synnytyksestä palautuminen

Synnytyksestä palautuminen

Oma palautuminen synnytyksestä on ollut itselleni todella suuri yllätys. Olin varautunut jo raskausajalla pelon sekoittamin tuntein vaikeaan palautumiseen niin fyysesti kuin henkisestikkin. Luulin sen olevan kaikilla pääpiirteittäin melko haastavaa, kivuliasta ja pitkäkestoista. No niinhän se ei mennyt ainakaan minulla.

Vointi synnytyksen jälkeen sairaalassa

Kun pääsimme tutustumaan perhehuoneeseen pienokaiseemme, olo oli oikeastaan todella hyvä. Olin odottanut paljon kovempia kipuja ja etenkin jälkisupistuksia, joista olin kuullut, että tekisivät todella kipeää. Mulla ei itsellä tullut edes jälkisupistuksia niin, että olisin huomannut niitä. Eli taisin olla tämän suhteen aika onnekas. Paikat tuntuivat todella turvonneilta, kävely oli haastavaa ja vessassa käynti kivuliasta (nämä taitaakin olla niitä tutuimpia kaikille alateitse synnyttäneille😅). Muistan myös sen hillittömän kovan selän vihlonnan!! Pikkuhiljaa vointi parani ja istumaan pystyi lyhyitä pätkiä. Tikit olivat sen verran vaikeassa kohdassa, että istuminen oli ehkä kivuliain asento itselleni.

Seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen päätin jättää jo särkylääkkeet pois, sillä kivut tuntuivat kuitenkin sopivasti siedettäviltä. Tässä kohtaa fyysisen puolen sijaan alkoi vaivaamaan henkinen hyvinvointi. Mieli reistaili aivan siksakkia ja olin melko ahdistunut ja itkuinen. Toki olin ihan äärimmäisen onnellinen vauvasta, mutta samalla kaikki tuntui niin erikoiselta. Takana oli myös useampi vaikea yö sairaalassa, joka kuormitti mieltä. Tuntui, kun olisi ollut suoraan sanottuna kahleissa käskytettävänä.

Otettiin jo hiukan etukäteen 2kk kuvat, kun loppuviikko menee ristiäisvalmisteluissa.

Päivässä oli paljon rutiinijuttuja, korona rajoitti omalta osaltaan ja tuntui, ettei päivänvaloa näkynyt huoneen ikkunasta juuri lainkaan. Öisin oli monta herätystä, jolloin katsottiin kätilön avustamana imetystä, punnittiin vauvaa ja vaihdettiin vaippaa. Imetys raastoi todella hermojani. Kaikki äidithän tietää sen alkukivun, ehkä epäonnistumisen ja turhautumisen sekaiset ajatukset. Meillä imuotteen ja maidon nousun kanssa väännettiin joka yö jopa puolentoista tunnin verran. Onneksi se lähti pikkuhiljaa helpottumaan ajan kanssa.

Kun pääsimme kuuden sairaalassa vietetyn päivän jälkeen kotiin

Olo helpottui kummasti ja maitokin lähti nousuun! Ai että sitä tunnetta, kun hyppäsimme ensimmäistä kertaa yhdessä perheenä autoon❤️ . Matkalla syötiin lehtipihviateria ja se tuntui just sillä hetkellä maailman parhaimmalta jutulta sairaalapöperöiden jälkeen 😀. Kotona palautuminen lähti hyvin käyntiin. Kiloja alkoi pikkuhiljaa karista ja liikkuminen sekä vauvan hoito tuntui huomattavasti helpommalta. Oli ihanaa päästää omaan kotiin palautumaan ja lataamaan akkuja. Fyysinen vointi pysytteli hyvänä ja käytiin melko pian jo ensimmäisellä vaunulenkillä. Kävely lisäsi aavistuksen enemmän supistelua ja jälkivuotoa, mutta se helpottui parissa päivässä.

Noin 23.00-00.00 joka ilta tuntui tulevan todellinen tunnevyöry. En oikeastaan tiedä edes mikä sai joka iltaiset itkut aikaan, mutta oletettavasti kyse oli Baby bluesista. Se oli itselle todella pelottavaa, sillä en osannut ollenkaan varautua niin kovaan ahdistukseen ja itkuisuuteen. Tästä olisin halunnut puhuttavan enemmän ennen synnytystä, jotta olisin tiennyt heti mistä on kyse. Pari viikkoa meni todella vaikeasti henkisen puolen vuoksi. Onneksi sen jälkeen arjen valtasi taas onnellisuus, kiitollisuus ja kaikki se rakkauden määrä.

Eilen olikin lääkärissä jälkitarkastuksen aika. Painoa on lähtenyt ihan hyvin, mutta pudotettavia kiloja kyllä löytyy vielä melkoisesti. Mulle tuli raskausaikana painoa n. 14kg ja se sanonta siitä että kilot jäisi synnärille ei kyllä pitänyt yhtään paikkaansa mun kohdalla 😀. Jälkitarkastuksessa sanottiin minun palautuneen erittäin hyvin ja harvoin näkee tässä vaiheessa näin hyvää palautumista. Ei kuulemma edes huomannut, että olisin synnyttänyt. Nyt sain luvan myös treenata haluamallani tavalla eli tästä vaan eteenpäin!

