Raskauden eteneminen puoleenväliin asti

Janni Eharin raskaudenetenemis-blogipostauksen innoittamana päätin tehdä myös itse samantyyppisen postauksen  positiivisen raskaustestin teosta raskauden puoliväliin asti. Olen koonnut joka viikon pääraskausoireita apteekista saatavaan vauvan odotus -oppaaseen, jossa on ollut tilaa omille muistiinpanoille. Niihin on näin jälkikäteen ollut helppo palata, kun muuten ei muistaisi mitenkään näin monen viikon takaisia juttuja.

Ennen positiivisen raskaustestin tekoa

Itselläni on ollut aina melko epäsäännöllinen kierto ja sen aikana on tapahtunut vähän väliin jotain outoja kummallisuuksia. Kuitenkin minulla oli jotain selittämätöntä erikoista fiilistä siitä, että olisinkohan raskaana vaikka kuukautiset olikin tullut sen kuukauden aikana. Uutena vuotena käytiin Matiaksen kanssa yksillä ja joku vahva fiilis mulla selkeesti oli jostain, koska päätin jättää siiderin parin hörpyn jälkeen juomatta. Onneksi tein sen päätöksen ja luotin vaistooni!

Positiivinen testi

3.1 illalla päätettiin tehdä raskaustesti ja sehän olikin positiivinen ❤️. Viivat oli niin vahvat, että en kyllä epäillyt edes testin olevan väärässä, joten jätin testien teon ihan vain siihen yhteen. Raskausviikot 4-6

Rv5 tein positiivisen raskaustestin, jolloin mitään oireita ei muistaakseni vielä ollut. Pikkuhiljaa alkoi ilmaantumaan aamupahoinvointia, pissahätä oli jatkuvasti ja mielialani vaihteli ihan laidasta laitaan. Raivostuin ihan kaikesta ja itkupotkuraivarit olivat jatkuvaa arkea… Hajuaisti oli myös herkempi ja monet ruokien, pesuaineiden ja parfyymien hajut oksettivat. Kahvin juonti jäi pois, sillä sen haju ja maku tuntuivat todella voimakkailta ja sai etovaa oloa aikaan.Myöskään lämpimät ruoat eivät uponneet ja pelkkä lihan ajattelu sai voimaan pahoin.

Raskausviikot 7-9

Rv7 kävimme varhaisultrassa ja viikot olivatkin pidemmällä mitä ajateltiin. Tällöin viikot oli rv8 (7+3). Ultrassa nähtiin pienen pieni rakkaamme ja sydän löi niin vimmatusti! Fiilikset olivat todella hämmentävät ja samalla olo oli todella onnellinen ja huojentunut. Yöunet olivat todella katkonaisia ja pahoinvointia oli todella paljon!! Muistan, kun ultraan mennessäkin kyökkäilin automatkan ajan ja kotona kuljin pesuvati kädessä :D. Näillä viikoilla myös rinnat olivat todella kipeät ja maha turvonnut.

Raskausviikot 10-13

Pahoinvointi senkun jatkui, jonkinlaisia kuukautismaisia jomotuksia oli ajoittain ja yöunet olivat todella huonoja. Heräilin jatkuvasti janoon, nälkään, vessahätään ja jotenkin en vain saanut nukuttua. Rajut mielialamuutokset yllättivät meidät täysin. Luulin olevani jo sekoamassa. Tunteita ei saanut yhtään hillittyä, vaan suusta tuli jatkuvasti ties mitä sammakoita ja jopa haarukan tiputtaminen oli maailmanloppu…

Mielialamuutokset näkyivät niin vahvoina, että koin rv10 jo helpommaksi kertoa omille läheisilleni raskaudesta, sillä yhteydenpito oli todella hankalaa kun oloa ei voinut peitellä. Ostin Torista myös kotidopplerin näillä viikoilla, jotta sai kuunneltua vauvan sydänääniä itse. Doppleri on rauhoittanut mieltä paljon ja sydänääniä tulikin kuunneltua alkuun joka päivä.

