raskaus

2020 viimeinen

On 2020 vuoden toiseksi viimeinen päivä, ajatuksia tästä vuodesta on niin paljon mielen päällä. Tämä vuosi on ollut vaikeaa aikaa todella monille, itselleni kuitenkin elämäni parasta aikaa. On ollut pelkoa, onnenkyyneliä, rakkautta, vaikeimpia sekä upeimpia hetkiä. Tähän vuoteen on mahtunut ihan ennätys paljon suuria asioita. Samalla olen kerännyt motivaatiota sekä luottamusta uudenlaiseen arkeen ja unelmiini ihan uudella tavalla.

Olen oppinut tämän vuoden aikana itsestäni uskomattoman paljon – millainen olen äitinä ja mitä haluan jatkossa elämältä ja unelmilta. Olen oppinut nauttimaan hetkestä ja arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen. Vihdoin olen oppinut antamaan löysää itselleni väsyneimmillä hetkillä – olemaan miettimättä niin paljoa muita ja oppinut miten kaikki ei mene aina ollenkaan niin kuin haluaisi ja silti on jatkettava eteenpäin liikaa murehtimatta.

Odotusajan kuva: ellitoivonen.net

Vuoden kohokohtina on ollut tietenkin raskaus, esikoisen syntymä ja sen myötä perhe-elämä. Tätä kaikkea rakastan todella paljon niillä haastavillakin hetkillä. Nämä ovat ehdottomasti olleet elämäni parhaimmat kokemukset enkä luopuisi tästä arjesta mistään hinnasta ❤️. Vuosi sisälsi muuton ensimmäiseen omaan kotiin ja pääsimme remontoimaan tästä meidän näköisen ihanan kodin. Päätimme mennä ensi vuonna naimisiin ja täydellinen morsiuspukukin on jo löytynyt.

Yhtenä suurena juttuna on ollut myös tulevaisuuden työkuvioiden selviäminen, ainakin joiltakin osin. Päätin, että sisustusala saa jäädä taakse ja luvassa on toivottavasti täysin uudet kuviot, juuri sellaiset joita olen pitkään kaivannutkin. Olen etsinyt paikkaani tulevaisuudennäkymistä ja tuntuu, että olisin oikeasti löytänyt sen oman polkuni ja arvoni kunnolla.

Tänä vuonna olin yhteydessä läheisten ja ystävien kanssa enemmän kuin koskaan! Koronan aikaan läheisten merkitys on muuttunut entistä suuremmaksi ja tähän on tietty vaikuttanut oma lapsikin. Oon erittäin valmis uuteen vuoteen ja odotankin ensi vuotta eniten kaikista. Mikä parasta, saan viettää tulevat vuodet mitä upeimman minimiehen ja tulevan aviomiehen kanssa ❤️. Kiitos kaikille teille blogini lukijoille ja Instagram-seuraajille, joita on tullut vuodessa yli puolet lisää. Kiitos läheisille tuesta ja ymmärryksestä, olette rakkaita! Ihan mielettömän upeaa ja unelmien täyteistä uutta vuotta 2021 🥂.

-Iida

35 päivää jäljellä

Tänään raskautta on jäljellä 35 päivää ja virallinen äitiyslomani alkoi! Töissähän en ole nyt muutenkaan ollut henkilökohtaisista syistä, joten olen saanut tietyllä tapaa lomailla jo pidempään. Tämä on ollut itselle todellinen pelastus raskauden aikana, koska lepääminen päivien aikaan on ollut tietty helpompaa. Äitiysloman ensimmäinen päiväni alkoi uuden äitikaverin kanssa lounastamalla, kun kävimme syömässä Turun Kembuz cafessa.

Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpöttelemään kunnolla, ennen kuin meidän vauvat on syntynyt❤️. Seuraavaksi treffataankin varmaan jo vauvat mukana. Ihan hullua!!❤️ Tänään myös Matiaksella alkaa loma ja sen kunniaksi käydään nauttimassa kesäillasta Naantalissa. Suunnitelmissa olisi käydä vanhan kaupungin Amandis -kahvilassa herkuttelemassa vohveliannokset, joita olen himoinnut niiin pitkään!

Kävin eilen Lohjan synnärillä lääkärin vastaanotolla, jossa vauvan tämän hetkiseksi painoarvioksi annettiin 2363 g. Hän kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella, mutta ei onneksi paljoa. Menin käynnille perustarkastuksen lisäksi myös kovien kipujen ja supistelujen vuoksi. Nämä ovatkin vallannut arjen nyt lähes kokonaan, enkä pysty juurikaan mitään enää tekemään. Keskustelimme käynnillä käynnistysmahdollisuudesta, sillä kipujeni takana on muun muassa perussairauteni, jotka vaatisivat hoitomuotoja, joita ei voida raskauden aikana toteuttaa. Kohdunkaulaa oli edelleen hyvin jäljellä, mutta pientä avautumista oli alkanut tapahtua eikä kyllä ihme, sillä tuntemukset onkin ollut sen mukaiset 😀.

