaa. Meillä on ollut tämä käytössä joka päivä vähän kaikenlaisissa tilanteissa. Tuntuu, että vauvan on ollut paljon helpompi yrittää nukahtaa, kun on jotain mihin keskittyä eikä täyttä hiljaisuutta. Tälle siis myös suositus etenkin, jos oma vauva on levottomampi tai vaikka vatsavaivainen.

Ohuet viltit

Eikö se niin ole, ettei näitä voi ikinä olla liikaa😀. Meillä näitä riittää, mutta paljon niitä tuleekin käytettyä ja pestyä! Vauva pulauttelee ja oksentelee sen verran usein, että kokoajan pesukone pyörii.

Avent -mikrosteriloija

Tässä taas yksi arjen pelastuksen keksintö. Toki tuttien, tuttipullojen ja muiden sterilointi sujuu perinteisemmin kattilassakin, mutta itse olen kokenut käytännölisemmäksi laittaa tuotteet laitteeseen veden kera ja mikroon muutamaksi minuutiksi.

Physiomer baby mist -nenähuuhtelusuihke

Vauvan pulauteltua paljon, myös oksennusta sekä maitoräkää jää nenään päivittäin. Meidän joka päiväiseen rutiiniin kuuluukin nenän ”puhdistus” tällä suihkeella. Ensin testasimme perinteisiä keittosuolatippoja, jotka ovat myös huomattavasti edullisempia, mutta päädyttiin ostamaan Physiomer kovan kehunnan vuoksi. Tätä ei tosiaan turhaan kehuta! Avaa tukkoisemmankin nenän helpommin.

Sitteri

Pakko myöntää, etten alunperin ajatellut edes hankkivani vauvalle sitteriä. Päädyin kuitenkin ostamaan sitterin, jotta voisin hoitaa kotitöitä helpommin vauvan viihtyessä sitterissä. Koitin kysellä suosituksia vauvaryhmistä ja luin netin arvosteluja. Ostimme Maxi Cosin -sitterin joka on ollut muuten hyvä, mutta vauva ei saa mitenkään keinutettua edes myöhemmin painon lisääntyessä sitä itse. Tuntuu, että keinuvuus on ollut hieman jäykähköä, eikä niinkään sulavaa. Nyt tilasimme sen monien suosiman Baby Björn -sitterin. Vähän jäi harmittamaan, kun ei heti kuunnellut kokeneempia, sillä tuskimpa tätä tuotetta ylistettäisi turhaan niin paljon.

Aco Minicare -ihonhoitotuotteet

Minicare -tuotteet ovat kehitetty erityisesti lasten herkälle, kuivalle ja atooppiselle iholle. Sarjan tuotteet kosteuttaa ja sopii käytettäväksi vastasyntyneestä asti. Meillä on käytössä sarjan vaippaihottumaspray, perusvoide, puhdistusvoide vaipanvaihdon yhteyteen ja pesuvaahto kylpyhetkiin. Nämä kaikki on toiminut meillä paremmin kuin hyvin.

Libero Touch -vaipat

Päästiin testaamaan kyseisiä vaippoja jo synnäriltä lähtien ja lisäksi testasimme Liberon ihan ”normi vaippoja”. Touch -vaipat ovat olleet paljon pehmeämpiä ja venyvämpiä verrattaessa muihin. Meidän vauvalla on todella ilman täyteinen vatsa, joten vaippojen on pakko olla venyvämpiä jotta istuisi hyvin. Liberon normi vaipoilla on tullut usein ohivuotoja juurikin sen vuoksi, kun ei ole venynyt tarpeeksi tai ainakin väkisin venyttäessä puristaisi liikaa. Plussana Touch -sarjan vaipoissa on myös neutraali kuviointi, joka ei näy vaatteista läpi.

Bibs -tutit

Kehutut, mutta niin haukutut Bibs -tutit. Nämä jakavat mielipiteitä ihan älyttömän paljon. Meille nämä on kuitenkin ollut todella hyviä tutteja. Bibseissä on luonnonkumi tuttiosa, joka oli itselleni tärkeää tuttia valitessa. Lisäksi tuttiosa on suunniteltu nänniä muistuttavaksi ja muu tuttiosa hengittäväksi eikä ihon myötäisesti meneväksi. Meidän vauva rakastaa näitä tutteja!

Potkuyöpuvut

Tässä myös yksi erittäin paljon mielipiteitä jakava tuote. Monet kokevat potkuyöpuvut epäkäytännöllisinä vauvan kasvun kannalta. Me ollaan kuitenkin siitä huolimatta pidetty näitä käytännöllisinä, sillä meidän vauva palelee hirveän herkästi jaloista ja käsistä, joten näissä yöpuvuissa on aina lämmikettä eikä sukat pääse tippumaan. Ollaan ostettu näitä Kappahl:ista jo useampia. Ne taitaakin erota monista käännettävillä hihoillaan.

Stokke Trailz -vaunut ja lisäosat

Stokken tuotteista riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon, mutta koitan tiivistää tämän lyhyesti. Stokke Trailz -vaunut ovat olleet ihan mieletön hankinta, ehkä jopa vauva-arjen paras hankinta! Stokken tuotteet on tuntunut todella laadukkailta. Näitä käytetään niin paljon ja tässä kohtaa vielä saadaan vaunurunkoon turvakaukalokin kiinni nopeampia reissuja varten. Vaunut on suunniteltu hiukan korkeammiksi, niin ettei vauvaa laskiessa tai nostaessa pidä kyyristyä alas selkä kipeänä. Isommasta koostaan huolimatta ne menevät uskomattoman pieneen tilaan. Työntömukavuus on myös ihan huippu näissä! Kulkee hyvin metsässä kuin asfaltillakin. Ollaan ostettu lisäosiksi tähän mennessä sade-, ja hyttyssuoja sekä pulloteline juomapullolle.

-Iida

Syysviboja

Olenkin jo aiemmin maininnut blogissa miten syksyn alku tuntuu itselleni uuden alulta enemmän kuin uusi vuosi. Jälleen kerran syksyn myötä olen saanut enemmän energiaa ja intoa loppuvuoteen sekä tulevaan uuteen vuoteen! Syksy saa positiiviset ajatukset laukkaamaan ja inspiraatio on huipussaan. Olen huomannut, että sateisina pimeinä päivinä etenkin iltaisin saan eniten ideoita mieleeni. Inspiraatio pääsee silloin johonkin ihan omalle tasolleen. Hassua, miten itse pidän syksyä lemppari vuodenaikana ja inspiraatiorikkaana aikana, kun taas monet tuntuvat kokevan vuoden pimeimmän ajan masentavana.

Odotan syksyssä niin paljon sitä maagista aikaa, kun saa herätä usvaisiin aamuihin haistaen raikkaan syksyisen tuoksun. Voi nauttia aamukahvista katsellen ruskan loistoa pihapuissa ja saa pukea ylleen sen syleilevän lämpimän neuleen. Ihanaa, kun iltaisin tunnelmoidaan taas kynttilöiden valossa pitäen leffa-, ja sarjailtoja. Tällä hetkellä on menossa yllättäen taas yksi uusi rikossarja ”Nuori Wallander”.

Odotan myös erityisesti road trippejä, joissa näkee niin kauniita syksyisiä maisemia! Ollaan mietitty jo muutamia paikkoja joihin voisi syksyn myötä lähteä käymään päiväreissuilla. Vaihtoehtoina listalla on tähän mennessä Tammisaari, Fiskari, Porvoo ja Helsinki. Uskon, että näistä tullaan toteuttamaan ainakin pari sillä ollaan sen verran innokkaita reissaajia.

Sykyn tullen olen muuten innostunut taas entistä enemmän muodista! Syysmuoti on lähellä sydäntäni ja rakastan kerätä asukokonaisuus ideoita etenkin näihin vuodenaikoihin. Mun syksyn vaatekaappi koostuu erilaisista neuleista, joista yksi suosikkini on ribbineuloksiset neuleet. Poolokauluksisista neuleista, neulemekoista, kangashousuista, neuletakeista, erilaisista huiveista ja pitkistä takeista. Tän vuoden ehdottomat suosikkisävyt vaatteissa ikuisen suosikkini beigen ja ruskean sävyjen rinnalla ovat ruosteen oranssi, murretumpi tummanpunainen sekä kuoseista erilaiset syysprintit.

Kivaa alkanutta viikkoa❤️

-Iida

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on takana päin. Aika on hujahtanut ihan hetkessä! Tuntuu, että vasta hetki sitten olin ison mahan kanssa synnärillä. Tähän kuukauteen on mahtunut hurjan paljon kaikenlaista, eikä vauvan vointi ole ollut kovinkaan hyvä suoliston, refluksin ja allergioiden vuoksi. Onneksi huonovointisuuden syitä ollaan löydetty ja niihin saatu apua sekä erilaisia tutkimusaikoja. Nyt ollaan nähty jo paljon valoa tunnelin päässä ja vointi on alkanut pikkuhiljaa kohenemaan. Voi kuin jatko menisi näin hyvin miten nyt meillä on pari päivää mennyt.

Kuukauden aikana vauva on kehittynyt valtavasti. Hereillä ollaan jo pidempiä pätkiä ympäristöä tarkkaillen. Hän on oppinut hymyilemään, kannattelemaan jonkinverran päätään, seuraamaan katseella ja tarttumaan käsillään erilaisista asioista. En osannut kuvitellakkaan miten nopeasti vauvan kehitysaskeleet alkavat näkyä! Oman lapsen kehityksen seuraaminen on niin hienoa ja palkitsevaa. Vauva rakastaa kylvetystä ja rauhallista musiikkia. Ollaankin kylvetetty häntä pari kertaa viikossa. Hänen nautinto kylvetyksen aikana on silmin nähtävissä ❤️. Olen ollut aina se joka lauleskelee ”salaa” yksinään ja nyt on ollut ihanaa, kun on päässyt laulamaan meidän pienelle. Haluan tuoda musikaalisuutta vauvasta asti hänen elämään, sillä itselleni se on ollut usein suurikin voimavara ja olen nauttinut siitä ihan vastasyntyneestä asti.

