elokuiset 2020

Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?

Vanhempainvapaa loppuu kesäkuussa, joka hirvittää mua oikeesti rahan puolesta. Laskut, ikuisuuksiin jatkuvat lääkärikäynnit, allergiaruoat ym. maksavat todella paljon eikä kotihoidontuella eletä mun puolesta tällaista perhe-elämää. Tässä kohtaa näkisin monenkin sanovan mulle, että ainahan mä voin mennä töihin jonnekin. Noh suuri ongelmahan onkin, kun oma terveys ei riitä 8h työpäiviin esimerkiksi sisustusuunnittelijan hommissa. Onneksi vihdoin olen saanut yrittäjyyttä alulleen ja tämä jos joku motivoi ja inspiroi mua arjessa. Olo on itseasiassa siinä mielessä erityisen huojentunut jopa, koska moninaisia somealan hommia terveyteni kestää paljon paremmin. On siis joku vaihtoehto josta lähteä purkamaan tilannetta, eikä vaan ”joku” vaan unelmatyö!

Seuraajamääräni sekä näkyvyyteni ovat vielä niin pientä, ettei vaikuttajan työllä pysty tienaamaan elantoa. Olenkin huikeella yritysidealla keksinyt oman polun työntekoon toteuttaen tuotekuvauksia, ehkä yritysten somekanavien ylläpitoa sekä omien somekanavieni ylläpitoa. En voisi olla innokkaampi näitä ideoita luodessa ja tällä kertaa tuntuu, että lähden oikeesti elämään sitä elämää miksi täällä ollaan. Lähden toteuttamaan mun suurimpia unelmia, joista en vielä pari vuotta takaperin tiennyt. Luottamus itseen, omaan työhön, taitoihin sekä ideointiin on jo melko varma lähtökohta jonkinmoiselle menestykselle. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus perustaa toiminimi, muokkailla nettisivuja ronskimmalla kädellä blogini ja yrityksen yhteiseksi sivuksi ja päivitellä mediakorttia.

Frans on kotona todennäköisesti 1,5-2 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen uskon hänen menevän perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin. Saa nähdä miten meidän käy, sillä paikkoja voi olla myös hyvin rajallisesti. En ole vielä erityisemmin ottanut hoitopaikoista selvää, mutta jotenkin uskon olevan itse levollisempi, jos Frans pääsisi vähän pienempään hoitopaikkaan. En halua joutua ikinä näkemään, miten aikuisilla ei olekaan ollut aikaa päiväkodissa huomioida tarpeeksi Fransia ison lapsiporukan ympäröimänä. Eikä se kaikissa paikoissa varmasti niin olekaan, mutta kyllähän te tiedätte miten näitä kauhutarinoita riittää. Hyvistä tosin ei ehkä vain tuoda ilmi niin paljon positiivista palautetta.

Kun Frans menisi hoitoon saisin aikaa enemmän töille, mutta just nyt haluan nauttia ajasta hänen kanssa tehden pienimuotoisesti somekanavieni ylläpitoa ja tulevan yritykseni töitä. Työt tulevat ajoittumaan varmasti paljon iltapäivään-iltaan ja viikonloppuihin, jolloin Matias on kotona auttamassa. Tulee varmasti olemaan haasteellista pitää kaikkea balanssissa ja perheen sekä parisuhteenkeskeistä aikaa riittävänä unohtamatta ystäviä. Aina ei kuitenkaan ole varaa valita ja on mukauduttava ympäröiviin muutoksiin. On myös haastavaa erottaa työaikaa muusta, kun teen tätä kaikkea niin mielelläni. Some ja valokuvaus on mulle kuin oma unelmaharrastus, jossa saan tuoda omia parhaita puolia esille.