Tänään sain tiedon lääkäriltä käynnistyksestä, joka toteutetaan viimeistään rv39 (38+0), sillä vauva ei tarvitsisi tässä kohtaa kuitenkaan erityisiä hoitotoimenpiteitä ja oma terveys on monestakin syystä jo todella huono. Toki vointi tuntuu varmasti entistä huonommalta ja väsyneeltä, kun en saa enää nukuttua kipujen vuoksi, mutta onneksi ollaan jo todella loppusuoralla. Meidän pienestä tuleekin siis todennäköisesti elokuinen! Otan lähiaikoina myös kohdunkaulan kypsyttämisen avuksi vyöhyketerapian, jossa aktivoidaan tiettyjä kehon pisteitä. Innolla odotan saadaanko tällä pikkuhiljaa edistymistä aikaan, ettei tarvitsisi aloittaa käynnistystä lääketieteellisin keinoin. Olisi mukavaa saada synnytys käyntiin luonnollisemmin, jotta ei tuotettaisi lisäkipua erilaisilla käynnistysmenetelmillä.

Olen suunnitellut nyt jättäväni blogin pääosin tässä kohtaa pienelle tauolle. Ehkä tulen vielä kirjoittelemaan ennen synnytystä tänne joitain kuulumisia vointini mukaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että keho alkaa todella vaatimaan lepoa, eikä ajatus virtaa enää yhtään samalla tavalla 😀. En kuitenkaan pidä mitään täys sometaukoa, sillä tämä on itelle niin mieluista hommaa, mutta tässä vaiheessa raskautta entistä rennommalla otteella! Nyt on luvattu hetkeksi taas niin hyvää säätä, että kelpaakin lomailla ja rentoutua!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua just sulle siellä ruudun toisella puolella ❤️. Palaan blogin puolelle viimeistään, kun ollaan päästy kunnolla kotiutumaan vauvan kanssa ❤️.

Kuvat: ellitoivonen.net

-Iida

Isyyspakkaus

Me äidit saadaan odotusajalla äitiysavustus joko äitiyspakkauksena tai rahana, mutta tasa-arvo ei kohtaakkaan isien kohdalla. Halusin muistaa Matiasta tasa-arvon merkeissä pienellä isyyspakkauksella, joka on mielestäni ihan super ihana idea ❤️. Isät jää muutenkin raskausajalla melko taka-alalle, joten tämä on vauvakuplan keskellä kiva osoitus myös siitä, että heidätkin muistetaan.

Isyyspakkauksia tehdään todella paljon erilaisia ja itse päätin jättää pakkauksesta kaikenlaiset vauvan hoitotarvikkeet pois, sillä niitä riittää muutenkin. Kokosin pakkauksen kaikista pienistä piristävistä asioista ja tarvikkeista vauvan ja isän yhteisiin hetkiin. Aloitin tämän teon jo itseasiassa toisen kolmanneksen aikana, mutta joku aika sitten saapui viimeiset tuotteet postissa ja annoin isyyspakkauksen meidän 6. vuosipäivänä.

Pakkauksen sisältö:

-Hyvää yötä, hyvää huomenta-kirja, jonka sivuille on kiinnitetty käsin tunnusteltavia pintoja esimerkiksi erilaisiin eläimiin.

-Vauva-omistajan opas-kirja. Tämä taitaa olla isyyspakkauksissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus 😀. Kirjassa on siis huumori tyyliin kirjoitettu vauvan hoitoon liittyviä ohjeita.

-Kylpyleluja

-Isi-kahvikuppi. Tilasin käsintehdyn kahvikupin Kustavin savipajalta ja samaan tilaukseen tilasin jo itselleni äiti-kahvikupin.

-Body vauvalle. Halusin tässä erottua joukosta, enkä ostanut ns. perinteistä ”i love you dad”-vaatteita, vaan bodyn jolla on Matiakselle suurempi merkitys. Hänen harrastuksiin on kuulunut pikkupojasta lähtien kaksipyöräiset ja tällä hetkellä pihastamme löytyykin Suzuki moottoripyörä. Mikä olisikaan siis ollut parempi idea, kuin Suzuki aiheinen body ❤️.

-Lemppariherkut ja kofeiinipitoiset juotavat kuuluvat myös yleensä isyyspakkaukseen, joten pitihän niitä ostaa myös muutamat! Arjen vaikeita hetkiä helpottamaan pakkauksesta löytyy Löfbergs maapähkinä kahvia, Fazer suklaa-lakritsipalloja, Fazer maapähkinäsuklaata ja yksi lemppariolut eli Peroni.

-Lisäksi tein lahjakortteja 6kpl.

1.”Käytä kortti, kun haluat kahdenkeskeistä laatuaikaa treffi-illan merkeissä.”

2.”Tämä kortti oikeuttaa yhteen vapaailtaan kavereiden kanssa!”

3.”Käytä kortti, kun haluat peli-illan ilman häiriötekijöitä.”

4.”Käytä kortti, kun haluat omaa aikaa. Lähdetään minin kanssa vaikkapa vaunulenkille.”

5.”Tällä kortilla voit päästää mut irti vauvakuplasta tuulettumaan esim. kaverin luokse tai viihteelle.”

6.”Tällä kortilla vapaudut yhdestä vaipanvaihdosta.”

