matkailu

Sitten kun…

Pysähdyin jokunen päivä sitten miettimään onnellisuutta. Mikä tekee mut just nyt onnelliseksi ja mikä taas syö onnellisuuttani. Tein huomion arjessani useastikkin käytetyistä lauseiden aluista sitten kun, voi kun, olispa… Monesti sitä miettii muun muassa raha-asioita, matkailua, ihannekroppaa ja työkuvioita. Elämään tuntuu kaipaavan aina jotain uutta ollakseen vielä onnellisempi ja aina löytää niitä pieniä viilattavia asioita. Mutta miksi? Eikö voisi elää vain tässä hetkessä unohtamatta silti unelmointia. Aion päästä eroon siitä jatkuvasta tarpeesta havitella jotain uutta.

Päätinkin lopettaa paikallaan jumituksen ja ottaa niskasta kiinni. Vihdoin vuosien puheiden jälkeen suuntasin toteuttamaan unelmiani! Nyt olenkin ilmoittautunut somealan kurssille ja lisää pitäisi varailla erilaisia kursseja. Ensimmäinen steppi on siis otettu. Paljon on tullut jo parannusta hetkestä nauttimiseen ja on oppinut pärjäämään vähemmälläkin. Haaveita ja kunnianhimoa täytyy olla, jotta elämässä voi menestyä ja päästä eteenpäin -kaikella on kuitenkin rajansa. Jos eläisi kokoajan haavekuplassa miettien tulevaisuutta ja mitä siltä haluaa, niin emmehän me koskaan nauttisi elämästä ja se vain lipuisi ohi.

Kun yksi ja toinenkin haave on toteutunut kovalla työllä, onko tähtäimessä jo uusi aihe johon keskittyä? Tämä on loputon suo johon uppoaa nopeasti. Unelmia toteuttaessa on hyvä antaa sille aikaa ja nauttia pienistäkin hetkistä matkan varrella, jotta siitä jää käteen muutakin kuin tyhjä mitätön tunne. Olen huomannut itselläni käyvän juuri näin. Kulkee matkaa kiireesti kohti maalia ja lopulta se olikin vain stressiä ja hikeä aiheuttava asia, jonka jälkeen olo on kuin putoisi kokoajan tyhjää kuilua pitkin.

Syyllistyn myös pahasti jossitteluun ja mutkutteluun (😄). On aina niin paljon helpompi paeta unelmien toteuttaista tällä keinolla. ”Mutta kun mulla on tää ja tää juttu, niin enhän mä voi toteuttaa tätä nyt.” Uskon tämän kaiken takana olevan vain epävarmuus eli toisin sanoen pelko. Onhan se luonnollisesti helpompaa pistää pakki päälle, mutta entä jos me kuitenkin lähtisimme tuulta päin eikä annettaisi pelolle valtaa. Joskus sitä epäonnistuu, mutta se opettaa ja ei tule kaduttua ettei jotain ole kokeilut.

Huonommilla ja väsyneimmillä päivillä näkee usein kaiken mahdottomampana, ehkä tuntee kateutta muita kohtaan ja lannistuu oman elämän puutteista ja tekemättömistä asioista. Tämä kaikkihan on vain omasta asennoitumisesta kiinni, sillä aurinkoisina päivinä taas inspiraatio pulppuaa ja uskoo todella itseensä. On kummallista miten ympäristön erilaiset tekijät saavat mielialastamme otteen. Loppuen lopuksihan haaveet ovat pitkälti kiinni omasta energiasta, arjessa käytetystä ajasta, valinnoista ja uhrauksista. Lapsiarki on opettanut paljon valinnoista ja uhrauksista, jotka oli mulle ennen todella vaikeita. Nyt on pakko osata ottaa aikaa tietyistä asioista saaden sitä muuhun.

-Iida

2007 päivää yhdessä

17.1.2020 tuli täyteen viisi ja puoli vuotta yhteistä taivalta Matiaksen kanssa <3. On ihan huikeeta miettiä, miten ollaan oltu yhdessä jo kohta 6 vuotta! Yhteiseen matkaan on mahtunut niin paljon rakkautta, onnellisuutta, naurua, surua, vihaa, mielettömiä elämyksiä, seikkailuja, yllätyksiä… Luettelo olisi loputon.

Muistan miten pienenä tyttönä haaveilin poikaystävästä ja pelkäsin jo teinivuosien lähestyessä , löytyykö sitä oikeaa ikinä ja milloin se löytyisi. Olen joka ikinen päivä kiitollinen siitä, että meidän tiet kohtasivat ja olemme kokeneet tähän asti jo mielettömän yhteisen matkan <3. Se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys tai helppo matka , mutta joka ikinen pienempi tai suurempi vastoinkäyminen ja onnistuminen on vahvistanut meitä ja on tehnyt meistä meidät. Vuosien varrella on edelleen oppinut toisesta ja itsestä uutta, kokenut uusia mahtavia asioita yhdessä ja ottanut elämässä suuriakin pelottavia askelia toisen tuella.