Lue myös:
CFS ja äitiys

-Iida

Alkukevään kuulumisia ja vauvakuumetta

Eilen vaihtui ensimmäinen kevätkuukausi, joka on tuonut taas inspiraatiota ja motivaatiota arkeen. Auringosta on saanut nauttia viime aikoina ihanan paljon! Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä perinteisesti ihan vain arjen kuulumisia ja pohdintoja. Kevät tuo tullessaan paljon kivoja juttuja muun muassa enemmän road trippejä, yhteistöitä ja ulkoilua perheenä. Koronatilanne on ollut harmillinen, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Toisaalta nyt, kun tulee oltua kotona enemmän on saanut aikaan myös muutamien asioiden hoitamisia häiden suhteenkin. Juuri katselin laskuria, joka näyttää häihin 137 päivää. Saa nähdä miten häämatkan käy, mutta ei voi kun olla onnellinen tässä kohtaa ettei meillä ole luvassa juhlia.

Keväästä inspiroituneena katselinkin Vaikuttajamedian someaiheisia kursseja. Ehkä niistä saisi pientä lisä boostia omiin unelmiin. Nyt olen todella päättänyt jättää sisustussuunnittelijan hommat taakse ja aloittaa jotain ihan uutta. Englanninkielen opiskelu olisi myös todella hyvä lisä arkeen jossain kohtaa. Itseasiassa viimeaikojen unelmana olen pyöritellyt mielessä miten ihanaa olisi asua ulkomailla! Mielikuvat vuoristomaisemissa sijaitsevasta kodista tuntuisi ihanalta ajatukselta, sillä meillä kummallakin olisi Matiaksen kanssa mahdollisuus tienata rahaa täysin etänäkin ulkomailta käsin. Tämä jääköön vielä kuitenkin haaveeksi.

Itselleni ei tällä hetkellä kuulu sen kummempia, aika perus arkea ripauksella unelmointia. Tuntuu, että aina kun kysytään kuulumisia onkin helpompi vastata mitä Fransille kuuluu, kuin itselle😀. Fransin kanssa oli pidempään hieman tasaisempi vaihe, joka romahtikin nyt aika äkillisesti. Pidempään öitä nukuttiin putkeen ja päivät täyttyvät iloisen pienen pojan naurusta. Minne katosi tämä pieni hymymies?? Kerroinkin aiemmin, miten varuiksi otettiin lääkärissä vielä vikat testit ja viimeisimpänä vuorossa olikin suoliston bakteerianalyysi. Hyvä että tämä ottettiin, sillä tulokset saivatkin suun loksahtamaan auki. Bakteeritasapaino oli ihan pielessä. Tästä on tulossa taas lääkärikäyntiä ja samalla pahentuneen refluksin kontrollia.

Refluksi onkin ilmeisesti viime aikojen itkua aiheuttavin vaiva, josta myös äiti ja isi on saanut harmaita hiuksia. Päivät ovat täyttyneet itkulla ja itselle on tullut ihan tuskastuneen riittämätön olo. On ollut jotenkin umpikujassa ja ihan kädetön koko tilanteen suhteen. Kuinka raastavaa onkaan katsoa päivästä toiseen oman rakkaimman tyypin voivan niin huonosti ja yrität itse täysillä ja enemmänkin, jotta olo helpottuisi. En oikeastaan koskaan ajatellut tuntevani itseäni äitinä näin ”epäonnistuneeksi” tai riittämättömäksi äidiksi. Miten en voinut huomata jo aiemmin kaiken johtuvan pahentuneesta refluksista vaikka oireet viittasivat siihen? 😔

Varmasti oma väsymys saa myös näitä fiiliksiä aikaan ja ehkä somekin on muovannut nykyään sen tietyn muotin, jossa pitäisi olla niitä tietynlaisia ”täydellisiä” äitejä. Tuntuu olevan jopa arkipäivää, miten äidit ikään kuin kilpailevat jo paremmuudestaan ja siitä kuka tekee enemmän mitäkin oman lapsen kanssa. Sinänsä en ymmärrä miksi yhtäkkiä on tullut näin epäonnistunut tai jopa epävarma olo, koska olen kuitenkin koko ajan yrittänyt mielestäni kaikkeni. Välillä silti tuntuu olevan pitkiäkin ajanjaksoja jolloin omat voimavarat eivät riitä tarpeeksi toisen kanssa leikkimiseen ja ulkoiluun.

Jokainen tietty määrittäköön itse mikä on se oma riittävä määrä, mutta on myönnettävä ettei ihan joka päivä olla jaksettu lähteä sen kummemmin ulkoilemaan. Ehkä meillä kaikilla on silti joskus tällaisia vaiheita, etenkin vauvavuonna. Nyt ainakin omassa arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä joten ehkäpä tässä olisi taas pieni armollisuuden paikka. Tällaiset vaiheet saa silti miettimään voinko haaveilla toisesta lapsesta? Kun tiedostaa näitä vaihteita tulevan joskus lisää -tulee ajateltua miten sitä voi jaksaa ollenkaan riittävästi sitten kahden kanssa? Uskon silti monien puntaroivan samojen asioiden tiimoilta haaveillessaan toisesta lapsesta. Nyt on ollut kyllä poikkeuksellisen kova vauvakuume! Somessa huomannut taas monien odottavan lapsia ja se saa kyllä omiakin vauvaviboja esiin😍.

Vauvavuosi kiitää niin hurjaa vauhtia jatkuvasti eteenpäin, joten ehkä nää fiilikset onkin ollut aika odotettavissa! Kaikki pienimmätkin kehitysvaiheet lipuvat vain ohi ja ollaankin seuraavan vaiheen äärellä. Sitähän tämä on vaiheita vaiheiden perään. Odotan innolla näkeväni joskus Fransin pikkuveljen tai pikkusiskon kanssa. Heillä olisi varmasti ihania leikkejä keskenään! Toivoisin pientä ikäero heille, mutta tämä tietty ei ole täysin vain mun ajatuksita kiinni. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki menee hieman sumussa ja asioista voi olla joskus jopa vaikea nauttia. Olisikin kiva kokea vielä toiseen kertaan tämä kaikki niin, että kaikki onkin jo enemmän tuttua ja rutiinin omaista. 

Frans on ottanut taas uskomattomia kehitysaskelia viikkojen kuluessa, nimittäin hän melkein istuu jo itse!! Nyt päivän paras juttu on ollut karhukävely tai sen kaltainen möyriminen ennemminkin. Meillä taitaakin jäädä ryömiminen välistä ja harpataan suoraan konttaamiseen nimittäin nyt on alettu ottamaan jatkuvasti konttausasentoa. Frans on oppinut käyttämään ääntään paljon enemmän, hieman päristelemään ja hän osoittaa hellyyttään maailman suloisimmilla tavoillaan pienille pehmoleluystävilleen. Hän antaisi mielellään meidän ja pehmojen maistella hänen tuttejaan ja repimisen sijaan Frans on oppinut myös ”silittämään”.

Nykyään musiikin tahdissa yritetään tanssia ja autolelutkin ovat alkaneet pitämään ääniä. Tosin voihan se olla, että hän muuten vaan pitää samaan aikaan autoilla leikkiessä tietyn tyyppisiä ääniä. On ollut erityisen ihanaa nähdä näitä upeita pieniä ja suuria kehitysaskelia. Yhdeksän päivän päästä ollaan saatu nauttia ajasta perheenä 7kk ajan ja tästä ajasta olen kiitollisin elämässäni❤️. Äitiys on ollut ihaninta ikinä vaikka haasteita on riittänyt. Nyt kohti kevättä ja sen tuomia tuulahduksi. Uskon tästä keväästä ja kesästä tulevan parhaimmat mitä tähän asti on ollut. Odotukset on omalla tavallaan myös korkeammalla haaveillessa mitä kaikkea perheenä haluaa toteuttaa. Viime kesähän meni omalla tavallaan hieman ohi raskauden huonovointisuuden vuoksi.

Kivaa kevään alkua!

-Iida

Vieritä ylös