Rv10 oli ensimmäinen neuvolakäynti, jonne mentiin Matiaksen kanssa yhdessä. Huhh sitä tunteiden vuoristorataa. Rv11 alkoi ihan todellinen oksentelu ja olo oli todella voimaton. Väsymys painoi päälle ja sain viruksen jonka myötä jouduin suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkintään, koska ihan kaikki tuli ulos ja kuume piti saada laskuun. Taisin tehdä muutamat ensimmäiset hankinnat vauvalle ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja samoihin aikoihin kerrottiin lopuille läheisille raskaudesta.

Raskausviikot 14-16

Rv14 oikeastaan päälinmäiset oireet olivat edelleen pahoinvointi, huonounisuus, liitoskivut ja voimattomuus.Tyksin äitiyspolilla oli niskanturvotusultra, jossa kaikki oli juuri niin kuin pitää eikä kehitysvammaisuuden merkkejä ollut. Saatiin myös jo tässä ultrassa todella vahva veikkaus tytöstä. En osannut edes kuvitella sitä tunnetta, kun näkee oman lapsen ultrassa ensimmäistä kertaa ihan pientä ihmistä muistuttavana. Hetki oli ainutlaatuinen ❤️. Laskettu aika oli 11.9 josta se siirtyikin mittauksien mukaan 4.9.

Tunsin ensimmäisiä potkuja pienenä kuplintana ja hipsutuksena alavatsassa. 13+4 olikin ensimmäisen neuvolalääkärin aika. Liitoskivut olivat voimistuneet ja pahoinvointi ei vielä tässäkään vaiheessa ollut helpottanut. Vatsa näkyi myös näillä viikoilla todella hyvin ja oli aika alkaa käyttää raskausvaatteita. Alamahassa tuntui usein paineen tunnetta ja napakipuja tuli välillä. Rv15 tehtiin ensimmäinen sokerirasituskoe, jossa selvisin ihan hilkulla raskausdiabetekselta. Jatkuva nälkä alkoi vaivata ihan kokoajan, mikään ruoka ei täyttänyt tarpeeksi ja tuntui että olin kokoajan jääkaapilla :D.

Raskausviikot 17-20

Rv17 ensimmäiset kunnon potkut tuntuivat! Vitsi miten sitä säikähti ensimmäisellä kerralla, kun ei osannut yhtään odottaa tässä vaiheessa jo potkuja, eikä tiennyt miltä ne tuntuisi. Ajoittainen pahoinvointi vaivasi ja närästystä oli paljon. Rv18 Matiaskin pääsi tuntemaan potkut vatsan läpi ensimmäistä kertaa ja tuntui että siinä kohtaa raskaus konkretisoitui entistä enemmän kummallekkin ❤️. Yöllä heräilin vauvan potkuihin ja liitoskivut kovenivat jälleen. Tuntui ettei missään asennossa ole hyvä olla ja fyysinen sekä henkinen rasitus sai supistuksia aikaan.

Rv19 ja rv20 aiemmat oireet jatkuivat ja supistuksia alkoikin tulla paljon ja todella kivuliaina. Paineen tunne alavatsassa koveni ja tuntui polttavaa sekä viiltävää kipua. Soittelin voimakkaista supistuksista neuvolaan ja jouduin vuodelepoon ainakin nyt alkuun viikoksi. Varasimme lääkärille ajan ja siellä katsotaan onko paikat kypsynyt jo tässä vaiheessa synnytystä varten. Huoli on jatkuvasti todella kova, etenkin kun on yksi keskenmeno jo takana. Toivottavasti pieni jaksaisi pysyä matkassa loppuun asti ja supistukset jäisivät vielä tässä vaiheessa pois❤️. Nyt pitää koittaa ottaa vaan rauhassa ja kuunnella omaa kroppaa.

Huhh miten pitkä kertomus tästä tuli! Tätä kirjoittaessa alkuraskauden oireet jopa nauratti jo itseäni. Miten hormoonit voikin saada aikuisen kuin neljä vuotiaan tasolle ajoittain :D. Ihanaa jos jaksoit lukea tällaisen tekstivyöryn loppuun asti.

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

-Iida