-Iida

6. vuosipäivä

Eilen vietettiin meidän kuudennetta vuosipäivää ja nämä kuusi vuotta on ollut ehdottomasti elämäni parhaimmat vuodet erilaisista haasteista huolimatta❤️. Kuusi vuotta sitten, en osannut aavistaakaan, että löytäisin itselleni tuollaisen miehen, joka tekee jokaisesta päivästä paremman, auttaa tarpeen tullen erilaisissa tilanteissa, jonka kanssa voin nauraa mitä hölmöimmille jutuille. Hän koittaa huonoillakin hetkillä löytää positiivisuutta vaikken itse siihen pystyisi, tsemppaa ja näyttää joka päivä arvostusta sekä rakkautta. Häntä en vaihtaisi mihinkään ❤️.

Olemme saaneet kokea yhdessä monenlaiset seikkailut niin Suomessa kuin ulkomailla ja nauttia täysin rinnoin toisistamme. Ollaan toteutettu yhdessä unelmia ja toteutetaan varmasti vielä monia lisää. Miten upeaa onkaan ajatella, että ihan pian meillä on yhteinen lapsi, jonka kanssa saamme jakaa tämän rakkauden ja seikkailun täyteisen arjen. Ollaan saatu aikaan yhdessä jotain niin hienoa, jota ei voi sanoin kuvailla.

Eilen käytiin Rauman vanhassa kaupungissa syömässä Kalatorilla super hyvät annokset ja kävelemässä sen verran mitä tämän hetkinen vointi sallii. Olipa ihanaa käydä lämpimänä kesäpäivänä ihastelemassa mukulakiviteiden varsilta löytyviä puutaloja! Kesäfiilis pääsee ihan omille ulottuvuuksilleen tuollaisissa maisemissa.

Ihanaa viikonloppua! ps. kengät on vaihtanut selkeästi tyyliään raskauden turvotusten myötä 😀

-Iida

Vauvan sukupuoli -ultra ja uskomukset vs. todellisuus

Olen viime aikoina pikkuhiljaa sulatellut itselle suurehkoa asiaa, jota jotenkin en vielä ole pystynyt tuomaan somessa esille. Nyt kuitenkin koen, että on oikea hetki kertoa uutisista, jotka saimme joku aika sitten kuulla yllättäen raskauden ultrassa rutiinikäynnillä Lohjan äitiyspolilla. Tällä hetkellä mennään raskauden viimeisellä kolmanneksella raskausviikolla 33. Olenkin aiemmin jo maininnut useampaan otteeseen, että meille olisi syntymässä terve tyttö syyskuun alussa. Ollaan oltu tässä uskomuksessa noin. raskausviikolta 12-13 asti ja kutsuttu meidän pikkuista meidän kesken nimellä, tässä vaiheessa tietty laitettu huone kuntoon ja ostettu vaatteet ihanissa tyttömäisissä sävyissä ja kuoseissa❤️.

Nyt kuitenkin näin alle pari kuukautta ennen laskettua aikaa saimme kuulla, että jotenkin ihmeen lailla vauva on onnistunut rakenneultrankin läpi piilottamaan todellisen sukupuolensa ja lääkärin sanoin meidän ”99% varma” tyttö muuttuikin pojaksi. Viime äitiyspoliultrauksen aikana viimeisillä minuuteilla sanoin naurahtaen lääkärille, että onhan hän edelleen se meille ”luvattu” tyttö, nyt kun on lukenut somessa paljon tarinoita miten sukupuoli onkin synnytettyä eri mitä on sanottu. Lääkäri menikin todella vaikeaksi ja varovasti sanoi, että ”eeeihän tämä tyttö ole vaan aivan selkeä poika”. En mitenkään voinut uskoa kuulemaani siinä hetkessä, ajattelin vain että lääkärin täytyy olla väärässä, sillä tyttöä luvattiin tosiaan rakenneultrassakin. Oma fiilis, leikkimieliset sukupuolitestit, vanhan kansan uskomukset, kiinalainen syntymäkalenteri ja raskausoireet viittasivat kaikki tyttöön.

Tätä uutista on nyt sulateltu pidempään, sillä tottakai näin pitkillä viikoilla se oma muovaantunut mielikuva tytöstä, fiilistelyt ja tytölle ostetut jutut ovat olleet niin vahvana mielessä, ettei niistä ole helppoa päästää irti. Tämä on ollut itselle suuri elämän opetus siitä, miten tällaisissakaan tilanteissa mitään ei pitäisi suunnitella pitkälle etukäteen ja miten pitäisi osata vaan kaikista ultrauksista ja niistä lääkärin ”varmoista” toteamuksista huolimatta sanoa itselle miten kaikki voi olla elämässä mahdollista. Ollaan osteltu nyt pojalle sopivia vaatteita, pakattu tytön vaatteet säilöön ja päivitelty hieman huoneen piensisustusjuttuja enemmän sukupuoleen sopivammaksi. Kaikki alkaa olla siis pikkuhiljaa häntä varten valmista ja odottelen postipaketteja saapuvaksi kotiin❤️.

Niin kuin tuossa mainitsinkin, etten uskonut kuulemaani äitiyspolin ultrassa, niin päätimmekin eilen käydä Vantaalla Kaunis Odotus -nimisessä paikassa 3D-ultrassa tarkistuttamassa sukupuoli ja fiilistelemässä vielä yhdessä meidän pientä rakasta. Koronan vuoksi Matias ei ole päässyt juuri mihinkään käynneille mukaan, joten tämä käynti oli mitä loistavin tähän hetkeen. Olin kuullut Kauniista Odotuksesta niin paljon hyvää, että oli pakko päästä kokemaan tämä paikka myös itse ja voin todella lämpimästi suositella tätä kaikille odottaville äideille. Paikka oli niin kotoisa, lämminhenkinen ja Tiina oli todella ammattitaitoinen! Ehdottomasti paras käyntikokemus kaikista raskausajan käynneistä!! Suurena plussana vielä se, että saatiin käynniltä tikulle 3D-videota ja kuvia vauvasta muistoksi❤️.

Haluan vielä muistuttaa teitä kaikkia odottavia äitejä siitä, miten useammat lääkäritkin voi olla väärässä ja miten netin syövereistä löytyvät tekstit sukupuolen uskomuksista ovat oikeasti nyt ihan todistetusti täysin leikkimielisiä juttuja. Niihin ei pitäisi missään kohtaa ”luottaa/uskoa” täysin, ei edes siihen omaan vahvaan fiilikseen vauvan sukupuolesta. Listaankin tähän alle nyt miten itsellä meni nämä uskomukset vs. todellisuus jutut 😀.

Uskomukset vs. todellisuus

Kiinalainen syntymäkalenteri-

Uskomuksen mukaan kalenteri ennustaa vauvan sukupuolen. Tarina kertoo, että syntymäjärjestelmä kehiteltiin Kiinassa yli 700 vuotta sitten. Kalenterista katsotaan hedelmöityskuukausi ja odottavan äidin ikä. Itsellä kalenteri näytti tyttöä.

Sooda-testi-

Muistaakseni tämä oli joskus muinoin kätilöiden kehittämä sukupuolen selvitystesti, jossa ruokasoodaa laitetaan lasiin ja sen päälle hieman virtsaa jos sooda ei reagoi poreilemalla kyseessä olisi tyttö, jos sooda alkaa poreilla kyseessä olisi poika. Itselläni tämän mukaan olisi tullut tyttö.

Linea negra-

Jos vatsaan muodostuva tumma viiva loppuu napaan vauva olisi tyttö, kun taas sen jatkuessa navan yläpuolelle olisi kyseessä poika. Itselläni linea negra jatkuu ihan ylös asti eli kyseessä olisi poika.

Seksuaalinen kiinnostus-

Tyttölasta odottaessa odottajan seksuaalinen kiinnostus on huomattavasti vähäisempää, kuin aiemmin. Poikaa odottavalla seksuaalinen kiinnostus kasvaa. Tämän mukaan meille olisi tullut tyttö.

Närästys-

Puhutaan, että närästys viittaisi tyttöön. Itselläni on ollut raskauden alusta asti närästystä.

Hiusten ja ihon kunto-

Sanotaan, että tyttö vie äidin kauneuden ja poikaa odottavilla hiukset ovat hyväkuntoiset, eikä ihossa ole epäpuhtauksia. Raskausajalla omat hiukset on kyllä olleet erityisen kuivat, katkeilevat eikä ihokaan ole hehkuaan näyttänyt 😀 eli tämän mukaan olisi tyttö.

Mieliala-

Tyttöä odottavalla mieliala vaihtelee useasti enemmän, kun taas poikaa odottavalla sen pitäisi pysyä tasaisempana hormooneista huolimatta. Itselläni mieliala on vaihdellut hyvinkin paljon ja itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä -eli tämäkin olisi viitannut tyttöön.

Vatsan malli-

Yksi yleisin väite on, että jos raskausvatsa on leveä ja takaata päin erottaa raskauden, kyseessä olisi tyttö, ja jos se suuntautuu eteenpäin tulossa olisi poika. Tämän mukaan olisi tulossa tyttö.

Pahoinvointi-

Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että raju pahoinvointi tai hypermeesistä kärsivät äidit saavat todennäköisimmin tytön. Jossain taas kirjoitetaan, että aamupahoinvointi viittaa tyttöön ja päivällä pahoinvoinnista kärsivät saisivat pojan. Itselläni pahoinvointia oli jatkuvasti puoleen väliin asti ja oksentelin paljon eli kyseessä olisi ollut tyttö.

Mieliteot-

Tyttövauvaa odottavat himoitsevat makeita herkkuja ja poikavauvaa odottavat suolaisia sekä rasvaisempia ruokia. Omat mieliteot on keskittynyt makeisiin, raikkaisiin ja hedelmäisiin ruokiin eli tämän mukaan tyttö.

Vauvan syke-

Jos sikiön syke on alle 140 se on poika ja jos syke on korkeampi se olisi tyttö. Meidän pienen sykkeet on ollut usein korkeammat eli kyseessä olisi tyttö.

Vauvan kallon muoto sekä nub -teoria-

Nub -teorian mukaan sikiön sukupuolen pystyisi määrittämään genitaalikyhmyn kulman perusteella. Jos kyhmy osoittaa selkärangan myötäisesti, vauva olisi tyttö, kun taas jyrkässä kulmassa selkärangasta poispäin kallistuva kyhmy olisi merkki pojasta. Kallon takaosan muodon takaraivosta alaspäin oltua suoralinjaisempi tai ”sulavampi” kyseessä olisi tyttö ja pojalla kyseinen alue menisi kaarevammassa muodossa sisäänpäin suuntautuneena. Nämä merkit oli hieman epävarmoja omissa nt-ultran kuvissa, mutta viittasivat enemmän tytön puoleen.

Niskanturvotusultra sekä rakenneultra-

Luonnollisesti ultrassa voidaan määrittää sukupuoli ja saimme näissä kyseisissä ultrissa tyttöveikkaukset. Nt-ultran tyttöveikkaus todellakin oli vain veikkaus, sillä silloinhan sukupuoli voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta meille veikattiin silti tyttöä. Rakenneultrassa sanottiin 99% varmuudella tytöksi.

Oma tunne-

Puhutaan, että äidin oma fiilis sukupuolesta on usein oikea. Itselläni sekä Matiaksella oli jotenkin todella vahva tyttöfiilis, mutta tämä tunne meni selkeästi pieleen 😀.

-Iida

Viimeinen kolmannes

Apua miten aika menee ihan siivillä! Raskausviikkoja on kertynyt 29 (28+0) ja viimeinen kolmannes lähti käyntiin tänään. Äitiyslomaankin on enää vain 50 päivää, aletaan viemään siis melko viime metrejä. Ensimmäisen kolmanneksen aikaan tuntui, että loppu häämöttää jossain todella kaukana tulevaisuudessa, eikä aika kulkenut mihinkään. Nyt sitä miettii, miten tämä voi olla jo pian ohi 😀. Tuntuu, että raskauden puoleen väliin asti inhottavia raskausoireita oli ihan jatkuvasti ja olo oli todella tukala. Nyt on pystynyt pikkuhiljaa vasta oikeasti nauttimaan raskausajasta ja myös kroppa on alkanut tuntua ns. omalta.

Vauva on todella aktiivinen päivittäin ja onkin tuntunut ihanalta tuntea liikkeitä niin paljon. Istukka on kiinnittynyt mulla niin hyvään paikkaan, että sen ansiosta tuntee pienimpiäkin liikkeitä. Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja opetti tunnistamaan vauvan ruumiinosia vatsan läpi -niin suloista miten pienen pään ja pepunkin voi tuntea jo omin käsin ❤️. Välillä sitä pysähtyy vain miettimään miten rakkaus pientä kohtaan vahvistuu vain joka päivä. Uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada tunteita aikaan! Välillä ihan puhun Matiakselle miten ”ikävöin” meidän pikkuista ja miten kovin odotan, että päästään tutustumaan häneen ❤️.

Edellispäivänä olin Tyksissä käyrillä, josta mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Samassa varmistettiin ultraamalla kaiken olevan varmasti kunnossa. Oli niin rauhoittavaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa! Siellä pieni potkiskeli taas vauhdilla ja jo kolmella peräkkäisellä ultrauskerralla hän on ollut raivotarjonnassa. Toivottavasti pysyisikin siinä loppuun asti! Supistukset ja kivut helpottivat taas parin päivän levolla ja nyt on ollut taas suhteellisen hyvä olla. Mitään kipuja ei juurikaan ole ollut ja yötkin on vihdoin tässä vaiheessa raskautta alkanut sujumaan ongelmitta. Heräilen enää pariin kertaan vessaan, mutta muuten saa vihdoin näin 196 päivän jälkeen nukuttua yöt putkeen 😀. Lähiaikoina on huomannut, miten helposti on alkanut hengästymään ja kenkien pukeminen on jo melkoisen haasteellista tässä vaiheessa.

Vauvan kaikki hankinnat onkin jo aikalailla hankittu, eikä enää puutu kun ihan jotain pieniä ”turhempia” juttuja mitä ei heti tarvitsekaan olla hänen synnyttyä. Huoneen seinät on maalattu ja laminaatti vaihdettu. Odottelen vielä listojen paikalleen asennusta ja sen jälkeen pääsenkin toden teolla laittamaan huonetta valmiiksi. Tätä on odotettu niiin paljon! Voisin vähän myöhemmin tehdä postausta vauvan muutamista hankinnoista tänne.

-Iida

Synnytysajatuksia ja pelkopoli

Olen pidempään jo odottanut, että pääsen tämän postauksen pariin, sillä aiheena synnytys on aina kiinnostanut minua paljon. Fiilikset olivat pitkään melko hatarat tulevan synnytyksen suhteen. Tuli hetkiä, kun mietin miten meidät on luotu tähän, miten kaunis ja voimaannuttava synnytys voi olla ja miten vahvoja olemmekaan, kun pystymme moiseen. Toisinaan taas tuntui, että tipahdan vahvasti pelkojen vietäväksi…

Kaikki raskauden aikaiset ongelmat, korona, hirvittävät synnytyskertomukset mm. läheisten pahemmin epäonnistuneet synnykset ja edellinen kivulias keskenmeno saivat mut pelkäämään synnytystä jotenkin ihan kauheasti. Pelkojen vuoksi pääsin toivomaani synnytyssairaalaan Lohjalle pelkopolille keskustelemaan kätilön kanssa tuntemuksista, kivunlievityksistä ja itse synnytyksen etenemisestä. Olo oli tosi helpottunut, kun kuulin muutama viikko sitten pääseväni sinne jo nyt raskausviikon 25 aikana!! Pelkopoli tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta, kun koronan vuoksi erilaiset valmennuksetkin on peruttu.

Suunnattiin tänään kohti Lohjaa pelkopolille ja siellä käynti auttoi todella paljon pelkoihini, ja sanoisin, että nyt olo on jopa todella luottavainen ja varma tulevan kannalta. Kätilö kertoi synnytyksen kivunlievitysvaihtoehdoista minulle hyvin kattavasti ja sain vastauksen kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin.Oli helpottavaa nähdä minne tulemme sitten h-hetkellä, ettei paikka ole aivan vieras.

Ette ehkä ikinä usko, mutta kaikesta huolimatta olen päättänyt ehkä ryhtyä johonkin ihan hulluun; pyrin nimittäin luomusynnytykseen! Aion siis yrittää parhaani mukaan synnytystä luonnollisin kivunlievityksin ja ilokaasu olisi ehkäpä lääkkeellisistä kivunlievityksistä sellainen, jota haluaisin koittaa voimakkaiden kipupiikkien aikana. En kuitenkaan lyö näitä ajatuksia ”lukkoon”, koska harvemmin synnytys menee kuitenkaan juuri niin kuin on ajatellut.

Olen koittanut nyt mahdollisimman paljon imeä tietoa eri suunnista ja opetella synnytykseen liittyviä asioita, koska hyvin valmistautuminen lisää omaa luottamusta synnytykseen, rauhoittaa mieltä ja synnytyksen odottamista. Varmasti synnytyksen aikana on myös helpompi näiden pohjalta tehdä päätöksiä ja mahdollisesti luopua joistain jo aiemmin tehdyistä päätöksistä. Koen tulevan synnytyksen kannalta tärkeänä hengitysharjoituksia ja rauhallisena pysymistä mm. erilaisten kehollisten liikkeiden avulla. Toivon, että voisin synnyttäessä ajatella niin, että supistuksia tulee ja ne sattuu ihan hirveän kovin, mutta silti jokainen niistä tekee tärkeää työtä tuoden meidän pientä lähemmäksi.

Totta kai menen kaikessa silloin fiilispohjalta ja kuuntelen myös kätilön suosituksia, mutta parhaillaan tämä kaikki edellä mainittu tuntuu kaikkista eniten siltä omalta, vaikken voikaan todellisuudessa vielä tietää mitä synnytys on. Lääkkeellisillä kivunlievityksilläkin kuitenkin on ne omat varjopuolensa, joista ei aina ehkä ihan mainitakaan niin paljoa hyvien rinnalla. Uskon myös sen auttavan oloani, kun tiedän, että Matias on tukena hetkessä ja harjotellaankin hänen kanssa jo etukäteen muutamia juttuja, joissa hän voi auttaa synnytyskipujen lievittämiseksi. Ammattilaiset on myös tukena ja turvana tsemppaamassa niilläkin hetkillä, kun oma hallinnantunne tuntuu katoavan.

Tästä siis luottavaisemmin mielin eteenpäin ja koitan pitää pään ylhäällä loppuun asti! Onneksi on vielä aikaa valmistautua lisää tulevaan ja Lohjalle on tulossa ainakin yksi käynti ensi kuun aikana.

-Iida

Ensimmäinen äitienpäivä raskausaikana

Äitienpäivään liittyy paljon lapsuudenmuistoja, joista tärkein on ollut aina yhdessäolo perheen kesken. Tänä vuonna äitienpäivää ei tullut poikkeustilanteen vuoksi vietettyä oman äidin kanssa, vaan vietimme jo pienimuotoisesti äitienpäivää Matiaksen kanssa kotona jälleen hyvän ruoan ja yhteisen ajan merkeissä. Koen jo olevani pienen rakkaamme äiti, vaikka hän ei ole vielä syntynyt❤️. Äitienpäivä tulee saamaan ensi vuonna ihan uudenlaisen merkityksen ja saan äitiyteen vielä aivan uudenlaisen perspektiivin. On ollut uskomatonta huomata miten suuri rakkaus niin pientä ihmistä kohtaan voi kehittyä tässä ajassa ja miten voi niin syvästi tuntea olevansa yhtä hänen kanssa.

Raskauden aikainen yhteinen matka on ollut jo ihan mieletön. Olen kasvanut ihmisenä ja saanut kokea jotain todella erityistä, tämä on ehdottomasti ollut elämäni parasta aikaa tähän mennessä, vaikkei raskaus olekaan ollut helppo. Olo on onnellisin koskaan ja olen löytänyt sen oman paikkani täältä. Elämä on saanut niin erilaista tärkeää merkitystä, joka tuntuu todella hyvälle.

Olen aina toivonut, että saan jonain päivänä olla äiti ja nyt se todella on toteutunut. Äitiys nuoremmalla iällä on tuntunut aina oikeastaan omalta ja oikealta. Uskonkin omaksuvani äitiyden roolin erittäin hyvin, kun pieni syntyy! Äitiys merkitsee mulle niin paljon, en voi kuvitellakkaan mitä kaikkea se merkitsee myöhemmin, mitä kaikkea tulen kokemaan, miten se kasvattaa ja mitä se tulee antamaan. Parin viikon päästä raskautta on jäljellä enää 100 päivää, hui😀! Melko pian meidän pieni on täällä, en malta odottaa että nähdään hänet ❤️.