On ollut ihailtavaa nähdä miten reipas vauva on ollut kipujen ja muiden oireiden keskellä. Kasvu on edennyt myös hyvin alun painonheittelyiden jälkeen ja nyt painoa onkin kertynyt 3605g ja pituutta 50cm. Viikon aikana vauva päätti ottaa kunnon kasvuspurtin, kun painoa oli tullut kertaheitolla puoli kiloa lisää😀. Ruoka on siis maistunut hyvin. Hyvä niin, sillä nyt ollaan jouduttu toistaiseksi ruokkimaan pelkällä korvikkeella ja pelkäsin, ettei se maistuisi pienelle ollenkaan. Syy korvikkeen aloitukseen on ollut melko erikoinen, sillä vauvalla ollaan epäilty allergiaa mun omaan rintamaitoon. En ollut ennen kuullutkaan tällaisesta, mutta äidinmaidossa on kuulemma erilaisia proteiineja, valkuaista ym. jotka eivät vain sovi kaikille vauvoille. Ensi viikolla on tähän liittyen välitsekkaus lääkärin kanssa. Nyt kun vauvan oireilut ovat selkeästi hävinneet niin luulen, että tällä jatketaan eteenpäin tai mahdollisilla siedätyshoidoilla siinä rinnalla.

Oma palautuminen on edennyt edelleen hyvin ja olen todella hämmentynyt miten vähällä sen suhteen ollaan selvitty! Olin odottanut jotain paljon pahempaa, mutta tässä kävi itselläni todella hyvä tuuri josta saan todellakin olla erityisen kiitollinen. Ainoa asia jonka koin melko ahdistavaksi ja hankalaksi oli synnytyksen jälkeinen henkinen vointi. Se on ollut melko haastavaa, mutta nyt sekin on vihdoin kuukauden jälkeen tasaantunut ja voin sanoa, että olo on oikeasti hyvä ja erityisen onnellinen. Onneksi, sillä pelkäsin jo hetken, että joudun taas uudemman kerran elämässä masennuspyörteisiin. Uskon, että imetyshormoonit aiheuttivat itsessäni vain voimakkaamman reaktion, joka aiheutti erilaisia tuntemuksia. Olisin tosin toivonut, että neuvolassa olisi voitu varoittaa näistä jo raskausajalla, miten rajujakin reaktioita hormoonit voivat aiheuttaa synnytyksen jälkeen.

Suuri voimavara väsyttävän arjen keskellä on ollut korvaamattomat äitikaverit ❤️❤️. Miten ihanaa onkaan kun pääsee jakamaan muiden kanssa vauva-arkea ja keskellä päivää pääsee vaikka piristäville lounastreffeille! Myöhemmin on niin kivaa, kun meidän lapset voikin leikkiä keskenään ja päästään viettämään aikaa erilaisten aktiviteettien puitteissa. Viimeisen viikon aikana ollaan päästy myös suunnittelemaan enemmän ristiäisiä. Vallitsevan tilanteen vuoksi kasteita olisi toteutettu vain sunnuntaisin seurakunnan tiloissa, mutta tuttavapiiristämme löytyi pappi, joka suostuu tekemään myös kotikasteen. En malta odottaa, että päästään julkistamaan vauvan nimi eikä tarvitse enää varoa jatkuvasti nimen lipsautusta 😀.

-Iida

Uudenlainen arki

Pian on takana kuukausi uudenlaista arkea, joka on täyttynyt monenlaisista tunteista. Jokainen päivä on tuonut tullessaan jotain uutta ja päivät ovat olleet todella erilaisia. Jokaista päivää kuitenkin yhdistää hillitön väsymys. Synnytyksen jälkeen kerroin instagramin puolella, miten uusi arki on luonnistunut ja miten tämä on ollut odotettua helpompaa. Taisin sanoa sen liian aikaisin😀… Vauva on ollut oikeastaan koko tämän ajan todella huonouninen eikä hän meinaa saada unen päästä kiinni edes päivisin. Öisin ollaan nukuttu pääsääntöisesti 20min-2h pätkiä.

Vatsavaivat ja refluksioireet ovat vaivanneet häntä jo pidempään, jonka vuoksi olimmekin viikko sitten allergia- ja astmalääkärillä. Lääkäristä saimme vauvalle maitohappobakteereja helpottamaan vatsavaivoja. Suolisto on todennäköisesti mennyt rikki sairaalassa annetusta korvikkeesta, joka oli lehmänmaitopohjainen. Nyt edessä olisikin maitoaltistus sekä ruokatorven pH-rekisteröinnillä refluksin selvitykseen, ennen kuin aloitetaan lääkitys. Vauva on ollut todella herkkä oksentelemaan ruokailujen jälkeen, joka on vaikuttanut ajoittain rajummin painon nousuun. Nyt ollaan kuitenkin ylitetty kolme kiloa! Toivottavasti saadaan pian helpotusta pienen vaivoihin, niin saadaan varmasti yhteinen arkikin sujumaan kevyemmin.

Oma vointi on alkanut olemaan vähän heikohko huonojen yöunien vuoksi. Uskon myös imetyshormoonien sekä valppaana pysymisen vaikuttavan yövalvoskeluun. Päivisin ei ole tullut juurikaan mahdollisuutta levätä, joten parin tunnin yöunilla ollaan porskuteltu eteenpäin. Jostain ihmeestä silti olen löytänyt ne äidilliset supervoimat ja jaksanut arjessa edes ne pakolliset jutut! Armollisuus itseä kohtaan on ollut nyt jos koskaan enemmän pinnalla ja on ollut opittava luopumaan hetkellisesti joistan asioista.

Koen, että tämä arki on muuttanut edelliseen arkeen verrattaessa yöunet, asioiden aikataulutuksen ja ajoittain myös omien mielipuuhien siirtämistä myöhempään ajankohtaan. Olen kuitenkin koittanut ottaa kaiken irti vauva-arjesta ja miettiä, että muiden asioiden aika tulee myöhemmin ja nyt minua tarvitaan enemmän muissa tärkeissä jutuissa ❤️. Haluan tehdä parhaani, että vauvavuodesta jäisi mahdollisimman kaunis ja ihana muisto haasteista huolimatta. Vauvavuoden kokee mahdollisesti vain kerran, joten haluan olla läsnä tässä paljon.

Vaikka usein on ollut haastavia hetkiä ja vaikeaa pitää itsensä kasassa, niin vauva on tuonut arkeen ihan hirmuisen paljon onnellisuutta, iloa ja rakkautta!! Äitiys on ollut erityistä ja antanut paljon, enkä voisi kuvitellakkaan enää elämää ilman meidän pientä. On saanut kokea niin spesiaaleja tunteita, saanut elämään uudenlaisen merkityksen ja on ollut vaan niin huikeaa nähdä pienen ihmisen kehitystä ja kasvua. Upeinta elämässä itselleni on saada olla äiti juuri meidän pojalle ❤️.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Iida

Synnytyskertomus

Olin toivonut loppuraskaudesta käynnistystä, sillä krooniseen sairauteeni liittyvät kivut alkoivat olla liian tukalia sekä sellaisia hoitoja vaativia ettei niitä olisi voinut raskausaikana toteuttaa. Käynnistysaikaa oli tarkoitus katsoa synnärillä raskausviikolla 39, mutta synnytys käynnistyikin itsestään jo raskausviikolla 36+0.

Kaikki alkoi siitä, kun limatulppa irtosi raskausviikolla 35+2, jonka jälkeen alkoi tulemaan merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Säännöllisiä supistuksia ei kuitenkaan tullut, mutta vuoto, vauvan liikkeiden väheneminen, kivut sekä lämmön nousu sai minut soittamaan synnärille. Ensimmäisestä puhelusta ei ollut hyötyä ja turhauduin oloissani siitä totaalisesti, sillä minua pyydettiin vain lepäämään, juomaan jotain lämmintä ja menemään rentouttavaan suihkuun. Mielessäni pyöri jatkuvasti vain, että onko kaikki varmasti hyvin ja tiesin etteivät saadut ohjeistukset tulisi juurikaan helpottamaan oloani. Lähinnä ne vain hämmensi minua ja tuntui ettei tilannetta olisi otettu lainkaan vakavasti.

Soitin muutaman päivän päästä uudelleen synnärille, sillä epäilin että lapsivettä olisi saattanut yön aikana tihkua. Lämpöä ei enää ollut onneksi tässä kohtaa, mutta mahdollisen lapsiveden menon vuoksi minut pyydettiin heti Lohjalle näytille. Soitin Matiakselle töihin, että nyt pitää lähteä synnärille ja tässä kohtaa ajattelin vielä, että tuskinpa se kuitenkaan lapsivettä oli ja varmasti meidät käännytettäisiin kotiin. Varauduin silti jo tässä kohtaa synnytykseen ja veimme matkalla koiran äidilleni hoitoon. Kun pääsimme Lohjalle minulta otettiin heti näytteitä ja lapsivesinäyte olikin positiivinen. Olo oli jotenkin todella epätodellinen, kun tajusin että nyt tämä todella on menoa, eikä synnäriltä lähdetä kotiin ilman vauvaa.

Tutkimushuoneessa aloitettiin jo antibiootin tiputtaminen suoneen, sillä tässä kohtaa lapsiveden menosta oli jo yli kaksitoista tuntia. Omat supistukset eivät edelleenkään olleet alkaneet, joten oli aika aloittaa synnytyksen käynnistys suun kautta otettavilla tableteilla. Onneksi Matias sai jäädä yöpymään synnärille, kun huoneeseeni ei silloin toistaiseksi ollut tulossa muita. Olin peloissani ja todella kovissa kivuissa. Seuraavana päivänä ei ollut tapahtunut vieläkään mitään edistystä, mutta kivut senkun kovenivat. Koitimme Matiaksen kanssa kävellä portaita ja ulkona synnytyksen edistämiseksi, joka sai aina hetkellisesti supistuksia aikaan. Aloin oksentelemaan muistaakseni toisena yönä vahvoista kipulääkkeistä, enkä ollut nukkunut silmäystäkään.

Oli sunnuntai aamu, kun kätilö tuli sanomaan ettei käynnistystä jatkettaisi. Tämä sai minut todella hämmentyneeksi ja vihaiseksi, en voinut ymmärtää miksi se yhtäkkiä keskeytettäisi ja jäätäisi seuraamaan tilannetta. Onneksi lääkäri tuli keskustelemaan kanssani ja käynnistystä luojan kiitos jatkettiin ihan isommilla annoksilla. Sunnuntai aamuna olo oli jo todella kaamea. Oksensin aamupalan ulos ja aloin voimaan erityisen pahoin. Supistukset ja kivut saivat minut jatkuvasti oksentamaan kaaressa. Koitin helpoittaa oloa tens-laitteella sekä lämpimällä suihkulla, jossa istuin jumppapallon päällä. Tässä kohtaa muistini on alkanut hämärtyä, enkä tiedä itse mitä oikein on tapahtunut. Kuulemani mukaan olen maannut suihkun lattialla oksennellen ja itkien, josta minut on viety synnytyssaliin.

Saliin päästyämme olinkin jo kaksi senttiä auki ja niin väsynyt valvotuista öistä, että kätilö oli vahvasti epiduraalin kannalla. Pelkäsin epiduraalia alusta asti aivan tolkuttomasti ja se oli kivunlievityksistä viimeisenä vaihtoehtona listallani. Olin kuullut sen olevan kuin taivaan lahja ja mutta myös sen olevan kivulias toimenpide. Itse en huomannut edes sen laittoa! Jännitin toimenpidettä tosin niin paljon, että meinasin pyörtyä. Vihdoin sain nukuttua ja kerättyä voimia tulevaan. Aikaa vain kului ja kului, eikä supistukset olleet vieläkään säännöllisiä. Päätettiin aloittaa oksitosiinin tiputtaminen suonensisäisesti, joka vihdoin alkoi vauhdittamaan synnytystä.

Yritin edistää avautumisvaihetta mahdollisimman paljon, johon paras keino itselläni oli jumppapallon päällä istuminen. Säännölliset supistukset alkoivat 23.00. Ilokaasu oli tässä vaiheessa paras ystäväni, josta todella sain helpotusta! Vihdoin kun tarkastimme kohdunsuun tilannetta olin auki 6cm. Avautumisvaihe jatkui tästä samaan tapaan, kunnes ennen viittä aamulla aloin tuntea painetta ja ponnistamisen tarvetta. Tarkistimme kohdunsuun tilanteen taas ja olinkin yhtäkkiä 9cm auki. Kätilö alkoi avittamaan kädellä kohdunsuun avautumista loppuun, jotta pääsisin ponnistamaan. 4.40 olin täysin auki ja olikin ponnistamisen aika. Vitsi miten hyvältä tässä kohtaa tuntui, kun tajusi loppusuoran häämöttävän!! Olin aivan varma aiemmin, että joutuisin vielä sektioon, kun mitään ei tapahtunut.

Ponnistusvaihe oli helpompi mitä olin ajatellut. Kuuntelin tarkasti kätilöiden ohjeita ja Matias tsemppasi vieressä pitäen kädestä kiinni. Alku tuntui melko turhauttavalta, sillä tuntui kuin vauva olisi vain jämähtänyt paikoilleen. Edistystä tapahtui kuitenkin kokoajan ja pian pystyinkin jo tunnustelemaan vauvan hiuksia. Kun vihdoin sain vauvan ponnistettua ulos kello 5.08, oli voittaja fiilis. En voi edes kuvailla miten upealta ja hyvältä se tuntui! Ensimmäinen lauseeni taisikin olla tämän jälkeen ”mä tein sen” 😀. Ponnistusvaihe kesti siis vain 28 minuuttia ja kokonaisuudessaan synnytys 5 tuntia 48 minuuttia joka on ensisynnyttäjälle mielestäni todella lyhyt aika!

Upea fiilis loppui lyhyeen, kun odotettua vauvan rääkäisyä ei kuulunutkaan ja vauva oli täysin veltto. Tätä kirjoittaessa menee edelleen kylmät väreet ja silmät meinaa kostua. Luulin synnyttäneeni kuolleen vauvan, enkä voi sanoin kuvailla sitä pelon, tuskan ja surun määrää. Näen vaan edessäni verilammikon ja velton vauvan, jota kiireesti yritettiin saada virkoamaan ja pulssia tunnusteltiin. Kysyinkin kätilöiltä onko vauva kuollut. Napanuora katkaistiin vauhdilla ja kätilö lähti kiireesti viemään vauvaa pois salista. Oli niin kova kiire, etten tiennyt mitä tapahtuu, mutta kätilöiden rauhallinen työskentely sai meidät kummatkin pysymään kuitenkin melko luottavaisin mielin. Jäin itse saliin paikkailtavaksi, kun Matias haettiin vauvan luokse virvoitteluhuoneeseen. Luojan kiitos kaikki oli hyvin❤️. Vauva oli säikähtänyt synnytystä niin paljon, ettei ymmärtänyt lähteä itse hengittämään. Tähän on varmasti vaikuttanut vauvan ennenaikaisuus.

Käynnistyspäivien sekä synnytyksen jälkeen olin niin väsynyt, ettei silmät meinanneet pysyä enää auki. Saimme saliin juhlaruoan ja pääsimme kilistelemään vauvan syntymän johdosta. Vauva oli tällä aikaa keskolassa ja pääsimme katsomaan häntä ensimmäistä kertaa yhdentoista aikaan aamulla. Hänellä oli ollut ensimmäiset neljä tuntia lisähappi käytössä ja lisäksi seuraavan päivän ajan vielä nenämahaletku. Pieni pääsikin jo synnytyksestä seuraavana päivänä meidän kanssa perhehuoneeseen.

10.8.2020 / 5.08 / 2860g / 46cm

Ennen kuin olit pieni alku vatsassani, olit suuri unelma, josta pelkäsin edes haaveilla. Ennen kuin synnyit kuljimme yhteistä matkaa 37 viikkoa luoden yhteyden ja rakkauden toisiimme. Taistelimme yhdessä synnytyksen läpi ja nyt olet täällä -meidän ainutlaatuinen poikamme. En voisi olla onnellisempi ja kiitollisempi tästä kaikesta mitä ollaan saatu. Paras palkinto mitä voi saada! Tätä tunnetta ei voi ikinä pukea sanoiksi❤️.

ps. vaikka käynnistysvaihe oli itselleni vaikea ja itse synnytyksen loppu päättyi kamalasti, niin synnytys oli silti mielestäni jopa todella voimaannuttava. Upeaa miten tällaisen pääsi kokemaan vaikeista hetkistä huolimatta onnistuneesti! Haluaisin vielä lopuksi sanoa etenkin ensisynnyttäjille, että luottakaa itseenne ja vaikka tuntuisi, ettei voimat enää riitä ja kipu on sietämätöntä, niin pystytte siihen ❤️. Jokainen kipu ja voimakas supistus on lähempänä pienen syntymää, kerätkää siitä ajatuksesta mahdollisimman paljon energiaa ponnistusvaiheessakin vaikka usko alkaisi loppua!

-Iida

35 päivää jäljellä

Tänään raskautta on jäljellä 35 päivää ja virallinen äitiyslomani alkoi! Töissähän en ole nyt muutenkaan ollut henkilökohtaisista syistä, joten olen saanut tietyllä tapaa lomailla jo pidempään. Tämä on ollut itselle todellinen pelastus raskauden aikana, koska lepääminen päivien aikaan on ollut tietty helpompaa. Äitiysloman ensimmäinen päiväni alkoi uuden äitikaverin kanssa lounastamalla, kun kävimme syömässä Turun Kembuz cafessa.

Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpöttelemään kunnolla, ennen kuin meidän vauvat on syntynyt❤️. Seuraavaksi treffataankin varmaan jo vauvat mukana. Ihan hullua!!❤️ Tänään myös Matiaksella alkaa loma ja sen kunniaksi käydään nauttimassa kesäillasta Naantalissa. Suunnitelmissa olisi käydä vanhan kaupungin Amandis -kahvilassa herkuttelemassa vohveliannokset, joita olen himoinnut niiin pitkään!

Kävin eilen Lohjan synnärillä lääkärin vastaanotolla, jossa vauvan tämän hetkiseksi painoarvioksi annettiin 2363 g. Hän kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella, mutta ei onneksi paljoa. Menin käynnille perustarkastuksen lisäksi myös kovien kipujen ja supistelujen vuoksi. Nämä ovatkin vallannut arjen nyt lähes kokonaan, enkä pysty juurikaan mitään enää tekemään. Keskustelimme käynnillä käynnistysmahdollisuudesta, sillä kipujeni takana on muun muassa perussairauteni, jotka vaatisivat hoitomuotoja, joita ei voida raskauden aikana toteuttaa. Kohdunkaulaa oli edelleen hyvin jäljellä, mutta pientä avautumista oli alkanut tapahtua eikä kyllä ihme, sillä tuntemukset onkin ollut sen mukaiset 😀.

Tänään sain tiedon lääkäriltä käynnistyksestä, joka toteutetaan viimeistään rv39 (38+0), sillä vauva ei tarvitsisi tässä kohtaa kuitenkaan erityisiä hoitotoimenpiteitä ja oma terveys on monestakin syystä jo todella huono. Toki vointi tuntuu varmasti entistä huonommalta ja väsyneeltä, kun en saa enää nukuttua kipujen vuoksi, mutta onneksi ollaan jo todella loppusuoralla. Meidän pienestä tuleekin siis todennäköisesti elokuinen! Otan lähiaikoina myös kohdunkaulan kypsyttämisen avuksi vyöhyketerapian, jossa aktivoidaan tiettyjä kehon pisteitä. Innolla odotan saadaanko tällä pikkuhiljaa edistymistä aikaan, ettei tarvitsisi aloittaa käynnistystä lääketieteellisin keinoin. Olisi mukavaa saada synnytys käyntiin luonnollisemmin, jotta ei tuotettaisi lisäkipua erilaisilla käynnistysmenetelmillä.

Olen suunnitellut nyt jättäväni blogin pääosin tässä kohtaa pienelle tauolle. Ehkä tulen vielä kirjoittelemaan ennen synnytystä tänne joitain kuulumisia vointini mukaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että keho alkaa todella vaatimaan lepoa, eikä ajatus virtaa enää yhtään samalla tavalla 😀. En kuitenkaan pidä mitään täys sometaukoa, sillä tämä on itelle niin mieluista hommaa, mutta tässä vaiheessa raskautta entistä rennommalla otteella! Nyt on luvattu hetkeksi taas niin hyvää säätä, että kelpaakin lomailla ja rentoutua!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua just sulle siellä ruudun toisella puolella ❤️. Palaan blogin puolelle viimeistään, kun ollaan päästy kunnolla kotiutumaan vauvan kanssa ❤️.

Kuvat: ellitoivonen.net

-Iida

Kodin muodonmuutos

Nyt on mennyt pari kuukautta siitä, kun muutettiin omaan kotiin! Kesäkuu meni todella kiireisesti tavaroita järjestellen, pihaa laittaen, remontointijuttuja sekä kalusteita ostellen ja tietty itse pintaremonttia tehden. Hommat aloitettiin jo heti ensimmäisellä viikolla, kun pääsimme muuttamaan tänne. Remontointi tahti olikin todella ripeää. Saatiin läheisiä tänne avuksi jo muutosta lähtien, luojan kiitos niin, sillä jouduin itse jäämään näistä hommista lähes kokonaan pois raskauskipujen ja supistuksien vuoksi.

Tehtävälistalla oli:

-Kaikkien seinien maalaus

-Laminaatin uusiminen

-Lattia-, katto-, kynnys-, ja kulmalistojen uusiminen

-Pariin seinään kyprokin asennus

-Liukuovikaapiston liukuovien uusiminen ( nämä ovat vielä tilaamatta😀 )

-Etu-, ja takapihan siistiminen sekä terassin ja aidan petsaaminen

-Pienempiä juttuja kertyi myös tehtäväksi aika paljon, mm. muutamat vetimet vaihdettiin, pesukoneen päälle leikattiin sopiva vauvan hoitotaso, tuulikaappiin asennettiin vinyylilattiaa ja sen päälle leikattiin kuramatto. Kalusteita riitti myös kasattavaksi ja valaisimia asennettavaksi.

Remontissa yllätti, ehkä eniten se miten paljon rahaa kaikenlaisiin pieniin hankintoihin meni, mitä ei ole osannut niin hyvin budjetoida. En voi uskoa, että ollaan oikeasti päästy remontoimaan tästä kodista juuri meidän näköinen!! Joskus myöhemmässä vaiheessa vaihdetaan todennäköisesti vielä keittiöön välitilalevy, tasot sekä vetimet, mutta se saa odottaa nyt omaa parempaa hetkeään.

Tämä asunto on alkanut tuntumaan mielestäni todella nopeasti kodilta, kun pienimmätkin sisustusjutut ovat alkaneet löytämään omat paikkansa. Nyt ollaan päästy myös toteuttamaan itseämme sisustuksen suhteen, kun omaan kotiin on viitsinyt laittaa ihan eri tavalla rahaa, kuin vuokra-asuntoon. Monet sisustushaaveet ovat käyneet toteen ja kalusteista-tekstiileihin kaikki on nyt juuri omaan makuun sopivaa ja pidemmälle ajalle mietittyä! Vuosien varrella on oppinut, ettei kannata hätäillä liikaa pienienkään ostosten kanssa, vaan mahdollisuuksien mukaan ostaa heti kerralla omantyyliset ja kunnolliset tuotteet.

Asuttiin kolmen vuoden ajan yksiössä, joten tilantuntu on ollut tässä kodissa ihan parasta. Nyt saa paljon helpommin omaa tilaa ja voi keskittyä myös omiin juttuihin toisen ollessa kotona. Odotin jotenkin, että alkaisin ikävöimään hyvinkin nopeasti edelliseen kotiin, koska siihen kuitenkin muodostui oma tunteensa vuosien aikana. Toistaiseksi en kuitenkaan ole kaivannut sinne suunnille, vaan tämä koti on tuntunut todella hyvältä juuri tällaisena. Toki nyt tässä ollaan vielä syvempien merkitysten äärellä, sillä ollaan päästy laittamaan yhdessä myös esikoisemme huonetta. Vauvan huonetta katsoessa tulee niin lämminhenkinen kotoisa fiilis ja tuntuu, että kaikki palaset alkaa olla kohdallaan❤️.

Laitankin tähän alle remontoinnin ennen ja jälkeen kuvia.

Kylpyhuoneeseen ei tehty muutoksia.

ps. ennen kuvat tuli otettua kiireellä muuton keskellä melko pimeässä, joten niistä ei valitettavasti saatu kovinkaan hyviä kuvia 😀.

-Iida

Vauvan huone

Vihdoin meidän minimiehen huone on saatu täysin valmiiksi! Tämän huoneen sisustus on tuntunut todelliselta ikuisuusprojektilta, mutta samalla se on valmistanut ihanasti pieneen tulokkaaseen. Nyt voi kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä yksi asia on taas pois to do -listalta. Olen kerrankin itse tyytyväinen sisustukseen ja maltoin vihdoin rakentaa edes jonkun huoneen kokonaisuutta maltilla. Vei aikaa, että löysi ne oikeilta tuntuvat tuotteet, mutta tulipahan kerralla hyvät valinnat ❤️.

Huoneeseen on jätetty aika paljon tilaa tuleville leluille, enkä halunnut huoneeseen esimerkiksi hoitopöytää. Koen täällä kodissa itselleni enemmän omaksi ratkaisuksi hoitotason pesukoneen päällä, sillä haluan vesipisteen olevan ihan vieressä. Tämän myötä huone pysyy myös enemmän rentouttavampana nukkumis-, ja leikkihuoneena, jossa on mukavaa viettää lapsen kanssa aikaa. Alkuunhan vauvalle on ensisänky meidän makuuhuoneessa, joten hänen huone ei hetkeen tule vielä käyttöön.

Sävymaailma sekä sisustustuotteiden teema lähti aika pitkälti liikkeelle luonnon murretuista sävyistä sekä metsän eläimistä. Viidakkoteemaisten ja merellisten sisustusten jälkeen alkoi tuntua, että lapsen huoneeseen haluaa jotain ihan muuta mitä aiemmin on ollut itsellä muissa huoneissa. Tehosteseinän sävyn valitseminen oli aluksi todella vaikeaa. Tuntui, että pyörittelin vain erilaisia sävylappuja käsissä eri valaistuksissa ja jätinkin ajatukset muhimaan pidemmäksi ajaksi päähän.

Päädyin loppuenlopuksi Tikkurilan sunnuntai sävyyn, joka oli jo alusta asti suosikkini. Sävy tuli mietittyä aiemmin tytölle sopivammaksi, sillä vaikka se on nudehtava sävy se taittuu kuitenkin vanhahtavaan roosaan. Miettittiin Matiaksen kanssa sukupuolen vaihduttua, että sävy jätetään seinään, kun ei se ole sentään liian tyttömäinen. Sunnuntai sävy luo muuten ihanan pehmeän tunnelman huoneeseen vaalean puun rinnalla! Olen huomannut, miten meillä kyläilleet läheisetkin palaa aina ennen lähtöä ihastelemaan lapsen huonetta. Selkeästi siinä on jokin seesteisyys, joka vetoaa meihin aikuisiinkiin. Nyt huone enää odottaakin sitten vain käyttäjäänsä ❤️.

-Iida

Babyshowerit

Mut yllätettiin eilen niin ihanilla babyshowereilla!!! Kun tultiin kaupasta kotiin, täällä odottikin monien kuvaavien kameroiden lisäksi kunnon herkkutarjoilut ja kauniit koristelut ❤️. Mulla oli aavistus näistä juhlista jo pidemmän aikaa, mutta en voinut tietenkään olla ihan varma niiden ajankohdasta. Muistan, että juttelin yhden ystäväni kanssa jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, että jos mulle pidetään babyshowerit niin haluaisin ne ehdottomasti ennen elokuuta.

Olin itseasiassa arvioinut tuon juhlien järjestämisen ”viimeisen” ajankohdan hyvin, sillä olohan onkin ollut kaikinpuolin jo todella kipeä ja tukala. Juhlat osuivatkin siis juuri oikeaan hetkeen, sillä oli niin piristävää nähdä rakkaita ystäviä ja siskoa samaan aikaan rennoissa merkeissä kotona. Olen niin kiitollinen siitä, että mulla on näin ihania ja välittäviä ihmisiä ympärillä! Uskomaton fiilis, että olen saanut nyt kokea päivän, josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Mietin jo nuorempana miten ihanaa olisi saada juhlistaa tällaisilla juhlilla oman vauvan tuloa!

Eilisissä juhlissa herkuttelun lisäksi sain todellakin tarpeeseen tulleen jalkahoidon!! Vitsi tätä on toivottu hartaasti 😀. Tehtiin yhdessä kirjaa juhlista muistoksi johon kiinnitettiin kuvia ja erilaisia visailulappuja sekä lopuksi kirjoittelin juhlista muistiin tekstejä. Huomasin jälkikäteen, että kirjan taakse oli tehty vielä lahjakorttejakin mulle mm. koiran ja lapsen hoitoon! ❤️❤️ En kestä miten upeita ystäviä ja läheisiä mulla on rinnalla.

Kiitos vielä teille kaikille ketkä olitte mukana eilisessä ❤️.

-Iida

Sairaalakassin pakkaus

Sairaalakassi on pakattu nyt h-hetkeä varten valmiiksi ja tämän pakkauksessa riittikin mietittävää! Tavaraa voi ottaa niin rajallisesti ja on ollut vaikeaa miettiä oikeasti tarpeellisia juttuja mukaan. Tuntuu, että silti kassiin on sujahtanut kaikenlaista, mille ei loppuenlopuksi tule edes käyttöä 😀. Olen kuunnellut Äititreffien- podcastjakson, jossa on vieraana kätilö kertomassa kyseisestä aiheesta ja olen pyrkinyt etsimään tietoa kassin pakkauksesta netin syövereistä.

Sairaalakassin sisältöjä on ollut todella monenlaisia, joten toivottavasti olen poiminut niistä riittävästi hyödyllisiä juttuja! Monet ovat varautuneet kassin pakkauksessa vain pariin yöhön sairaalassa, mutta itse olen pakannut hieman laajemmin juttuja, sillä meillä on toivomallemme synnärille kuitenkin matkaa aika paljon. Toiveenamme on myös perhehuone, joten tavaraa on jonkin verran pakattu myös Matiakselle. Listaan tähän teille mitä meidän sairaalakaseista löytyy.