-Iida

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa on takana päin. Aika on hujahtanut ihan hetkessä! Tuntuu, että vasta hetki sitten olin ison mahan kanssa synnärillä. Tähän kuukauteen on mahtunut hurjan paljon kaikenlaista, eikä vauvan vointi ole ollut kovinkaan hyvä suoliston, refluksin ja allergioiden vuoksi. Onneksi huonovointisuuden syitä ollaan löydetty ja niihin saatu apua sekä erilaisia tutkimusaikoja. Nyt ollaan nähty jo paljon valoa tunnelin päässä ja vointi on alkanut pikkuhiljaa kohenemaan. Voi kuin jatko menisi näin hyvin miten nyt meillä on pari päivää mennyt.

Kuukauden aikana vauva on kehittynyt valtavasti. Hereillä ollaan jo pidempiä pätkiä ympäristöä tarkkaillen. Hän on oppinut hymyilemään, kannattelemaan jonkinverran päätään, seuraamaan katseella ja tarttumaan käsillään erilaisista asioista. En osannut kuvitellakkaan miten nopeasti vauvan kehitysaskeleet alkavat näkyä! Oman lapsen kehityksen seuraaminen on niin hienoa ja palkitsevaa. Vauva rakastaa kylvetystä ja rauhallista musiikkia. Ollaankin kylvetetty häntä pari kertaa viikossa. Hänen nautinto kylvetyksen aikana on silmin nähtävissä ❤️. Olen ollut aina se joka lauleskelee ”salaa” yksinään ja nyt on ollut ihanaa, kun on päässyt laulamaan meidän pienelle. Haluan tuoda musikaalisuutta vauvasta asti hänen elämään, sillä itselleni se on ollut usein suurikin voimavara ja olen nauttinut siitä ihan vastasyntyneestä asti.

On ollut ihailtavaa nähdä miten reipas vauva on ollut kipujen ja muiden oireiden keskellä. Kasvu on edennyt myös hyvin alun painonheittelyiden jälkeen ja nyt painoa onkin kertynyt 3605g ja pituutta 50cm. Viikon aikana vauva päätti ottaa kunnon kasvuspurtin, kun painoa oli tullut kertaheitolla puoli kiloa lisää😀. Ruoka on siis maistunut hyvin. Hyvä niin, sillä nyt ollaan jouduttu toistaiseksi ruokkimaan pelkällä korvikkeella ja pelkäsin, ettei se maistuisi pienelle ollenkaan. Syy korvikkeen aloitukseen on ollut melko erikoinen, sillä vauvalla ollaan epäilty allergiaa mun omaan rintamaitoon. En ollut ennen kuullutkaan tällaisesta, mutta äidinmaidossa on kuulemma erilaisia proteiineja, valkuaista ym. jotka eivät vain sovi kaikille vauvoille. Ensi viikolla on tähän liittyen välitsekkaus lääkärin kanssa. Nyt kun vauvan oireilut ovat selkeästi hävinneet niin luulen, että tällä jatketaan eteenpäin tai mahdollisilla siedätyshoidoilla siinä rinnalla.

Oma palautuminen on edennyt edelleen hyvin ja olen todella hämmentynyt miten vähällä sen suhteen ollaan selvitty! Olin odottanut jotain paljon pahempaa, mutta tässä kävi itselläni todella hyvä tuuri josta saan todellakin olla erityisen kiitollinen. Ainoa asia jonka koin melko ahdistavaksi ja hankalaksi oli synnytyksen jälkeinen henkinen vointi. Se on ollut melko haastavaa, mutta nyt sekin on vihdoin kuukauden jälkeen tasaantunut ja voin sanoa, että olo on oikeasti hyvä ja erityisen onnellinen. Onneksi, sillä pelkäsin jo hetken, että joudun taas uudemman kerran elämässä masennuspyörteisiin. Uskon, että imetyshormoonit aiheuttivat itsessäni vain voimakkaamman reaktion, joka aiheutti erilaisia tuntemuksia. Olisin tosin toivonut, että neuvolassa olisi voitu varoittaa näistä jo raskausajalla, miten rajujakin reaktioita hormoonit voivat aiheuttaa synnytyksen jälkeen.

Suuri voimavara väsyttävän arjen keskellä on ollut korvaamattomat äitikaverit ❤️❤️. Miten ihanaa onkaan kun pääsee jakamaan muiden kanssa vauva-arkea ja keskellä päivää pääsee vaikka piristäville lounastreffeille! Myöhemmin on niin kivaa, kun meidän lapset voikin leikkiä keskenään ja päästään viettämään aikaa erilaisten aktiviteettien puitteissa. Viimeisen viikon aikana ollaan päästy myös suunnittelemaan enemmän ristiäisiä. Vallitsevan tilanteen vuoksi kasteita olisi toteutettu vain sunnuntaisin seurakunnan tiloissa, mutta tuttavapiiristämme löytyi pappi, joka suostuu tekemään myös kotikasteen. En malta odottaa, että päästään julkistamaan vauvan nimi eikä tarvitse enää varoa jatkuvasti nimen lipsautusta 😀.

-Iida

Vieritä ylös