Välillä on jopa miettinyt onko itse toisen arvoinen ja ansaitseeko oman elämän kivisen polun rinnalle jotain niin ihanaa. Mutta kaikesta huolimatta on ollut sanoinkuvailemattoman upeaa huomata, miten toinen on pysynyt rinnallani. Rakkaudella on jokin niin suuri voima, mitä ei edes itse aina ymmärrä. On tärkeää muistaa olla kiitollinen elämän pienistäkin onnenjyvistä ja kiittää omaa rakkainta siitä että on tässä.

Yhteisten vuosien 2014-2020 pähkinänkuoressa.

2014-2016

Aloimme seurustella vuonna 2014<3. Vuosi oli täynnä toisiimme tutustumista, ihania kokemuksia ja yhdessäoloa. Asuimme tällöin Salossa vanhemmillamme ja lähdimme peruskoulun jälkeen opiskelemaan sisustussuunnittelua ja kaksoistutkinnolla teknistä suunnittelua. Teimme pieniä yhteisiä reissuja Tallinnaan ja nautittiin teinivuosista yhdessä. Vuosiin mahtui myös seikkailun ja rakkaushuuman lisäksi vaikeita elämänvaiheita.

2017-2019

Etsittiin yhteistä kotia pidempään ja vihdoin löysimme ihanan paritaloyksiön Kaarinasta! Tutustuimme uuteen kotikuntaamme ja haaveilimme runsaasti yhteisen tulevaisuuden jutuista. Tehtiin road trip autolla Saksaan ja vietettiin siellä meidän 3-vuotispäivää. 2018 yksi suurimmista unelmistani kävi toteen, kun Matias kosi mua <3. Kävimme 2018 Italiassa ja 2019 Kyproksen lämmössä, joissa koimme taas erityisiä kokemuksia ja nähtiin maailmaa yhdessä.

Nämä vuodet olivat kiireisiä ja paljon isoja käänteitä täynnä. Matias lähti inttiin, mulle tuli ensimmäinen työpaikka, josta jouduinkin lähtemään terveydellisistä syistä ja myöhemmin myös intin jälkeen Matias aloitti teknisen suunnittelijan työt yrittäjyyden jälkeen.

Vuosiin mahtui monenlaista ja etenkin itselle vuodet olivat osittain todella vaikeita mm. masennuksen myötä. Parisuhde oli todella koetuksilla, mutta kaikista hankalimmistakin asioista selvittiin yhdessä. Sain erilaisista terapiamuodoista apua ja elämän sai taas raiteilleen pikkuhiljaa. Nämä vuodet ovat olleet erityisen opettavaisia. Aloitin agilityn uudelleen muutaman vuoden jälkeen ja ihan uutena harrastuksena laulutunnit, jotka jouduin lopettamaan jokin aika sitten.

2020

Isomman kodin etsiminen on edelleen jatkunut tuloksetta, mutta eiköhän ihana koti löydy kevään aikana<3. Vihdoin myös Matiakselle saapui uusi auto Hollannista, joka on ihan huippu! Vuosi on tähän mennessä ollut jo melko tapahtumarikas, mutta upea! Vuoteen tulee mahtumaan paljon huikeita asioita, joista saadaan olla todella onnellisia ja kiitollisia<3.

Kivaa viikkoa!

-Iida

Ihana Kypros

Vihdoin pääsen jakamaan teille kokemuksiamme Kyproksen matkasta ja muutamia vinkkejä Ayia Napalle. Mietittiin pitkään mikä olisi oikea etelänkohde, jonne haluamme matkustaa ja tätä kohdetta en kadu hetkeäkään! En voisi olla suosittelematta. Matka meni ongelmitta ja päästiin nollaamaan tällä matkalla aivot täysin! Kokemuksia kertyi hirmuisesti. Oltiin viikon verran matkalla ja tutkittavaa riitti joka päivälle paljon! En mitenkään saa tähän teille kaikkea kirjoitettua, kun koettiin niin paljon, mutta toivottavasti tästä saa hiukan käsitystä reissustamme!

Suunnitelmissa oli matkustaa jonnekkin, jossa on hyvät rannat ja snorklausmahdollisuudet -Tämä toive toteutuikin erityisen hyvin Kyproksella. Etsimme rantoja, jotka ovat vähän rauhallisempia ja hyviä snorklailun kannalta. Lempparini oli Konnos beach ja Ayia Thekla, joissa kummassakin oltiin todella onnekkaita, sillä pääsimme snorklaamaan isojen kilpikonnien kanssa. Olen pienestä asti haaveillut kilpikonnien näkemisestä luonnossa ja vihdoin se toteutui! En meinannut uskoa koko päivänä näkemääni, enkä totta puhuen vieläkään.

Vesi oli super kirkasta ja puhdasta. Pohjakasvuston ja värikkäiden kalojen tutkiskeluissa oli ihanan helppoa välillä levähtää suurille vedenalaisille kiville. Uutena tuttavuutena vastaamme ui myös monia kauniita, mutta myrkyllisiä Siipisimppuja  ja mielenkiintoisia Kornettikaloja.

Kävimme loppuviikosta venereissulla, jossa pääsimme taas snorklailemaan ja näimme silläkin reissulla kilpikonnan! Delfiinejäkin olisi voinut näkyä kyseisellä reitillä, mutta ne päättivät pysytellä visusti piilossa. Pysähdyksiä snorklailun merkeissä olisi voinut kyllä olla mielestäni enemmänkin, mutta onneksi rentouttava veneen katolla aurinkotuolissa makailu korvasi pysähtelynpuutteen.

Alkuun liikuimme Kyproksella kävellen, mutta parin päivän tutustumisen jälkeen päätettiin lähteä kauemmas myös bussilla ja innostuimme vielä vuokraamaan mönkkärinkin vuorokaudeksi. Mönkkärin vuokraus on mun vahva suositus tuonne päin Kyprosta! Sillä oli tosi kätevää ajella paikasta toiseen kun ei tarvinnut miettiä bussien aikatauluja. Maisemiakin pystyi mielestäni katsomaan ihan eri tavalla kuin usein täynnä olevista busseista. Kävimme mönkkärillä mm. Cape Grecossa, joka on kaunis safarimainen luonnonpuisto! Rakastuin alueeseen ensisilmäyksellä ja tunsin kuuluvani noihin maisemiin. Kaikkialla oli kauniita matalia puita, heinää, valkoista ja oranssihtavaa hiekkaa, vaaleita kallioita ja turkoosia vettä. Oli myös ihanaa miten hiekkateiden varsilla oli pieniä kojuja, joista sai mm. raikkaita mehuja ja tuoreita hedelmiä.

Alueella kävimme katsomassa mm. upeaa Ayioi Anargiroi kirkkoa, Kamara tou koraka -siltaa ja meriluolia. Näkymät olivat tosi kauniit! Monet hyppivät korkeilta jyrkänteiltä kirkkaaseen veteen. Harmi, kun uikkarit jäivät hotellille -olisi ollut hienoa hypätä alas! Päädyimme sen sijaan tutkimaan rannikkoa tarkemmin ja laskeuduimme kallion sisäiseen luolamaiseen onkaloon. Käytiin tutkimassa myös Konnoksen luontopolkuja, granaattiomenapuutarhaa, kaktuspuistoa ja rakkaudensiltaa.

Säät olivat upeat koko loman ajan ja aamusta alkuiltaan oli melkeinpä läkähdyttävän kuumaa! Myöhemmin illalla vähän viileämmällä oli ihana kävellä kaduilla, joissa jopa vaatekaupatkin olivat yöllä auki. Tähän varmastikin pääsyynä on Ayia Napan todella vilkas yöelämä. Alkoholijuomat olivat todella edullisia, joten pitihän muutamana iltana käydä juomassa myös parit drinkit ja viinit. Hotellimme lähellä oli huvipuisto,johon yhtenä myöhäisiltana päädyimmekin seuraamaan öistä huvittelua. Yövyimme keskustan tuntumassa kaupungin itäisessä osassa kaksikerroksisessa asuntohotellissa. Vaikka hotellissamme olisi voinut tehdä ruoat itsekin, päädyimme kuitenkin rennommin ulos syömään.

Ruoat oli monessa paikassa todella hyviä. Lempparini ja suositukseni on Passaggio Steak House ja Roof  Burger Bar. Yksi lemppariruoistani oli hyvinkin yksinkertainen: pastaa, basilikaa, paseerattua tomaattia ja fetaa. Juotavista ehdoton suosikki oli suoraan kookoksesta juotava kookosvesi.

Toivonmukaan joskus tulevaisuudessa tullaan seikkailemaan Kyproksella uudelleenkin, mutta maailmassa riittää niin paljon nähtävää, että pidän sitä tässä kohtaa epätodennäköisenä. Toivottavasti tästä postauksestani on jotain hyötyä jollekin Ayia Napaan lähtevälle!

-Iida

Vieritä ylös