Itselle:

-Autoon pyyhkeitä matkaa varten, sillä se on tosiaan meillä pidempi ja voi joutua suojaamaan auton penkkejä.

-Kansio, joka sisältää laajat ruoka-aineallergiat, hoitotahdon, synnytystoivelistan, henkkarit ja neuvolakortin.

-Juomapullo!! (Iso pillillinen juomapullo oli itselle ihan ehdoton juttu synnytykseen, ja se tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.)

-Flipflopit

-Pieni Tivoli audio kaiutin, sillä koen tietynlaisen musiikin rauhottavan itseäni ja se saa varmasti ajatuksia hieman muualle synnytyskivun keskellä.

-Jatkojohto. Tätä monet suosittelivat mukaan, jotta kovissa kivuissa voi pitää puhelimen latauksessa lähempänä. Ilmeisesti sairaalassa pistokkeet ovat melko kaukana sängystä.

-Puhelin+laturi

-Kuulokkeet päätin ottaa varuiksi, jos perhehuone ei olekaan mahdollinen vaan huoneen joutuukin jakamaan muiden synnyttäneiden kanssa.

-Piikkipallot. Nämä toimivat helpotuksena synnytyksen aikana. Koen, että pysyn näitä käsissä ja jalkojen alla pyörittelemällä paremmin läsnä hetkessä ilman, että vaivun kivusta liiallisesti omaan kuplaan.

-Eväät (TRIP-mehuja, mustikkakiisseliä, pähkinäpatukoita, välipalakeksejä, kuivalihaa, pilttipusseja ja kuivattuja jälkiuuniruislastuja.)

-Hygieniatuotteet+kosmetiikka (ponnareita, hiusharja ja kampa, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua joka ei kuivata ihoa, deudorantti, hammasharja+hammastahna, kosteusvoide kasvoille ja vartalolle, kosteuttavia silmätippoja joita käytän päivittäin, tarvittavat lääkkeet, minihiuslakka (mulla on raskausajalla kasvanut pieniä hiuksia niin paljon, että pitää kampailla hiuslakalla pois silmiltä 😀), huulirasva, bebanthen(vahvemmaksi huulirasvaksi), kasvovesi, vanulaput+topsipuikot, nännivoide ja omat liivinsuojukset.) Liivinsuojuksia saa ymmärtääkseni myös sairaalalta, mutta halusin silti omia mukaan.

Otin testiin nyt LV:n shampoon ja hoitoaineen, kun tarvitsee pestä hiuksia todennäköisesti vain pari kertaa. Katsotaa mitä mun hiuksen meinaa kyseisiin tuotteisiin. Mun hiustyyppi on ollut jotenkin todella hankala eikä monetkaan tuotteet tunnu sopivan, mutta LV:n muut tuotteet toimineet niin täydellisesti mun iholla, niin ehkä nämäkin on yhtä hyvät!

-Vaatteet kotiinlähtöön (sukkia, lämpöiset pörrösukat, mukavia alushousuja, rennot collegehousut ja paita, imetystoppi ja imetysliivit.)

Vauvalle:

-Turvakaukalo

-Viltti

-Harso

-Ensimmäisiä kuvia varten puinen ”hei vaan maailma”- kyltti.

-Vaatteet kotiin lähtöön (Ohkaisempi jumpsuit ja paksumpi haalari, sillä säästä ei ole tietoa. Villasukat, pipo, tumput, sisäkäyttöön sukat, pipo ja tumput sekä body ja housut.)

Vaipat saa kuulemma myös sairaalalta, joten en pakannut niitä turhaan mukaan.

Ihanaa loppuviikkoa! Toivottavasti tää postaus jeesaa sua sairaalakassin pakkaamisessa.

-Iida

Isyyspakkaus

Me äidit saadaan odotusajalla äitiysavustus joko äitiyspakkauksena tai rahana, mutta tasa-arvo ei kohtaakkaan isien kohdalla. Halusin muistaa Matiasta tasa-arvon merkeissä pienellä isyyspakkauksella, joka on mielestäni ihan super ihana idea ❤️. Isät jää muutenkin raskausajalla melko taka-alalle, joten tämä on vauvakuplan keskellä kiva osoitus myös siitä, että heidätkin muistetaan.

Isyyspakkauksia tehdään todella paljon erilaisia ja itse päätin jättää pakkauksesta kaikenlaiset vauvan hoitotarvikkeet pois, sillä niitä riittää muutenkin. Kokosin pakkauksen kaikista pienistä piristävistä asioista ja tarvikkeista vauvan ja isän yhteisiin hetkiin. Aloitin tämän teon jo itseasiassa toisen kolmanneksen aikana, mutta joku aika sitten saapui viimeiset tuotteet postissa ja annoin isyyspakkauksen meidän 6. vuosipäivänä.

Pakkauksen sisältö:

-Hyvää yötä, hyvää huomenta-kirja, jonka sivuille on kiinnitetty käsin tunnusteltavia pintoja esimerkiksi erilaisiin eläimiin.

-Vauva-omistajan opas-kirja. Tämä taitaa olla isyyspakkauksissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus 😀. Kirjassa on siis huumori tyyliin kirjoitettu vauvan hoitoon liittyviä ohjeita.

-Kylpyleluja

-Isi-kahvikuppi. Tilasin käsintehdyn kahvikupin Kustavin savipajalta ja samaan tilaukseen tilasin jo itselleni äiti-kahvikupin.

-Body vauvalle. Halusin tässä erottua joukosta, enkä ostanut ns. perinteistä ”i love you dad”-vaatteita, vaan bodyn jolla on Matiakselle suurempi merkitys. Hänen harrastuksiin on kuulunut pikkupojasta lähtien kaksipyöräiset ja tällä hetkellä pihastamme löytyykin Suzuki moottoripyörä. Mikä olisikaan siis ollut parempi idea, kuin Suzuki aiheinen body ❤️.

-Lemppariherkut ja kofeiinipitoiset juotavat kuuluvat myös yleensä isyyspakkaukseen, joten pitihän niitä ostaa myös muutamat! Arjen vaikeita hetkiä helpottamaan pakkauksesta löytyy Löfbergs maapähkinä kahvia, Fazer suklaa-lakritsipalloja, Fazer maapähkinäsuklaata ja yksi lemppariolut eli Peroni.

-Lisäksi tein lahjakortteja 6kpl.

1.”Käytä kortti, kun haluat kahdenkeskeistä laatuaikaa treffi-illan merkeissä.”

2.”Tämä kortti oikeuttaa yhteen vapaailtaan kavereiden kanssa!”

3.”Käytä kortti, kun haluat peli-illan ilman häiriötekijöitä.”

4.”Käytä kortti, kun haluat omaa aikaa. Lähdetään minin kanssa vaikkapa vaunulenkille.”

5.”Tällä kortilla voit päästää mut irti vauvakuplasta tuulettumaan esim. kaverin luokse tai viihteelle.”

6.”Tällä kortilla vapaudut yhdestä vaipanvaihdosta.”

-Iida

DIY-taulu

Toivoin meidän eteiseen jotain persoonallisempaa abstraktia taulua koristamaan tyhjää seinää, joka teki tilasta vähän liian kolkon oloisen. Sainkin idean ruotsalaiselta bloggaajalta diy-taulusta, jonka tekotyyli kiehtoi itseä todella paljon. Ajattelin alkuun, etten varmaan osaisi kovin helposti tehdä taulua kyseisellä tyylillä, mutta se olikin paljon odotettua helpompaa. Aikaa tämän tekoon ei mennyt myöskään juurikaan.

Taulun pinnastahan olisi voinut tehdä vaikka minkä näköistä kuvioiden ja värin puolesta. Itse päädyin silti hyvin simppeliin vaihtoehtoon. Mietinkin, että voisin jakaa teille ohjeen kyseisen taulun teosta!

Tarvikkeet joita tarvitset:

-Taulupohjan (itse käytin kanvaasipohjaa)

-Maalia (maalasin valkoisella akryylimaalilla, joka jätti kevyttasoitteen sävyn ansiosta kauniin harmahtavan pinnan)

– Siveltimen

-Tasoituslastan

-Hammastetut tasoitelastat

-Kevyttasoitetta

Työvaiheet:

1. Levitä taulupohjan pintaan kevyttasoitetta erilaisilla tasoituslastoilla. Kannattaa pistää tasoitetta hieman reilummin, jotta kuvioiden vetely tasoitteeseen on helpompaa.

2. Anna kuivua noin tunnin ajan.

3.Maalaa taulun pinta haluamallasi sävyllä ja anna kuivua ennen seinään kiinnittämistä. Maalatessa kevyttasoite pehmeni aavistuksen, joten annoin kuivua useamman tunnin.

Lopputulos näyttää tältä!

-Iida

6. vuosipäivä

Eilen vietettiin meidän kuudennetta vuosipäivää ja nämä kuusi vuotta on ollut ehdottomasti elämäni parhaimmat vuodet erilaisista haasteista huolimatta❤️. Kuusi vuotta sitten, en osannut aavistaakaan, että löytäisin itselleni tuollaisen miehen, joka tekee jokaisesta päivästä paremman, auttaa tarpeen tullen erilaisissa tilanteissa, jonka kanssa voin nauraa mitä hölmöimmille jutuille. Hän koittaa huonoillakin hetkillä löytää positiivisuutta vaikken itse siihen pystyisi, tsemppaa ja näyttää joka päivä arvostusta sekä rakkautta. Häntä en vaihtaisi mihinkään ❤️.

Olemme saaneet kokea yhdessä monenlaiset seikkailut niin Suomessa kuin ulkomailla ja nauttia täysin rinnoin toisistamme. Ollaan toteutettu yhdessä unelmia ja toteutetaan varmasti vielä monia lisää. Miten upeaa onkaan ajatella, että ihan pian meillä on yhteinen lapsi, jonka kanssa saamme jakaa tämän rakkauden ja seikkailun täyteisen arjen. Ollaan saatu aikaan yhdessä jotain niin hienoa, jota ei voi sanoin kuvailla.

Eilen käytiin Rauman vanhassa kaupungissa syömässä Kalatorilla super hyvät annokset ja kävelemässä sen verran mitä tämän hetkinen vointi sallii. Olipa ihanaa käydä lämpimänä kesäpäivänä ihastelemassa mukulakiviteiden varsilta löytyviä puutaloja! Kesäfiilis pääsee ihan omille ulottuvuuksilleen tuollaisissa maisemissa.