-Iida

Rakenneultrakuulumisia

Käytiin eilen kauan odoteussa rakenneultrassa, joka jännitti itseasiassa kaikista ultrista jostain syystä eniten. Sain lähetteen Aura klinikalle Tyksin sisäilmaongelmien vuoksi. Käynti oli todellinen pettymys…Olen saanut kyseisestä paikasta myös pari hyvää kokemusta, mutta tällä kertaa lääkäri oli todella epäammattimainen mielestäni monellakin tapaa ja meitä huolettavia asioita kohtaan hän oli väheksyvä eikä empatiaa löytynyt pätkääkään.

Ei saatu nähdä edes pientä juurikaan ruudulta, jota olimme odottaneet kummatkin kovasti ja käynti jäikin harmittamaan niin kovin, että päätimme mennä tänään vielä varmistamaan tiettyjä tärkeitä juttuja Terveystaloon. Onneksi siellä käynti oli todella ihana, lääkäri kuunteli meitä askarruttavat asiat, tutki kaiken tarvittavan vielä perinpohjaisesti ja varmisti lisäksi sukupuolen joka Aura klinikalla arvioitiin  vääräksi, todennäköisesti heikon kuvanlaadun ja napanuoraan sekoittumisen vuoksi. Olin myös aivan varma, että sikiökalvoon olisi tullut reikä jonka johdosta lapsivettä olisi hulahtanut, mutta tämäkin saatiin varmistettua ja lapsivettä se ei ainakaan ollut😀.

Onneksi kaikki oli hyvin! Saatiin sukupuoleen varmistusta ja edelleen on tyttö tulossa ❤️. Onneksi sukupuoli pysyi samana, sillä näin esikoista odottavana innokkuus hankintoja kohtaan on ollut melkoista ja laatikot onkin pursunnut jo pikkuhiljaa tyttöpainotteisia juttuja😀. Oma vahva fiilis tyttövauvasta on ollut aika alkumetreiltä asti, eikä selkeästi oma äidinvaisto ole ollut väärässä. En voi uskoa, että alkusyksystä meillä on pieni perheenlisäyksemme sylissä. Raskaus on ollut kohdallani rankempaa, kuin osasin koskaan odottaa, mutta samaan aikaan jotain niin maagista jota ei vain osaa sanoin kuvailla ❤️.

-Iida

Raskauden eteneminen puoleenväliin asti

Janni Eharin raskaudenetenemis-blogipostauksen innoittamana päätin tehdä myös itse samantyyppisen postauksen  positiivisen raskaustestin teosta raskauden puoliväliin asti. Olen koonnut joka viikon pääraskausoireita apteekista saatavaan vauvan odotus -oppaaseen, jossa on ollut tilaa omille muistiinpanoille. Niihin on näin jälkikäteen ollut helppo palata, kun muuten ei muistaisi mitenkään näin monen viikon takaisia juttuja.

Ennen positiivisen raskaustestin tekoa

Itselläni on ollut aina melko epäsäännöllinen kierto ja sen aikana on tapahtunut vähän väliin jotain outoja kummallisuuksia. Kuitenkin minulla oli jotain selittämätöntä erikoista fiilistä siitä, että olisinkohan raskaana vaikka kuukautiset olikin tullut sen kuukauden aikana. Uutena vuotena käytiin Matiaksen kanssa yksillä ja joku vahva fiilis mulla selkeesti oli jostain, koska päätin jättää siiderin parin hörpyn jälkeen juomatta. Onneksi tein sen päätöksen ja luotin vaistooni!

Positiivinen testi

3.1 illalla päätettiin tehdä raskaustesti ja sehän olikin positiivinen ❤️. Viivat oli niin vahvat, että en kyllä epäillyt edes testin olevan väärässä, joten jätin testien teon ihan vain siihen yhteen. Raskausviikot 4-6

Rv5 tein positiivisen raskaustestin, jolloin mitään oireita ei muistaakseni vielä ollut. Pikkuhiljaa alkoi ilmaantumaan aamupahoinvointia, pissahätä oli jatkuvasti ja mielialani vaihteli ihan laidasta laitaan. Raivostuin ihan kaikesta ja itkupotkuraivarit olivat jatkuvaa arkea… Hajuaisti oli myös herkempi ja monet ruokien, pesuaineiden ja parfyymien hajut oksettivat. Kahvin juonti jäi pois, sillä sen haju ja maku tuntuivat todella voimakkailta ja sai etovaa oloa aikaan.Myöskään lämpimät ruoat eivät uponneet ja pelkkä lihan ajattelu sai voimaan pahoin.

Raskausviikot 7-9

Rv7 kävimme varhaisultrassa ja viikot olivatkin pidemmällä mitä ajateltiin. Tällöin viikot oli rv8 (7+3). Ultrassa nähtiin pienen pieni rakkaamme ja sydän löi niin vimmatusti! Fiilikset olivat todella hämmentävät ja samalla olo oli todella onnellinen ja huojentunut. Yöunet olivat todella katkonaisia ja pahoinvointia oli todella paljon!! Muistan, kun ultraan mennessäkin kyökkäilin automatkan ajan ja kotona kuljin pesuvati kädessä :D. Näillä viikoilla myös rinnat olivat todella kipeät ja maha turvonnut.

