Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on takana päin. Aika on hujahtanut ihan hetkessä! Tuntuu, että vasta hetki sitten olin ison mahan kanssa synnärillä. Tähän kuukauteen on mahtunut hurjan paljon kaikenlaista, eikä vauvan vointi ole ollut kovinkaan hyvä suoliston, refluksin ja allergioiden vuoksi. Onneksi huonovointisuuden syitä ollaan löydetty ja niihin saatu apua sekä erilaisia tutkimusaikoja. Nyt ollaan nähty jo paljon valoa tunnelin päässä ja vointi on alkanut pikkuhiljaa kohenemaan. Voi kuin jatko menisi näin hyvin miten nyt meillä on pari päivää mennyt.

Kuukauden aikana vauva on kehittynyt valtavasti. Hereillä ollaan jo pidempiä pätkiä ympäristöä tarkkaillen. Hän on oppinut hymyilemään, kannattelemaan jonkinverran päätään, seuraamaan katseella ja tarttumaan käsillään erilaisista asioista. En osannut kuvitellakkaan miten nopeasti vauvan kehitysaskeleet alkavat näkyä! Oman lapsen kehityksen seuraaminen on niin hienoa ja palkitsevaa. Vauva rakastaa kylvetystä ja rauhallista musiikkia. Ollaankin kylvetetty häntä pari kertaa viikossa. Hänen nautinto kylvetyksen aikana on silmin nähtävissä ❤️. Olen ollut aina se joka lauleskelee ”salaa” yksinään ja nyt on ollut ihanaa, kun on päässyt laulamaan meidän pienelle. Haluan tuoda musikaalisuutta vauvasta asti hänen elämään, sillä itselleni se on ollut usein suurikin voimavara ja olen nauttinut siitä ihan vastasyntyneestä asti.

On ollut ihailtavaa nähdä miten reipas vauva on ollut kipujen ja muiden oireiden keskellä. Kasvu on edennyt myös hyvin alun painonheittelyiden jälkeen ja nyt painoa onkin kertynyt 3605g ja pituutta 50cm. Viikon aikana vauva päätti ottaa kunnon kasvuspurtin, kun painoa oli tullut kertaheitolla puoli kiloa lisää😀. Ruoka on siis maistunut hyvin. Hyvä niin, sillä nyt ollaan jouduttu toistaiseksi ruokkimaan pelkällä korvikkeella ja pelkäsin, ettei se maistuisi pienelle ollenkaan. Syy korvikkeen aloitukseen on ollut melko erikoinen, sillä vauvalla ollaan epäilty allergiaa mun omaan rintamaitoon. En ollut ennen kuullutkaan tällaisesta, mutta äidinmaidossa on kuulemma erilaisia proteiineja, valkuaista ym. jotka eivät vain sovi kaikille vauvoille. Ensi viikolla on tähän liittyen välitsekkaus lääkärin kanssa. Nyt kun vauvan oireilut ovat selkeästi hävinneet niin luulen, että tällä jatketaan eteenpäin tai mahdollisilla siedätyshoidoilla siinä rinnalla.

Oma palautuminen on edennyt edelleen hyvin ja olen todella hämmentynyt miten vähällä sen suhteen ollaan selvitty! Olin odottanut jotain paljon pahempaa, mutta tässä kävi itselläni todella hyvä tuuri josta saan todellakin olla erityisen kiitollinen. Ainoa asia jonka koin melko ahdistavaksi ja hankalaksi oli synnytyksen jälkeinen henkinen vointi. Se on ollut melko haastavaa, mutta nyt sekin on vihdoin kuukauden jälkeen tasaantunut ja voin sanoa, että olo on oikeasti hyvä ja erityisen onnellinen. Onneksi, sillä pelkäsin jo hetken, että joudun taas uudemman kerran elämässä masennuspyörteisiin. Uskon, että imetyshormoonit aiheuttivat itsessäni vain voimakkaamman reaktion, joka aiheutti erilaisia tuntemuksia. Olisin tosin toivonut, että neuvolassa olisi voitu varoittaa näistä jo raskausajalla, miten rajujakin reaktioita hormoonit voivat aiheuttaa synnytyksen jälkeen.

Suuri voimavara väsyttävän arjen keskellä on ollut korvaamattomat äitikaverit ❤️❤️. Miten ihanaa onkaan kun pääsee jakamaan muiden kanssa vauva-arkea ja keskellä päivää pääsee vaikka piristäville lounastreffeille! Myöhemmin on niin kivaa, kun meidän lapset voikin leikkiä keskenään ja päästään viettämään aikaa erilaisten aktiviteettien puitteissa. Viimeisen viikon aikana ollaan päästy myös suunnittelemaan enemmän ristiäisiä. Vallitsevan tilanteen vuoksi kasteita olisi toteutettu vain sunnuntaisin seurakunnan tiloissa, mutta tuttavapiiristämme löytyi pappi, joka suostuu tekemään myös kotikasteen. En malta odottaa, että päästään julkistamaan vauvan nimi eikä tarvitse enää varoa jatkuvasti nimen lipsautusta 😀.

-Iida

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös