vauvakuume

Alkukevään kuulumisia ja vauvakuumetta

Eilen vaihtui ensimmäinen kevätkuukausi, joka on tuonut taas inspiraatiota ja motivaatiota arkeen. Auringosta on saanut nauttia viime aikoina ihanan paljon! Ajattelin pitkästä aikaa päivitellä perinteisesti ihan vain arjen kuulumisia ja pohdintoja. Kevät tuo tullessaan paljon kivoja juttuja muun muassa enemmän road trippejä, yhteistöitä ja ulkoilua perheenä. Koronatilanne on ollut harmillinen, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Toisaalta nyt, kun tulee oltua kotona enemmän on saanut aikaan myös muutamien asioiden hoitamisia häiden suhteenkin. Juuri katselin laskuria, joka näyttää häihin 137 päivää. Saa nähdä miten häämatkan käy, mutta ei voi kun olla onnellinen tässä kohtaa ettei meillä ole luvassa juhlia.

Keväästä inspiroituneena katselinkin Vaikuttajamedian someaiheisia kursseja. Ehkä niistä saisi pientä lisä boostia omiin unelmiin. Nyt olen todella päättänyt jättää sisustussuunnittelijan hommat taakse ja aloittaa jotain ihan uutta. Englanninkielen opiskelu olisi myös todella hyvä lisä arkeen jossain kohtaa. Itseasiassa viimeaikojen unelmana olen pyöritellyt mielessä miten ihanaa olisi asua ulkomailla! Mielikuvat vuoristomaisemissa sijaitsevasta kodista tuntuisi ihanalta ajatukselta, sillä meillä kummallakin olisi Matiaksen kanssa mahdollisuus tienata rahaa täysin etänäkin ulkomailta käsin. Tämä jääköön vielä kuitenkin haaveeksi.

Itselleni ei tällä hetkellä kuulu sen kummempia, aika perus arkea ripauksella unelmointia. Tuntuu, että aina kun kysytään kuulumisia onkin helpompi vastata mitä Fransille kuuluu, kuin itselle😀. Fransin kanssa oli pidempään hieman tasaisempi vaihe, joka romahtikin nyt aika äkillisesti. Pidempään öitä nukuttiin putkeen ja päivät täyttyvät iloisen pienen pojan naurusta. Minne katosi tämä pieni hymymies?? Kerroinkin aiemmin, miten varuiksi otettiin lääkärissä vielä vikat testit ja viimeisimpänä vuorossa olikin suoliston bakteerianalyysi. Hyvä että tämä ottettiin, sillä tulokset saivatkin suun loksahtamaan auki. Bakteeritasapaino oli ihan pielessä. Tästä on tulossa taas lääkärikäyntiä ja samalla pahentuneen refluksin kontrollia.

Refluksi onkin ilmeisesti viime aikojen itkua aiheuttavin vaiva, josta myös äiti ja isi on saanut harmaita hiuksia. Päivät ovat täyttyneet itkulla ja itselle on tullut ihan tuskastuneen riittämätön olo. On ollut jotenkin umpikujassa ja ihan kädetön koko tilanteen suhteen. Kuinka raastavaa onkaan katsoa päivästä toiseen oman rakkaimman tyypin voivan niin huonosti ja yrität itse täysillä ja enemmänkin, jotta olo helpottuisi. En oikeastaan koskaan ajatellut tuntevani itseäni äitinä näin ”epäonnistuneeksi” tai riittämättömäksi äidiksi. Miten en voinut huomata jo aiemmin kaiken johtuvan pahentuneesta refluksista vaikka oireet viittasivat siihen? 😔

Varmasti oma väsymys saa myös näitä fiiliksiä aikaan ja ehkä somekin on muovannut nykyään sen tietyn muotin, jossa pitäisi olla niitä tietynlaisia ”täydellisiä” äitejä. Tuntuu olevan jopa arkipäivää, miten äidit ikään kuin kilpailevat jo paremmuudestaan ja siitä kuka tekee enemmän mitäkin oman lapsen kanssa. Sinänsä en ymmärrä miksi yhtäkkiä on tullut näin epäonnistunut tai jopa epävarma olo, koska olen kuitenkin koko ajan yrittänyt mielestäni kaikkeni. Välillä silti tuntuu olevan pitkiäkin ajanjaksoja jolloin omat voimavarat eivät riitä tarpeeksi toisen kanssa leikkimiseen ja ulkoiluun.

Jokainen tietty määrittäköön itse mikä on se oma riittävä määrä, mutta on myönnettävä ettei ihan joka päivä olla jaksettu lähteä sen kummemmin ulkoilemaan. Ehkä meillä kaikilla on silti joskus tällaisia vaiheita, etenkin vauvavuonna. Nyt ainakin omassa arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä joten ehkäpä tässä olisi taas pieni armollisuuden paikka. Tällaiset vaiheet saa silti miettimään voinko haaveilla toisesta lapsesta? Kun tiedostaa näitä vaihteita tulevan joskus lisää -tulee ajateltua miten sitä voi jaksaa ollenkaan riittävästi sitten kahden kanssa? Uskon silti monien puntaroivan samojen asioiden tiimoilta haaveillessaan toisesta lapsesta. Nyt on ollut kyllä poikkeuksellisen kova vauvakuume! Somessa huomannut taas monien odottavan lapsia ja se saa kyllä omiakin vauvaviboja esiin😍.