Raskausviikot 10-13

Pahoinvointi senkun jatkui, jonkinlaisia kuukautismaisia jomotuksia oli ajoittain ja yöunet olivat todella huonoja. Heräilin jatkuvasti janoon, nälkään, vessahätään ja jotenkin en vain saanut nukuttua. Rajut mielialamuutokset yllättivät meidät täysin. Luulin olevani jo sekoamassa. Tunteita ei saanut yhtään hillittyä, vaan suusta tuli jatkuvasti ties mitä sammakoita ja jopa haarukan tiputtaminen oli maailmanloppu…

Mielialamuutokset näkyivät niin vahvoina, että koin rv10 jo helpommaksi kertoa omille läheisilleni raskaudesta, sillä yhteydenpito oli todella hankalaa kun oloa ei voinut peitellä. Ostin Torista myös kotidopplerin näillä viikoilla, jotta sai kuunneltua vauvan sydänääniä itse. Doppleri on rauhoittanut mieltä paljon ja sydänääniä tulikin kuunneltua alkuun joka päivä.

Rv10 oli ensimmäinen neuvolakäynti, jonne mentiin Matiaksen kanssa yhdessä. Huhh sitä tunteiden vuoristorataa. Rv11 alkoi ihan todellinen oksentelu ja olo oli todella voimaton. Väsymys painoi päälle ja sain viruksen jonka myötä jouduin suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkintään, koska ihan kaikki tuli ulos ja kuume piti saada laskuun. Taisin tehdä muutamat ensimmäiset hankinnat vauvalle ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja samoihin aikoihin kerrottiin lopuille läheisille raskaudesta.

Raskausviikot 14-16

Rv14 oikeastaan päälinmäiset oireet olivat edelleen pahoinvointi, huonounisuus, liitoskivut ja voimattomuus.Tyksin äitiyspolilla oli niskanturvotusultra, jossa kaikki oli juuri niin kuin pitää eikä kehitysvammaisuuden merkkejä ollut. Saatiin myös jo tässä ultrassa todella vahva veikkaus tytöstä. En osannut edes kuvitella sitä tunnetta, kun näkee oman lapsen ultrassa ensimmäistä kertaa ihan pientä ihmistä muistuttavana. Hetki oli ainutlaatuinen ❤️. Laskettu aika oli 11.9 josta se siirtyikin mittauksien mukaan 4.9.

Tunsin ensimmäisiä potkuja pienenä kuplintana ja hipsutuksena alavatsassa. 13+4 olikin ensimmäisen neuvolalääkärin aika. Liitoskivut olivat voimistuneet ja pahoinvointi ei vielä tässäkään vaiheessa ollut helpottanut. Vatsa näkyi myös näillä viikoilla todella hyvin ja oli aika alkaa käyttää raskausvaatteita. Alamahassa tuntui usein paineen tunnetta ja napakipuja tuli välillä. Rv15 tehtiin ensimmäinen sokerirasituskoe, jossa selvisin ihan hilkulla raskausdiabetekselta. Jatkuva nälkä alkoi vaivata ihan kokoajan, mikään ruoka ei täyttänyt tarpeeksi ja tuntui että olin kokoajan jääkaapilla :D.

Raskausviikot 17-20

Rv17 ensimmäiset kunnon potkut tuntuivat! Vitsi miten sitä säikähti ensimmäisellä kerralla, kun ei osannut yhtään odottaa tässä vaiheessa jo potkuja, eikä tiennyt miltä ne tuntuisi. Ajoittainen pahoinvointi vaivasi ja närästystä oli paljon. Rv18 Matiaskin pääsi tuntemaan potkut vatsan läpi ensimmäistä kertaa ja tuntui että siinä kohtaa raskaus konkretisoitui entistä enemmän kummallekkin ❤️. Yöllä heräilin vauvan potkuihin ja liitoskivut kovenivat jälleen. Tuntui ettei missään asennossa ole hyvä olla ja fyysinen sekä henkinen rasitus sai supistuksia aikaan.

Rv19 ja rv20 aiemmat oireet jatkuivat ja supistuksia alkoikin tulla paljon ja todella kivuliaina. Paineen tunne alavatsassa koveni ja tuntui polttavaa sekä viiltävää kipua. Soittelin voimakkaista supistuksista neuvolaan ja jouduin vuodelepoon ainakin nyt alkuun viikoksi. Varasimme lääkärille ajan ja siellä katsotaan onko paikat kypsynyt jo tässä vaiheessa synnytystä varten. Huoli on jatkuvasti todella kova, etenkin kun on yksi keskenmeno jo takana. Toivottavasti pieni jaksaisi pysyä matkassa loppuun asti ja supistukset jäisivät vielä tässä vaiheessa pois❤️. Nyt pitää koittaa ottaa vaan rauhassa ja kuunnella omaa kroppaa.

Huhh miten pitkä kertomus tästä tuli! Tätä kirjoittaessa alkuraskauden oireet jopa nauratti jo itseäni. Miten hormoonit voikin saada aikuisen kuin neljä vuotiaan tasolle ajoittain :D. Ihanaa jos jaksoit lukea tällaisen tekstivyöryn loppuun asti.

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

-Iida

Vieritä ylös