vauvavuosi

Unitaantuma saapui taloon

Instassa mua seuraavat saattoi huomatakkin, kun pari päivää sitten kerroin videoiden muodossa Fransin unista. Voin sanoa, että äitiaivot on aivan liian pahat just nyt, unet katkonaisia ja varmaan pannullinenkaan kahvia ei riittäisi piristämään. Tässä eletään parhaillaan arkea joka suoraan sanottuna oli mun pahin pelko. Arki puuduttaa ja uuvuttaa, toisaalta taas antaa samalla erityisen paljon. Isosisko on ollut ihan korvaamaton apu hakiessaan Fransin välillä ulkoilemaan. Iso kiitos hänelle!

Käytiin uniohjaajalla joskus ehkä alkuvuodesta, jossa keskeytettiin unikoulu ja lähdettiin lapsentahtiseen rytmiin. Se toimi pitkään aivan loistavasti ja Fransilla muodostui melko säännöllinen rytmi itsestään. Muutama viikko sitten saatiin yösyötöt pois ja täällä nukuttiin 19.30-06 putkeen. Voittekin arvata, ettei nukuta enää. Frans on päättänyt jättää päiväunet pois ja sillon tällön saan nukkumaan 10-20min putkeen, joka on musta aivan hullua. Miten tuo pieni mies jaksaa edes päivien aikana touhottaa menemään noin kovin tuollaisilla unilla.

Olisikin ongelma vain päiväunissa. Myös yöunet menivät aivan pyllylleen ja Frans heräilee vähän väliä vaatimaan maitoa (jota 10kk ei saisi edes juoda yöllä enää). Uudet opitut taidot ovat tulleet uniin ja öisin on pakko treenailla niitäkin. Välillä ajatellaan iltaisin hiljaisuuden laskeuduttua taloon, että JES nyt se lapsi nukahti kunnes käy vilkaisemassa ja hän istuskeleekin hiljaa sängyssään hipsuttaen reunapehmusteen löyhelöitä. Illat valtasi hysteerinen itku, nyt myös päivät ovat täyttä huutoa. Oli siis aika ottaa taas yhteys uniohjaajaan ja varuiksi hoitavaan lääkäriin allergioiden ja refluksin puolesta.

Neuvolan uniohjaajalta tuli ne kuuluisat kommentit ”Onneksi tämä on vain vaihe”, ”Se menee kyllä ohi, luota muhun mä tiedän” ja ”Tämä voi kestää esikouluun tai kouluikään saakka”. Voitte kuvitella edellisen lauseen kohdalla miten kasvoni valahtivat kalpeaksi ja koitin kakistaa jotain ulos. Siis oikeasti jopa kouluikään saakka?! Tiesin unitaantuman olevan hyvin yleinen ja se tulee käsittääkseni 8-10kk iässä viimeistään, jos on tullakseen. Ajattelin sen kuitenkin kestävän vain muutamia kuukausia. Rukoilen tämän kaiken menevän pian ohi ja kiitän kahvin keksijää. Tässä ei auta unikoulut vaan aika.

Olen huomannut ”oireilujen” pahenevan, kun käymme esimerkiksi kyläilemässä. Usein on tullut mietittyä, ettei halua enää edes poistua kotoota, koska tietää seuraavan yön ja päivän menevän entistä huonommin. Samalla kuitenkin tiedostan, ettei se todellakaan ole ratkaisu. Sinnikkyys kasvaa tässä valtavasti ja se tekee mulle hyvää. Eroahdistuksen puhutaan olevan myös hyvin yleistä 8-10kk iässä. Se voi ilmeisesti myös pahentaa unitaantumaa ja olisikin hyvä koittaa totuttaa Fransia useampiin hoitajiin pienissä pätkissä. Päivisin voisi helpottaa aktiivinen yhdessäolo, leikkiminen ja sylittely. Aiemmin aktiivisessa käytössä ollut Hushh -kohinakaiutin on tehnyt paluun arkeen.

-Iida

Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta

Lapsen kasvatus on todella laaja aihealue, josta löytyisi höpistävää vaikka kuinka paljon. Olen miettinyt jo raskausajasta lähtien todella paljon omaa kasvatustani, oman lapsen kasvatusta ja kaikkea siltä väliltä. Mikä olisi oikein, mikä väärin, mikä tuntuisi omalta ja miten Matiaksen ja mun kasvatuksen arvot kohtaavat. Meillä onkin siitä onnekas tilanne, että ollaan todella samoilla linjoilla halutusta kasvatustavasta. Tapojahan on monia eikä mielestäni niinkään selkeää oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen tehkööt tietenkin niin kuin itse haluaa enkä kirjoita tätä tekstiä siitä näkökulmasta miten kaikkien pitäisi toimia. Tässä siis ainoastaan meidän ajatuksia ja meidän toimintatapoja.

Monesti aikuisiällä saattaa alkaa miettiä oman lapsen synnyttyä millaiset kasvatusperiaatteet omassa perheessä on ollut, millaiset miehen perheessä ja mitä tapoja toivoo toteutuvan oman lapsen kasvatuksessa tai jopa niitä mitä ehdottomasti ei halua tuoda oman lapsen kohdalla toimintatavoiksi. Lapset rakastavat rajoja ja ne pitävät mielestäni tientynlaista arkirutiinia yllä. Ilman rajoja ja opetusta lapsen pää olisi varmasti yhtä pyörremyrskyä eikä lapsi voisi voida erityisen hyvin. Koen myös ettei rajoja voi rustata paperille niin, että ne toimisivat aina, vaan täytyy ottaa lapsi huomioon yksilönä, sillä kaikki ei toimi kaikilla. Ikää tulee lisää vuosien saatossa jolloin toimintatavat muuttuvat ja ehkä me kaikki ollaan aina matkalla oppimassa uutta, eikä meistä tule ikinä valmista.

Kasvatus on mun mielestä hyvä muodostaa pienestä asti positiivisuuden kautta välttäen jatkuvaa toistamista ”Älä, älä, älä”, ”Älä tee noin”, ”Ei saa”, ”Älä koske”, ”Anna sen olla”. Pienen lapsen on vaikea eri kehitysvaiheissa olla tutkimatta ympäristöä ja kokeilla sallittuja rajoja. Itsesäätely ja aivojen kasvu on vielä niin kesken eikä itsestäsikään olisi varmasti mukavaa kuulla jatkuvia ohjeita jotka ovat kieltoja. Usein nämä tilanteet ovat varmastikkin niitä joissa lapsen aivot menevät niin jumiin, että kontrollin saaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tästä oikeastaan päästäänkin hyvin siihen miten tärkeää on kannustaa ja tsempata lasta ihan pienissä arkisissakin asioissa. Myöhemmässä vaiheessa ruokakauppareissuihinkin on kiva muodostaa ohjeet positiivisuuden kautta esimerkiksi kehumalla miten hyvin on jaksanut kauppareissun ajan, miten hienostii kerää pussiin hedelmiä ym.

Haluan vaalia perheen yhteistä aikaa ja muodostaa arjessa hoidettavista asioista kivaa perheen aikaa. Aina ei tarvitse olla niitä spesiaaleja päiviä, jolloin tehdään kaikenlaista arjesta poikkeavaa ja kalliimpaa. Lapset ja tietty monet aikuisetkin nauttivat myös pienemmistä puuhailuista, kuten metsäretkistä itse tehdyillä eväillä. Luonnossa on paljon kauneutta, tutkittavaa ja samassa aivoja nollaavaa raikasta ulkoilmaa. Hyvinvoivaan yhteiseen arkeen vaikuttaa paljon kuulluksi tuleminen. Rakastan keskustella päivien jälkeen Matiaksen kanssa mitä ollaan Fransin kanssa puuhailtu, kysellä miten hänellä meni töissä ja vaihtaa yleisesti kuulumisia. Lapselle/ lapsille haluan antaa jakamatonta ja kiireetöntä huomiota, jolloin he saavat myös kertoa päivän ajatuksia. Eihän sitä itsekään saa edes nukuttua hyvin, jos jokin asia kaivertaa mieltä ja ei ole tuntenut tulevansa kuulluksi tai välitetyksi.

Tärkeänä kasvatuksessa pidän myös pyyteettömyyttä, rehellisyyttä, muiden kunnioitusta, hellyyden ja rakkauden välittämistä. Usein tuntuu olevan niin, ettei pojille anneta ehkä niin paljon silittelyä, halauksia ja yleistä hellyyttä. Kuitenkin mun mielestä pojat tarvitsevat sitä yhtä paljon kuin tytötkin eikä muissakaan aihealueissa mielestäni nykypäivänä ole erikseen pojille ja tytöille sopivia juttuja. Haluan olla äiti, joka arvostaa tilanteessa, kuin tilanteessa lapsen mielipidettä. Iästä riippumatta heidänkin ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon otettavia. Tämä on myös suuri osa hyvinvointia. Haluan antaa omaa tilaa, luoda turvallisuutta ja luottamusta meitä vanhempia kohtaan. Toivon yhtenä asiana eniten, että Frans uskaltaisi aina puhua ihan mistä tahansa, sillä se on ihan hirveä tunne jos tuntuu ettei oteta vakavasti, huomioon, tai yritetä ymmärtää.

Turvallisuuden tunteen lisäksi myöhemmällä iällä me tuodaan sopivissa määrin esille maailman vaaroja ja opastetaan turvalliselle polulle. Henkilökohtaisesti kuitenkin inhoan tapaa tuoda vaaroja liian rajusti esille, niin ettei lapsi osaa olla enää rennosti nauttien elämästä ja alkaa nähdä kaikessa vaarallisuutta sekä pahaa. Välillä kuulee näitä, miten perheessä on ehkä opetettu varomaan tietyn maalaisia ihmisiä lokeroimalla heidät tiettyyn kategoriaan. Meillä sitten taas opetetaan pienestä asti suvaitsevaisuutta ihnoväristä, uskonnosta tai erilaisuuksista huolimatta ja tuodaan esille miten me kaikki ollaan yhtä arvokkaita. Mun omassa kasvatuksessani olen ehkä ylpein siitä, miten opetettiin avarakatseisuutta. Se on ollut suuri rikkaus elämässä, joka on mielestäni kantanut useissa aioissa aika pitkällekkin.

Oma minäkuva, arvot ja terve itsetunto on elämän mittainen matka. Me kehitetään kokoajan itseämme ja löydämme uusia puolia. Itse olen vasta nyt toisen pidemmän terapiataipaleeni myötä oppinut näitä asioita ja nyt uusia asioita oppineena ja uusia tietoja rikkaampana pystyn myös jakamaan oppia Fransille. Minäkuva, arvot ja itsetunto on aikaa vievää harjoittamista, joka vaatii itsetutkiskelua sekä kehon ja mielen hallintaa eikä sitä suoranaisesti voi opettaa. Musta on super tärkeetä antaa lapsen tunteille tilaa ja antaa niiden kaikkien näyttäytyä meissä, sillä ne ovat ainoita jotka näyttävät meistä eri puolia joista voimme myös oppia lisää. Jokainen tunne tai reaktio on merkki jostain ja ilman eri tunteiden sallittua näyttämistä emme voi löytää edes itseämme.

Kotiarestit, jäähylle joutumiset, puhelinkiellot ym. ovat tapoja, joita emme Matiaksen kanssa halua ottaa käyttöön. Me ollaan puhuttu näistä jonkin verran ja ajatellaan ehkä tietyissä määrin niiden provosoivan lasta lisää ja se kääntää mielestäni väärään suuntaan lapsen tunteiden näyttämistä ja tunteiden hallinnan oppimista. Siitä voi jäädä oikeesti pitkätkin seuraamukset aikuisikään saakka ja meillä aikuisilla on ihan järjetön vastuu tässä kaikessa, jotta ei saateta omia lapsia vuosien mittaisiin ongelmiin. Kaikenlaiset erimielisyydet, sääntöjen rikkomiset ja riidat tullaan ainakin meillä ratkaisemaan puhumalla ei aresteilla tai fyysisenä kurituksena. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja oikeudenmukaisuus ovat myös hyvin tärkeitä taitoja. Tässä haluan silti nostaa esille, että kaikkea elämässä ei silti kuulu katsoa läpi sormien ja antaa anteeksi on oltava itsesuojelua ja arvostettava itseä.

Hyvää loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lue myös:
Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?
Miksi nuorena vanhemmaksi?
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Nähdään myös Instassa!

-Iida

CFS ja äitiys

Olen joskus ohimennen tuonut esille Instagramissa, että mulla on yhdeksän perussairautta. Eniten pinnalle olen nostanut niistä mielenterveyteen liittyviä asioita. Näiden ohella sairauksia tosiaan löytyy muitakin, myös sellaisia jotka ovat arjessa näkyvillä ihan joka ikinen päivä. Olen aristellut kertoa näistä, sillä olen pelännyt niiden vaikuttavan ihmisten muovaamaan mielikuvaan minusta. Pelko on syntynyt kahdeksan vuoden aikana, kun olen joutunut kohtaamaan lukuisia tilanteita, joissa minua ei uskota tai kuunnella ja pahimmassa tapauksessa ihmiset ovat karisseet ympäriltäni kuultuaan totuuden sairauksestani. ME/CFS eli Krooninen väsymysoireyhtymä tuntuu olevan sairaus, jota ihmisten on vaikea ymmärtää ja käsitellä.

Toisaalta tykkään tuoda esille asioita, joista voisi olla apua tai vertaistukea muille. En halua pelätä liikaa näistä puhumista, sillä tää on kuitenkin osa mua ja osa meidän päivittäistä arkea, eikä meillä kellään arki ole pelkäästään sitä mitä somessa näkyy. Haluankin kertoa teille mun tarinan CFS:n sairastamisesta ja sen vaikutuksesta äitiyteen. Tästä ei mielestäni puhuta riittävästä sairautena saatika tuoda sen vakavuutta esille. Sairastuin itse kyseiseen sairauteen v.2013 vaikeassa elämäntilanteessa traumaattisen kokemuksen johdosta, joka samalla onnistui romauttamaan henkisen hyvinvointini. Minua tutkittiin pitkään lääkäreissä lukuisten oireiden vuoksi, joista suurimpana oli jatkuva todella paha uupumus, kivut ympäri kehoa ja yli 38 asteen jatkuva kuume, joka ei laskenut lääkkeillä tai levossa. En jaksanut edes viestitellä kavereille.

Suomessa tämä sairaus jakaa mielipiteitä siitä, onko se diagnosoitava sairaus lainkaan, mutta silti ulkomailla CFS tunnetaan jo erityisen hyvin, luokitellaan sairaudeksi ja annetaan sille kuuluvaa hoitoa sekä tutkitaan aktiivisesti. Suomessa tilanne on edelleen katastrofaalinen, sillä ymmärtääkseni mikään lääkärikeskus ei anna tähän hoitoa – puhumattakaan vakuutuksen ja Kelan korvattavuuksista tai tarvittavien tukien hakemisesta. Tämä jos jokin on oikeasti pöyristyttävää, sillä validia tietoa kroonisesta väsymysoireyhtymästä kuitenkin riittäisi todella paljon – jopa jo Suomessakin. On ollut hullua seurata sairauden tunnettavuuden ja kehityksen matkaa näin pitkän aikaa ilman näkyviä tuloksia. Auttavia hoitomuotoja on keksitty jo useampia, mutta mikään ei silti paranna sairautta.

Mikä on CFS?
Krooninen väsymysoireyhtymä on vakavasti elämää rajoittava elimellinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä. Sairauden nimi on sinänsä harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Sairauden oirekuvaa hallitsee useimmiten äkillisesti alkanut pitkäkestoinen uupumus, joka pahenee todella vähäisestäkin fyysisestä tai henkisestä rasituksesta eikä helpota levolla. Väsymysoireyhtymän vaikeusasteita on useita ja jokainen potilas kokee oireet eri tavalla.

Uupumus voi johtaa täyteen invaliditeettiin. Uupumus ei ole suinkaan ainoana oireena sairaudessa vaan oireiden kirjo on uskomattoman laaja! CFS aiheuttaa kuumetta, kiputiloja kuten lihas- ja nivelsärkyjä, infektioherkkyyttä, aistiyliherkkyyksiä sekä flunssan kaltaisia oireita. Lisäksi sairauteen kuuluu päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta, ahdistusta ja sydämen lisälyöntejä sekä rytmihäiriöitä. Uni on usein katkonaista, levotonta ja painajaisten täyteistä. CFS:lle tavanomaista on jaksottaiset hetket, jolloin olo voi olla niin hyväkin, ettei koko sairautta välttämättä huomaa, kunnes tila taas romahtaa. Osa potilaista on täysin vuodepotilaita.