Ihanaa viikonloppua! ps. kengät on vaihtanut selkeästi tyyliään raskauden turvotusten myötä 😀

-Iida

Vauvan sukupuoli -ultra ja uskomukset vs. todellisuus

Olen viime aikoina pikkuhiljaa sulatellut itselle suurehkoa asiaa, jota jotenkin en vielä ole pystynyt tuomaan somessa esille. Nyt kuitenkin koen, että on oikea hetki kertoa uutisista, jotka saimme joku aika sitten kuulla yllättäen raskauden ultrassa rutiinikäynnillä Lohjan äitiyspolilla. Tällä hetkellä mennään raskauden viimeisellä kolmanneksella raskausviikolla 33. Olenkin aiemmin jo maininnut useampaan otteeseen, että meille olisi syntymässä terve tyttö syyskuun alussa. Ollaan oltu tässä uskomuksessa noin. raskausviikolta 12-13 asti ja kutsuttu meidän pikkuista meidän kesken nimellä, tässä vaiheessa tietty laitettu huone kuntoon ja ostettu vaatteet ihanissa tyttömäisissä sävyissä ja kuoseissa❤️.

Nyt kuitenkin näin alle pari kuukautta ennen laskettua aikaa saimme kuulla, että jotenkin ihmeen lailla vauva on onnistunut rakenneultrankin läpi piilottamaan todellisen sukupuolensa ja lääkärin sanoin meidän ”99% varma” tyttö muuttuikin pojaksi. Viime äitiyspoliultrauksen aikana viimeisillä minuuteilla sanoin naurahtaen lääkärille, että onhan hän edelleen se meille ”luvattu” tyttö, nyt kun on lukenut somessa paljon tarinoita miten sukupuoli onkin synnytettyä eri mitä on sanottu. Lääkäri menikin todella vaikeaksi ja varovasti sanoi, että ”eeeihän tämä tyttö ole vaan aivan selkeä poika”. En mitenkään voinut uskoa kuulemaani siinä hetkessä, ajattelin vain että lääkärin täytyy olla väärässä, sillä tyttöä luvattiin tosiaan rakenneultrassakin. Oma fiilis, leikkimieliset sukupuolitestit, vanhan kansan uskomukset, kiinalainen syntymäkalenteri ja raskausoireet viittasivat kaikki tyttöön.

Tätä uutista on nyt sulateltu pidempään, sillä tottakai näin pitkillä viikoilla se oma muovaantunut mielikuva tytöstä, fiilistelyt ja tytölle ostetut jutut ovat olleet niin vahvana mielessä, ettei niistä ole helppoa päästää irti. Tämä on ollut itselle suuri elämän opetus siitä, miten tällaisissakaan tilanteissa mitään ei pitäisi suunnitella pitkälle etukäteen ja miten pitäisi osata vaan kaikista ultrauksista ja niistä lääkärin ”varmoista” toteamuksista huolimatta sanoa itselle miten kaikki voi olla elämässä mahdollista. Ollaan osteltu nyt pojalle sopivia vaatteita, pakattu tytön vaatteet säilöön ja päivitelty hieman huoneen piensisustusjuttuja enemmän sukupuoleen sopivammaksi. Kaikki alkaa olla siis pikkuhiljaa häntä varten valmista ja odottelen postipaketteja saapuvaksi kotiin❤️.

Niin kuin tuossa mainitsinkin, etten uskonut kuulemaani äitiyspolin ultrassa, niin päätimmekin eilen käydä Vantaalla Kaunis Odotus -nimisessä paikassa 3D-ultrassa tarkistuttamassa sukupuoli ja fiilistelemässä vielä yhdessä meidän pientä rakasta. Koronan vuoksi Matias ei ole päässyt juuri mihinkään käynneille mukaan, joten tämä käynti oli mitä loistavin tähän hetkeen. Olin kuullut Kauniista Odotuksesta niin paljon hyvää, että oli pakko päästä kokemaan tämä paikka myös itse ja voin todella lämpimästi suositella tätä kaikille odottaville äideille. Paikka oli niin kotoisa, lämminhenkinen ja Tiina oli todella ammattitaitoinen! Ehdottomasti paras käyntikokemus kaikista raskausajan käynneistä!! Suurena plussana vielä se, että saatiin käynniltä tikulle 3D-videota ja kuvia vauvasta muistoksi❤️.

Haluan vielä muistuttaa teitä kaikkia odottavia äitejä siitä, miten useammat lääkäritkin voi olla väärässä ja miten netin syövereistä löytyvät tekstit sukupuolen uskomuksista ovat oikeasti nyt ihan todistetusti täysin leikkimielisiä juttuja. Niihin ei pitäisi missään kohtaa ”luottaa/uskoa” täysin, ei edes siihen omaan vahvaan fiilikseen vauvan sukupuolesta. Listaankin tähän alle nyt miten itsellä meni nämä uskomukset vs. todellisuus jutut 😀.

Uskomukset vs. todellisuus

Kiinalainen syntymäkalenteri-

Uskomuksen mukaan kalenteri ennustaa vauvan sukupuolen. Tarina kertoo, että syntymäjärjestelmä kehiteltiin Kiinassa yli 700 vuotta sitten. Kalenterista katsotaan hedelmöityskuukausi ja odottavan äidin ikä. Itsellä kalenteri näytti tyttöä.

Sooda-testi-

Muistaakseni tämä oli joskus muinoin kätilöiden kehittämä sukupuolen selvitystesti, jossa ruokasoodaa laitetaan lasiin ja sen päälle hieman virtsaa jos sooda ei reagoi poreilemalla kyseessä olisi tyttö, jos sooda alkaa poreilla kyseessä olisi poika. Itselläni tämän mukaan olisi tullut tyttö.

Linea negra-

Jos vatsaan muodostuva tumma viiva loppuu napaan vauva olisi tyttö, kun taas sen jatkuessa navan yläpuolelle olisi kyseessä poika. Itselläni linea negra jatkuu ihan ylös asti eli kyseessä olisi poika.

Seksuaalinen kiinnostus-

Tyttölasta odottaessa odottajan seksuaalinen kiinnostus on huomattavasti vähäisempää, kuin aiemmin. Poikaa odottavalla seksuaalinen kiinnostus kasvaa. Tämän mukaan meille olisi tullut tyttö.

Närästys-

Puhutaan, että närästys viittaisi tyttöön. Itselläni on ollut raskauden alusta asti närästystä.

Hiusten ja ihon kunto-

Sanotaan, että tyttö vie äidin kauneuden ja poikaa odottavilla hiukset ovat hyväkuntoiset, eikä ihossa ole epäpuhtauksia. Raskausajalla omat hiukset on kyllä olleet erityisen kuivat, katkeilevat eikä ihokaan ole hehkuaan näyttänyt 😀 eli tämän mukaan olisi tyttö.

Mieliala-

Tyttöä odottavalla mieliala vaihtelee useasti enemmän, kun taas poikaa odottavalla sen pitäisi pysyä tasaisempana hormooneista huolimatta. Itselläni mieliala on vaihdellut hyvinkin paljon ja itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä -eli tämäkin olisi viitannut tyttöön.

Vatsan malli-

Yksi yleisin väite on, että jos raskausvatsa on leveä ja takaata päin erottaa raskauden, kyseessä olisi tyttö, ja jos se suuntautuu eteenpäin tulossa olisi poika. Tämän mukaan olisi tulossa tyttö.

Pahoinvointi-

Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että raju pahoinvointi tai hypermeesistä kärsivät äidit saavat todennäköisimmin tytön. Jossain taas kirjoitetaan, että aamupahoinvointi viittaa tyttöön ja päivällä pahoinvoinnista kärsivät saisivat pojan. Itselläni pahoinvointia oli jatkuvasti puoleen väliin asti ja oksentelin paljon eli kyseessä olisi ollut tyttö.

Mieliteot-

Tyttövauvaa odottavat himoitsevat makeita herkkuja ja poikavauvaa odottavat suolaisia sekä rasvaisempia ruokia. Omat mieliteot on keskittynyt makeisiin, raikkaisiin ja hedelmäisiin ruokiin eli tämän mukaan tyttö.

Vauvan syke-

Jos sikiön syke on alle 140 se on poika ja jos syke on korkeampi se olisi tyttö. Meidän pienen sykkeet on ollut usein korkeammat eli kyseessä olisi tyttö.

Vauvan kallon muoto sekä nub -teoria-

Nub -teorian mukaan sikiön sukupuolen pystyisi määrittämään genitaalikyhmyn kulman perusteella. Jos kyhmy osoittaa selkärangan myötäisesti, vauva olisi tyttö, kun taas jyrkässä kulmassa selkärangasta poispäin kallistuva kyhmy olisi merkki pojasta. Kallon takaosan muodon takaraivosta alaspäin oltua suoralinjaisempi tai ”sulavampi” kyseessä olisi tyttö ja pojalla kyseinen alue menisi kaarevammassa muodossa sisäänpäin suuntautuneena. Nämä merkit oli hieman epävarmoja omissa nt-ultran kuvissa, mutta viittasivat enemmän tytön puoleen.

Niskanturvotusultra sekä rakenneultra-

Luonnollisesti ultrassa voidaan määrittää sukupuoli ja saimme näissä kyseisissä ultrissa tyttöveikkaukset. Nt-ultran tyttöveikkaus todellakin oli vain veikkaus, sillä silloinhan sukupuoli voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta meille veikattiin silti tyttöä. Rakenneultrassa sanottiin 99% varmuudella tytöksi.

Oma tunne-

Puhutaan, että äidin oma fiilis sukupuolesta on usein oikea. Itselläni sekä Matiaksella oli jotenkin todella vahva tyttöfiilis, mutta tämä tunne meni selkeästi pieleen 😀.

-Iida

Road trip Yyteriin

Viime viikonloppuna nautittiin täysillä lämpimistä päivistä ennen sateita ja toteutettiin jo parin vuoden takainen haave to do -listalta. Lähdettiin road tripille Yyterin hiekkarannalle viettämään kesäiltaa piknik herkkujen kera. Meitä odottikin ihan mielettömän kauniit maisemat, enkä meinannut uskoa silmiäni, että ollaan oikeasti Suomessa sellaisten maisemien äärellä! Olo oli taas lähes yhtä kotoisa, kuin Kyproksen Ayia Napassa ❤️. Rantaheinät, hiekkadyynit, matalat havupuut, auringonlasku ja veden liplatus -ihan täydellistä.

Voisin jo tässä kohtaa kesää sanoa, että ilta oli ehkä koko tämän kesän kaunein! Mikä ihaninta, sain viettää tämän romanttisen illan kahden rakkaimman kanssa joista toinen kulki masussa mukana ❤️. Oli siis todellakin kaiken tämän arvoista lähteä parin tunnin ajomatkalle ja raahautua tavarat mukana hiekassa viimeisillä voimilla uimarannalle asti 😀. Nyt on todellakin alkanut näkymään, ettei kroppa jaksa enää oikein mitään näillä viikoilla ja voimat loppuvat todella äkkiä.

Onneksi mentiin rannalle vasta noin ilta kymmenen aikoihin, sillä silloin porukka alkoi lähteä rannalta ja kuumuus ei ollut ison hiekkamäärän keskellä tukala. Kuvia sai otettua myös paljon paremmin vähäisen ihmismäärän keskellä! Lähdettiin ajelemaan kotiin päin vasta puolen yön jälkeen ja poikettiin matkalla moikkaamassa Matiaksen hyvää ystävää.

Jos sä et ole käynyt vielä Yyterissä, niin iso suositus tälle!

-Iida

Juhannustunnelmia

Takana on tähän mennessä ehkä ihanin juhannus! Juhannus on mulle vuoden yksi odotetuin juhla ja kesän merkki. Vaikka puhutaankin keskikesän juhlasta niin itse koen, että tästä se kesä vasta alkaa. Silloin läheisten kanssa ajan viettäminen nousee ihan eri tasolle ja tunnelma on mitä kaunein ❤️. Lapsuudessa juhannuksena lähdettiin aina purjeveneellä merelle ja Matiaksen tavattuani vietettiin juhannuksia heidän perheen mökillä.

Tänä vuonna päästiin viettämään keskikesän juhlaa rauhallisissa merkeissä ihan vain kotona! Teki super hyvää ottaa remonttihulinoiden jälkeen vaan rennosti ja saatiin vielä lauantaina mun isosisko sekä hänen poikaystävä meille syömään. Tunnelman ja läheisten lisäksi juhannuksessa parasta on, kun aamusta saa pukea kauniin hulmuavan mekon päälle ja asukokonaisuuden kruunaa itse tehty seppele.

Meidän juhannus koostui seppeleen kukkien keräyksestä ja sen teosta, grillauksesta, ilta-ajelusta, sarjan katsomisesta, saunomisesta ja ihan vaan yhdessäolosta sekä fiilistelystä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli pihapelit!! Mölkky on todellinen lapsuusakojen muisto, voi kun olisi tajunnut ostaa jotain pihapelejä illan viihdykkeeksi. Ensi vuodeksi täytyy ostaa siis niitä😀.

Arki on lähtenyt jotenkin vähän hitaasti käyntiin valvomisten jälkeen, eikä meinaa saada mitenkään itseä hereille päivän puuhiin. Onneksi kahvi on pelastanut jonkin verran ❤️. Olen koittanut merkkailla nyt kalenteriin ylös lähiviikkojen suunnitelmia ja ihanat juhlat sekä kesäiset puuhat ei onneksi lopu vielä ihan hetkeen. Luvassa on niin kivoja juttuja, etten malta odottaa! Viikonloppuna olisi tarkoitus pyörähtää Yyterin hiekkarannalla. Tätä olen odottanut jo todella pitkään, sillä joka vuosi se on jäänyt jotenkin toteuttamatta. Tuntuu, että tänä vuonna toteutuu niin monet unelmat!

Aurinkoista viikkoa!

-Iida

Kihlapäivä ja hääkuumeilua

Vietettiin eilen meidän kaksi-vuotis kihlapäivää hyvän ruoan merkeissä ravintola Nerå:ssa. Aika kiitää niin nopeasti ettei meinaa edes tajuta! Oli niin rentouttavaa saada ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon yhteistä aikaa kunnolla. Ihan hetkeen ei olla muuton ja remontoinnin vuoksi keretty istahtamaan yhdessä edes sohvalle, joten eilinen oli kyllä niin luksusta ❤️.

Kihlapäivän lähestyessä alkoi heräämään taas ajatuksia ja haaveita häistä. Joskus sitä ajatteli, että haluaa lähes heti kihlautumisen jälkeen naimisiin. Kuitenkin päätettiin, ettei häitä vielä heti sen jälkeen aleta järjestämään. Nyt meistä on tulossa perhe ja itselleni olisi erityisen tärkeää jo sen vuoksikin, että meillä olisi sama sukunimi. Kieltämättä muutenkin on ollut ”pientä” hääkuumeilua ja on tuntunut, että se oikea aika alkaisi olemaan lähiaikoina. Mietinnässä onkin ollut häät ensi vuoden heinäkuulle, mutta tämä ei ole vielä täysin lukkoonlyöty.

Ollaan paljon pohdittu meille oikeaa tapaa mennä naimisiin ja oltiin todella pitkään kummatkin siinä mielessä perinteikkäitä, että ajatuksena oli kunnon hääjuhlat ja kukapa nyt ei haaveilisi ”prinsessapäivästä”. Kuitenkin isot juhlat, rahanmeno, häästressi ja kaikki on alkanut ahdistaa todenteolla, enkä nää enää itseäni viettämässä hääpäiväämme isossa juhlaporukassa useiden tonnien rahanmenojen kera.

Maistraatissa naimisiin meno on tuntunut nostaneen suosiotaan ja se tuntuisi meidän ajatuksia sekä elämäntilannetta miettien aivan ihanalta vaihtoehdolta. Onhan se todella erilaista, kun kirkossa tai ihanassa miljöössä vihkiminen, mutta uskon että se voi olla hyvinkin kaunis intiimi hetki ❤️. Haluaisin ehdottomasti silti hankkia häämekon ja voisihan vihkimisen lisäksi miettiä jotain pienempää juhlatilaisuutta ihan lähimmäisille henkilöille. Olisi ihanaa lähteä myös pienelle häämatkalle perheenä!

-Iida

Viimeinen kolmannes

Apua miten aika menee ihan siivillä! Raskausviikkoja on kertynyt 29 (28+0) ja viimeinen kolmannes lähti käyntiin tänään. Äitiyslomaankin on enää vain 50 päivää, aletaan viemään siis melko viime metrejä. Ensimmäisen kolmanneksen aikaan tuntui, että loppu häämöttää jossain todella kaukana tulevaisuudessa, eikä aika kulkenut mihinkään. Nyt sitä miettii, miten tämä voi olla jo pian ohi 😀. Tuntuu, että raskauden puoleen väliin asti inhottavia raskausoireita oli ihan jatkuvasti ja olo oli todella tukala. Nyt on pystynyt pikkuhiljaa vasta oikeasti nauttimaan raskausajasta ja myös kroppa on alkanut tuntua ns. omalta.

Vauva on todella aktiivinen päivittäin ja onkin tuntunut ihanalta tuntea liikkeitä niin paljon. Istukka on kiinnittynyt mulla niin hyvään paikkaan, että sen ansiosta tuntee pienimpiäkin liikkeitä. Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja opetti tunnistamaan vauvan ruumiinosia vatsan läpi -niin suloista miten pienen pään ja pepunkin voi tuntea jo omin käsin ❤️. Välillä sitä pysähtyy vain miettimään miten rakkaus pientä kohtaan vahvistuu vain joka päivä. Uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada tunteita aikaan! Välillä ihan puhun Matiakselle miten ”ikävöin” meidän pikkuista ja miten kovin odotan, että päästään tutustumaan häneen ❤️.

Edellispäivänä olin Tyksissä käyrillä, josta mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Samassa varmistettiin ultraamalla kaiken olevan varmasti kunnossa. Oli niin rauhoittavaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa! Siellä pieni potkiskeli taas vauhdilla ja jo kolmella peräkkäisellä ultrauskerralla hän on ollut raivotarjonnassa. Toivottavasti pysyisikin siinä loppuun asti! Supistukset ja kivut helpottivat taas parin päivän levolla ja nyt on ollut taas suhteellisen hyvä olla. Mitään kipuja ei juurikaan ole ollut ja yötkin on vihdoin tässä vaiheessa raskautta alkanut sujumaan ongelmitta. Heräilen enää pariin kertaan vessaan, mutta muuten saa vihdoin näin 196 päivän jälkeen nukuttua yöt putkeen 😀. Lähiaikoina on huomannut, miten helposti on alkanut hengästymään ja kenkien pukeminen on jo melkoisen haasteellista tässä vaiheessa.

Vauvan kaikki hankinnat onkin jo aikalailla hankittu, eikä enää puutu kun ihan jotain pieniä ”turhempia” juttuja mitä ei heti tarvitsekaan olla hänen synnyttyä. Huoneen seinät on maalattu ja laminaatti vaihdettu. Odottelen vielä listojen paikalleen asennusta ja sen jälkeen pääsenkin toden teolla laittamaan huonetta valmiiksi. Tätä on odotettu niiin paljon! Voisin vähän myöhemmin tehdä postausta vauvan muutamista hankinnoista tänne.

-Iida

Takapihan istutuksia ja pihasuunnitelmia

Alunperin ajateltiin, ettei tänä vuonna laitettaisi pihaa vielä sen kummemmin, mutta kesä ja oma koti sai sen tuntumaan sittenkin liian houkuttavalta projektilta! En ole mikään erityisen hyvä viherpeukalo, mutta onneksi äidin vinkeillä on pärjätty suht pitkälle 😀. Kauniiksi laitettu piha saa niin kivasti kesäfiilistä lisää.

Täällä taloyhtiössä on ollut tapana öljytä aita ja terassi tummanruskealla, joten siitä lähdettiin liikkeelle. Aita odottaa vielä parempaa hetkeä ehostukselleen, kun sisällä riittää remontoitavaa enkä pysty itse tällä hetkellä kyykkimään kauheasti. Sen sijaan päätin toteuttaa pitkäaikaisempaa haavetta ja laitoin pihalle istutuslaatikon, jossa kasvaa tällä hetkellä paprikaa, tomaattia, kiinansipulia, ruohosipulia, normisipulia, minttua, tilliä, basilikaa, timjamia ja persiljaa. Lisäksi viereen istutin oman kesäherkun, raparperin! Istutan ehkä myöhemmin vielä ruukkuihin lehtikaalia sekä pinaattia. Saa nähdä saanko pidettyä mitään hengissä kauaa 😀. Aidan reunus sai omenapuun viereen koristamaan timanttituijia, joita ympäröi liuskekivet ja puukate.

Loppuvuodesta tai ensi vuoden kesällä saadaan toivonmukaan hankittua takapihalle kunnon grilli ja pihakalusteet. Aluksi ajateltiin, että terassille tulisi piharuokailuryhmä, mutta ehkä sittenkin omassa käyttötarkoituksessa olisi kivempi jos laittaisi oleskeluryhmän. Siinä olisi niin kiva löhöillä kaveriporukassa ja se toisi rennompaa ilmettä pihaan. Ajattelin, että joku musta moderni aurinkovarjo voisi olla myös kiva valinta oleskeluryhmän yläpuolelle. Katsotaan mitä keksitään! Meidän piha on onneksi sen kokoinen, että se antaa itsessään jo aika paljon vapauksia eri vaihtoehdoille ja muutamille lapsen jutuillekkin. Rivitalojen keskiössä onkin jo lapsille viihdykettä, joten omalle pihalle ei niitä ihan kauheasti tarvitse. Saattaa tosin olla, että äiti tulee vaatimaan lasta enemmän pientä uima-allasta pihalle ensi vuonna😉.

-Iida

Muuttokuulumisia

Viimeajat on menty todellisen muutto- ja remppakaaoksen keskellä ja välillä on tuntunut, ettei loppua näy ollenkaan! Mistäs sitä edes alottaisi kirjoittamisen, kun on niin paljon tapahtunut kahdentoista päivän aikana…

Muuttovaihe

Odotettiin viikko, toinen ja kolmas, kunnes vihdoin kaksi päivää ennen vuokrasopimuksen päättymistä saimme tietää milloin pääsisimme muuttamaan omaan kotiin. Stressi ja raskauden väsymys alkoi olla jo ihan kaameaa. Hormoonit heittelivät ja kaikki tuntui kaaokselta, eikä mihinkään aikatauluihin ja järjestelyihin tuntunut tulevan minkäänlaista tolkkua. Vihdoin oli aika pakata kiireesti tavarat kasaan ja luojan kiitos saimme vielä näin viime hetkellä läheisiltä muuttoapua. Olin itse lähestulkoon vain ”työnjohtajan” roolissa, sillä raskausajan kivut ja supistukset alkoivat ottaa valtaa liikaa.

Seuraavaksi olikin aika järjestää muuttoa varten kulkuneuvo meille ja tässä kohtaahan kaikki alkoikin olla varattuna, joten jouduimme tyytymään peräkärryyn ja Volvon farmariin 😀. Toimihan tämäkin yhdistelmä loistavasti ja kaikki saatiin uuteen kotiin, tosin yötä myöden töitä tehden. Miten ikinä voidaankaan korvata tätä kaikkea valtavaa apua läheisille, mitä jo tässä kohtaa saatiin niin älyttömän pienellä varoitusajalla? ❤️

Kun päästiin tosiaan uuteen kotiin, niin vastassa olikin todellinen katastrofi. Likaa, kissan karvaa, kissan pissaa ja yhtä sun toista moskaa oli oikeasti ihan kaikkialla. Tavallaan tämä kuitenkin on oma ongelmamme, sillä toivoimme ettei asukkaat tekisi loppusiivousta, koska meillä oli kiire pois vanhasta kodista. Kello oli jo todella paljon eikä auttanut, kun pyytää lisää apuvoimia. Tässä kohtaa oma kroppa tuntui jo pettävän alta. Äiti tuli hätiin ja jo paikat alkoivat kiiltää!! Kaikki saatiin tehtyä ajoissa, joten kaikki meni sen suhteen kuitenkin hyvin erilaisista yllätyksistä huolimatta.

Tavaroiden purkua ja remontointia

Purettiin kaikki laatikot mitkä olivat menossa ei rempattaviin huoneisiin ja osa odottaakin edelleen purkamista. Remontointi lähti erittäin hyvin käyntiin ja saatiin heti ekoina päivinä jo todella paljon aikaan. Eilen saatiin viimeiset seinät maalattua ja aiemmin saatiinkin jo muun muassa laminaattia vaihdettua, takapihaa laitettua ja lisäksi ollut pienempiä juttuja, kuten kalusteiden kasausta, vedinten vaihtoa ja vauvan hoitopisteen tason tekoa. Ollaan aikataulutettu remontointia aika tarkasti ja viikonlopun aikana kaiken pitäisikin olla valmista, jos matkaan ei tule mutkia!

Jäljellä on siis vielä olohuoneen ja keittiön laminaatin vaihto, tuulikaapin lattian vaihto, kyprokin asennusta, jalka-, kynnys-, ja kattolistojen kiinnitystä sekä kalusteiden kasausta. Itse en osallistu näiden tekoon, vaan koitan ottaa nyt rennosti ja tehdä pieniä kevyitä juttuja, sillä eilen jouduin Tyksiin käyrille ja tutkimuksiin kovempien kivuliaiden supistuksien vuoksi. Vauva ei ole ollut ihan samaa mieltä näin kovasta muutto-, ja remppatahdista. Onneksi kaikki oli hyvin ja hän jaksoi pysyä vielä sisällä ❤️. Miten ihanaa, että päästään sisustamaan täällä jo ensi viikolla!! Sitä on odotettu niin paljon ja en malttaisi mitenkään odottaa vauvan huoneen laittoa!

Teen myöhemmin remontoinnista erikseen ennen ja jälkeen postausta, kun ollaan saatu kalusteita paikalleen. Siinä tulee näkymään ihan huikea muutos ja se jos joku tuntuu tämän kaiken jälkeen palkitsevalta.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

-Iida

Uusi blogisivu

Nyt onkin taas hetki vierähtänyt ilman blogin kirjoittelua. Ollaan päälle viikon verran tehty muuttoa uuteen kotiin ja remontoitu hullun lailla! Tässä ohessa olen kuitenkin haastanut itseäni vielä enemmän (ihan kun hommia ei muutenkin olisi riittävästi 😀) ja lähtenyt toteuttamaan yhtä suurta unelmaani eli näiden omien nettisivujen tekemistä. Kerkesin kirjoittelemaan blogia Lily:n puolella noin vuoden verran ja pian blogipohja alkoikin tuntumaan liian tylsältä. Ulkoasuun ei saanut vaikuttaa juuri ollenkaan ja en tuntenut sen vuoksi kyseistä sivustoa lainkaan omakseni. Mietin pitkään, että haluaisin jo tehdä omat nettisivut, mutta odotin vielä jonkin aikaa oikeampaa hetkeä niiden tekoon.

Nyt ne on vihdoin tässä! Suuri kiitos tästä kuuluu avopuolisolle, joka jaksoi auttaa näiden tekemisessä ❤️. Lilyyn kerkesi kertymään jo jonkin verran postauksia, mutta olen tuonut tänne sivulle nyt vain muutamat itselleni tärkeimmät postaukset. Jatkan myös täällä lifestyle -tyylillä jonka pääaiheet tulevat keskittymään raskauteen, perhearkeen, sisustukseen, kauneuteen ja muotiin. Jotenkin todella huojentunut olo, siitä miten elämässä on nyt aloittanut jollain tapaa jopa puhtaalta pöydältä. Sain pitkän odotuksen jälkeen nämä nettisivut, muutimme uuteen ihanaan kotiin uudelle paikkakunnalle, olen löytänyt jotenkin ihan eritavalla oman paikkani ja juttuni, meistä tulee perhe ja olen saanut äitipiirien myötä ihania kavereita ❤️. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin niin blogin, kuin muidenkin asioiden kannalta.

Jos olet hypännyt matkaani tämän postauksen yhteydessä, niin kannattaa käydä kurkkaamassa ”minä” -osio, jossa kerron itsestäni ja miten päädyin blogimaailmaan!

-Iida

Sisustusinspiraatio

Päästään viikonlopun aikana muuttamaan uuteen kotiin ja nyt onkin ollut viimeisiä hetkiä kerätä inspiraatiota sisustukseen. Ollaan tosiaan tekemässä tulevaan kotiin pintaremonttia ja uusia kalusteita pitääkin hankkia melko paljon. Tuntuu niin ihanalta päästä vihdoin asumaan omantyylisempään kotiin, kun täällä nykyisessä yksiössä kaikki on ollut niin rajattua. Ideoita sisustukseen olen napannut Pinterestistä, Instagramista ja erilaisten nettikauppojen inspiskuvista.

Uuden kodin sisustukseen haluamme tuoda enemmän luonnonmateriaaleja, erilaisia tekstuureja, rouheutta mutta silti pehmeyttä ja seesteisyyttä, kauniita murrettuja sävyjä, muun muassa beigen, ruskean, harmaan ja sinisen sävyissä. Koti tulee henkimään skandinaavisen ja boheemin sisustustyylin sekoitusta suht runsain määrin sisustusyksityiskohtia. Pöytiä ja hyllykköjä koristaa varmasti esimerkiksi erilaiset leikkokukat, heinät, oksat ja viherkasvit kauniine maljakoineen ja ruukkuineen. Suuri sisustusrakkauteni tällä hetkellä on erilaiset maljakot -niillä saa niin kivaa ilmettä kotiin.

Ollaan tehty päätöksiä sisustuksen suhteen muuten yhdessä, mutta vauvan huoneesta olen saanut vastata aikalailla itse. Sinne sävyiksi olisikin tulossa myös kodin muuta sävymaailmaa, mutta lisänä murretumpaa roosahtavan beigeä sävyä sekä muita ”marjapuuron” sävyyn taittuvia sävyjä. En malta odottaa, että päästään shoppailemaan tuotteita ja remontoimaan!!

Tein pienen kollaasin missä näkyy kodin inspiskuvia muutama ❤️. Kivaa alkanutta viikkoa!

-Iida

Vieritä ylös