Alkusyksyn kuulumisia

Viime viikolla kesä jätettiin virallisesti taakse ja siirryttiin syksyn aikaan. Onpa ollut ihana herätä aamuisin hieman kirpsakampaan keliin. Tänään aamulla ikkunasta ulos katsoessa näkyi pehmeää sumua, kaste ja niin kauniit ruskansävyt takapihan vaahterassa. Viikonloppuna vietettiin ensimmäinen syksyn tunnelmallinen sarjailta kynttilänvalossa. Tuotiin olohuoneeseen sängyn patja, peitto ja tyynyt, sytytettiin useita kynttilöitä ja nautittiin illasta herkkujen kera. Tällaisia iltoja onkin jo kaivannut!

Syksy on alkanut vihdoin lupaavin merkein vauvan voinnin kannalta. Ollaan näiden ensimmäisen parin kuukauden aikana tutkittu useampia vaivoja ultralla, pH-mittauksella, maitoaltistuksella sekä useilla lääkärikäynneillä. Loppujen lopuksi selvisikin, että refluksia hänellä ei ollutkaan vaan huonon voinnin on aiheuttanut mun rintamaito. Lisäksi häneltä löytyi lehmänmaitoallergia joka tosin olikin odotettavissa. Mun puolen suvussa on ihan hirveän paljon maitoallergikkoja, mukaan lukien minä itse. Oksenteluille ja pulautteluille ei olla löydetty syytä, mutta ehkä tämä on melko normaali vaiva pienillä vauvoilla.

On ollut helpottunut olo, kun vauvan tutkimukset on saatu loppuun ja alkaa näyttämään siltä, että huonovointisuus alkaa väistyä. Sen tilalle on ilmestynyt päivä päivältä iloisempi vauva joka nukkuu myös pidempiä pätkiä❤️. Vaikka välillä oma jaksaminen ja henkinen hyvinvointi on ollut todella vaakalaudalla, niin vauva on piristänyt jokaista päivää paljon. Tuntuu niin mielettömän hienolta nähdä oman pienen kehitysaskelia. Rakastan tätä minityyppiä niin älyttömästi. Voiko olla mitään kauniinpaa ja suloisempaa, kuin oma lapsi 😍.

Vauvalla on ollut paljon erilaisia vaiheita ja on pitänyt opetella ”edellisen arjen” yhdistämistä nykyiseen arkeen. Välillä se on ollut melko haastaavaa ja jotkut asiat jopa täysin mahdottomia yhdistää, mutta kaikki vaiheet menee ajallaan ohi jolloin joidenkin asioiden yhdistäminen helpottuu. Olen nauttinut niin paljon äitiydestä, vaikka tämä onkin ihan ”kokopäivätyötä” niin ainakin se on parasta mahdollista sellaista❤️.

Ensi viikolla meidän minimies kastetaan ja on aika vihdoin ja viimein kovan odotuksen jälkeen paljastaa hänen nimi. On ollut niin salamyhkäistä piilotella nimeä ja oikeasti todella vaikeaa 😀. Tuntuu, että nimi meinaa aina lipsahtaa ja puhuessa pitää aina pitää mielessä ettei vaan sano hänen nimeä. Pian pääsee onneksi kirjoittamaan blogissakin hänestä omalla nimellään. Meille on tulossa todella pieni porukka ristiäisiin. Päätettiin kutsua vain ihan läheisimmät ja ”pakollisimmat”, kun kuitenkin syksyn myötä tauteja on koronan lisäksi paljon liikkeellä eikä meillä ole varattuna juhlatilaa. Itse koin luonnollisimmaksi ja tärkeäksi pitää kastetilaisuuden kotona.

Ollaan tehty vauvan synnyttyä edelleen paljon reissuja eri paikkoihin ja viimeisimpänä oltiin viikonloppuna Tampereella. En ole koskaan aiemmin ollut ihan keskustassa asti, mutta nyt päätettiin poiketa myös sielä. Vitsi miten kauniita jugend henkisiä rakennuksia nähtiin! Tampere teki muhun ainakin vaikutuksen ja lähtisin sinne mielelläni uudelleenkin vielä paremmalla ajalla.

Alkuun jännitettiin kauppareissuja ja automatkoja vauvan kanssa aika paljon. Mietittiin mitä sitä sitten tekisikään, jos vauva vain itkee eikä sille meinaa tulla loppua. Aina tuli mietittyä niitä tiukkoja tuijottavia katseita ja miten selviytyä erilaisista haasteista reissun aikana. Ihan turhaahan sitä on jännittänyt! Nyt kauppareissut ja road tripit menee todella mukavasti eikä vauvan herääminen ole ollut katastrofi. Tähän mennessä on ollut vain yhdet kunnon kaupparaivarit. Täytyy pitää mielessä, että vaikka ihmisten katseet ovat välillä hieman hermoja raastavia, niin he varmasti havahtuvat vain hieman harvemmin nähtävään tilanteeseen joka utelijaimpia kiinnostaa.

Ihanaa syksyn alkua!

-Iida

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös