Keskosten päivä

Tänään vietetään keskosten päivää, joka on myös Fransille merkkipäivä. Kolmetoista viikkoa sitten elämämme sai maailman kauneimman käänteen, kun pieni poikamme syntyi raskausviikolla 36. Lähdimme kauniina aurinkoisena päivänä sairaalaan tarkistuskäynnille vointini heikentyessä ja lapsivesinäyte olikin positiivinen. Emme meinanneet uskoa todeksi, miten hetken kuluttua pienokaisemme olisikin jo maailmassa etuajassa. Päässä oli tunteiden sekainen pyörremyrsky, eikä tiennyt miten päin olisi.

Kolmen päivän käynnistelyn jälkeen saimme vihdoin vauvan syliimme. Miten voikaan olla niin pieni ja hauras ihminen, jolla on koko elämä vasta aluillaan. Frans vietiin synnytyksestä kiireellisesti virvoitteluun ja siitä keskolaan. Pelko valtasi minut ja kyyneleet valuivat pitkin kasvoja. Loputtomat ajatukset siitä, ettei hän selviäisikään tai jokin olisi pahasti vialla musersi mielen. Muutamien tuntien kuluttua pääsin katsomaan Fransia ensimmäistä kertaa keskolaan ja saimme harjoitella hänen hoitamista perheenä ihanan henkilökunnan avustamana. Kiitos tästä kuuluu Lohjan synnärille, kun auttoivat esikoisemme turvallisesti maailmaan. Mikä onni onkaan asua Suomessa, kun täällä saadaan pidettyä hengissä vielä paljon pienempiäkin vauvoja oikeanlaisella hoidolla❤️.

Alun vaikeuksien jälkeen päivä päivältä Frans kasvoi ja kehittyi pienin askelin eteenpäin. Nyt tuo päälle pari kiloinen vauva on kerryttänyt painoaan kuuteen kiloon ja pituutta on 58cm. Hän hurmaa meidät joka päivä naurullaan piristäen väsyneimpiäkin päiviä. Leikkiminen ja lastenohjelmien katsominen on ollut nykyään mielekästä puuhaa unohtamatta luontoretkiä metsässä. Kovaa vauhtia kehitytään lisää myös pään kannattelussa ja liikkuminenkin sujuu aika näppärästi pakittaen lattialla isin ja äidin kääntäessä selkänsä😀.

Ihanaa keskosten päivää kaikille pienille ennenaikaisille❤️.

-Iida