Vauvavuosi kiitää niin hurjaa vauhtia jatkuvasti eteenpäin, joten ehkä nää fiilikset onkin ollut aika odotettavissa! Kaikki pienimmätkin kehitysvaiheet lipuvat vain ohi ja ollaankin seuraavan vaiheen äärellä. Sitähän tämä on vaiheita vaiheiden perään. Odotan innolla näkeväni joskus Fransin pikkuveljen tai pikkusiskon kanssa. Heillä olisi varmasti ihania leikkejä keskenään! Toivoisin pientä ikäero heille, mutta tämä tietty ei ole täysin vain mun ajatuksita kiinni. Ensimmäisen lapsen kanssa kaikki menee hieman sumussa ja asioista voi olla joskus jopa vaikea nauttia. Olisikin kiva kokea vielä toiseen kertaan tämä kaikki niin, että kaikki onkin jo enemmän tuttua ja rutiinin omaista. 

Frans on ottanut taas uskomattomia kehitysaskelia viikkojen kuluessa, nimittäin hän melkein istuu jo itse!! Nyt päivän paras juttu on ollut karhukävely tai sen kaltainen möyriminen ennemminkin. Meillä taitaakin jäädä ryömiminen välistä ja harpataan suoraan konttaamiseen nimittäin nyt on alettu ottamaan jatkuvasti konttausasentoa. Frans on oppinut käyttämään ääntään paljon enemmän, hieman päristelemään ja hän osoittaa hellyyttään maailman suloisimmilla tavoillaan pienille pehmoleluystävilleen. Hän antaisi mielellään meidän ja pehmojen maistella hänen tuttejaan ja repimisen sijaan Frans on oppinut myös ”silittämään”.

Nykyään musiikin tahdissa yritetään tanssia ja autolelutkin ovat alkaneet pitämään ääniä. Tosin voihan se olla, että hän muuten vaan pitää samaan aikaan autoilla leikkiessä tietyn tyyppisiä ääniä. On ollut erityisen ihanaa nähdä näitä upeita pieniä ja suuria kehitysaskelia. Yhdeksän päivän päästä ollaan saatu nauttia ajasta perheenä 7kk ajan ja tästä ajasta olen kiitollisin elämässäni❤️. Äitiys on ollut ihaninta ikinä vaikka haasteita on riittänyt. Nyt kohti kevättä ja sen tuomia tuulahduksi. Uskon tästä keväästä ja kesästä tulevan parhaimmat mitä tähän asti on ollut. Odotukset on omalla tavallaan myös korkeammalla haaveillessa mitä kaikkea perheenä haluaa toteuttaa. Viime kesähän meni omalla tavallaan hieman ohi raskauden huonovointisuuden vuoksi.

Kivaa kevään alkua!

-Iida

Puolet vauvavuodesta

Puolet vauvavuodesta on nyt takana, miten hullua!! En voi edes käsittää miten nyt mennään vain sama aika eteenpäin niin tää pikkutyyppi on jo täyttänyt vuoden. Ennen omaa lasta ei osannut oikein edes ymmärtää kaikkialla kuultua ”aika menee lapsen kanssa aivan silmissä”. Ennen aika tuntui menevän liian hitaasti, mutta jestas miten nopeasti nyt aika meneekään. Tuntuu, että jatkuvan uuden opettelun keskellä samalla väsymyksen painettua päälle, ei edes meinaa huomata ajan kulkua. Sitä havahtuu taas seuraavana kuukauden 10. päivänä Fransin olevan taas kuukauden vanhempi.

Aiemmin en ole ajatellut edes meille tulevan toista lasta, nyt voisin jopa sanoa välillä ikävöiväni kovastikkin niitä hetkiä, kun pieni vauva potkii masussa ja vastasyntyneen kanssa uuden arjen opettelua. Onhan Frans myös edelleen todella pikkuinen vauva, mutta kyllä sitä ajoittain haaveilee nelihenkisestä perheestä. Toisaalta taas en tiedä olisinko ihan varmasti valmis antamaan lapsiperhearkeen niin paljon aikaa mitä se tulisi vaatimaan. Yhden lapsen kanssa monia juttuja saa toteutettua varmemmin ihan rahallisesta näkökulmastakin ja tietää oman jaksamisen riittävän juuri ja juuri vaikeissakin vaiheissa. Olisi kyllä ihanaa kokea melko pienelläkin ikäerolla toisen lapsen kehitys jolloin kaikki tulisikin itseltä enemmän rutiininomaisesti.

Frans on ollut tämän puolivuotta jotain niin uskomatonta meidän elämässä, etten voi vain löytää edes sanoja. Hän on tuonut niin paljon onnea ja iloa vain olemalla pieni upea oma itsensä. Hän näyttää joka päivä taitojaan meille ja nauraa niin niin paljon, että ainakin äidin sydän on aivan sulaa. Hän on elämän suurin ja kaunein lahja, jonka eteen tekisin mitä vain. Frans on viimeisen kuukauden aikana oppinut kierimään, läiskyttämään kylvyssä vettä, löytämään jalkansa, kääntymään sängyssä, silittämään tunnustelukirjojen pehmeitä eläimiä sekä ryömimään meidän sängyssä. Ryömiminen ei ole vielä muualla edennyt kovasta yrityksestä huolimatta. Kuukauden aikana hän on maistellut entistä enemmän uusia makuja ja parin kuukauden ajalta maistelussa ovatkin olleet seuraavat raaka-aineet.

-porkkana
-bataatti
-peruna
-lanttu
-kukkakaali
-parsakaali
-kurkku
-maissi
-kesäkurpitsa


-hunajameloni
-luumu
-päärynä
-omena
-banaani
-taateli
-veriappelsiini
-aprikoosi
-persikka

-vadelma
-mansikka
-ruusunmarja
-mustikka

-ahven ja kuha
-lohi
-peura
-poro
-kalkkuna
-kana


-kaurapuuro ja Sinlac-erikoisriisipuuro

ps. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!


Lue myös: Kuinka selvitä 4kk hulinoista & Pieniä yksityiskohtia


Vieritä ylös