Keskittymiskyky sekä lähimuisti heikentyvät niin, ettei työnteko tai opiskelu useilta onnistu. Keskittymis- ja muistihäiriöt ovat tavallisia, jopa dementoitumiseen asti. Muistivaikeuksia aiheuttaa muun muassa verenkierron liian vähäinen happi. Aivot tarvitsevat toimiakseen verenkierrossa happea eri lohkoilleen ja CFS:n vuoksi happi ei riitäkään aivojen kaikille lohkoille. Tämä aiheuttaa eri potilailla erilaisia vaikeuksia. Verenpaine voi laskea äkisti ja aiheuttaa huimaus- ja heikotuskohtauksia. Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa rinnalle usein myös muita sairauksia, kuten kroonista kipuoireyhtymää, endometrioosia ja ärtyvän suolen oireyhtymää. Tämä siis kertookin varmasti jo paljon siitä, miksi itselläni on yhdeksän sairautta.

(postauksessa hyödynnetty seuraavia lähteitä: unesta.fi ja terveyskirjasto.fi)

Miten CFS on näkynyt mun arjessa ennen ja miten nyt lähes kahdeksan vuoden kuluttua? Mitä haluaisin sanoa kanssasairastajille ja etenkin teille, jotka toivotte omaa lasta CFS sairastamisen keskellä?
Huhh mistä edes alottaisin. Tosiaan kohta kahdeksan vuotta sitten sairaus todettiin Tyksissä ja muistikuvat oireiluista ovat varmasti hämärtyneet paljon. Yritän kuitenkin kertoa parhaani mukaan mitä vielä muistan.

Koulusta alkoi tulla jatkuvia poissaoloja erilaisten infektioiden, uupumuksen ja kuumeilun vuoksi. Olin niin loppu ja kipeä, että nukuin vain pimeässä huoneessani. Totta puhuen, en edes tiedä kuinka paljon ja kuinka kauan vain nukuin. Koko muu elämä katosi ympäriltä ja voitte vain kuvitella, miten elämänilo katoaa tuollaisina aikoina. Oli aika siirtyä laajoihin tutkimuksiin Tyksin lastenosastolle, jossa taisin yöpyäkin muutaman yön. Otettiin jos jonkinlaista tutkimusta, mutta tuloksetta. Mitään ei löytynyt mistään.

Muistan lääkärinkin olleen ihmeissään mistä tilanteessa on kyse, kunnes syyksi paljastui CFS. Emme uskoneet vielä ensimmäistä lääkäriä ja lopulta sama diagnoosi tuli neljältä eri lääkäriltä. Oirekuva oli lähes yhtä laaja, kun koko sairaus pitää sisällään. Tämä tuntuu tässä hetkessä aivan uskomattomalta. Miten olenkaan elänyt läpi tuollaisia aikoja? Meni vuosi, toinen, kolmas… Oireet eivät kadonneet. Oli siis aika hyväksyä tämä ”kohtalokseni”, sillä sairaus on ja pysyy, mutta sen kanssa on opittava elämään. Mikään ei vie sitä ikinä pois, se kulkee kuin takiainen matkassani mukana hautaan asti. On löydettävä ympärille keinoja, joiden kanssa helpottaa oloa ja joiden avulla voi taas nauttia elämästä täysin rinnoin. Oireiden määrän perusteella monikin ajattelee varmasti tätä lukiessaan, että eihän näin voi elää ja miten pidän kasassa koko vauva-arjen puhumattakaan miten haaveilemme toisesta lapsesta.

Vuodet ovat opettaneet uskomattoman paljon. Elämä on ollut täynnä vääryyttä, mutta vastapainona täynnä aitoa onnellisuutta ja elämäniloa. Oikeanlaisten apukeinojen löytäminen on ollut työlästä ja sen myötä palkitsevaa. Enkä suoraan sanoen tiedä olisinko tässä jos en olisi löytänyt rinnalleni upeaa miestä, joka ottaa tämän kaiken vastaan osana minua. Se jos jokin on todellista rakkautta. Nykyään oireilut ovat ajoittain pahempia ja ajoittain en huomaa sairastavani väsymysoireyhtymää lainkaan. Juuri kukaan ei tunnu myöskään huomaavan minusta tätä kaikkea ulospäin, joka toisinaan on todella hyvä juttu. En halua sairauden olevan kaikessa keskipisteessä siinä kuka olen.

Nykyään pystyn tekemään paljonkin asioita päivien aikana ja nauttimaan siitä mitä teen. Unelmia riittää toteutettavaksi vaikka kuinka paljon. Suurimmassa osassa arjessa jaksamisen puolesta on varmasti asioiden priorisointi, tekemisen jaksottaminen pieniin pätkiin tasaisesti, lisävitamiinit ja suolavesi. Krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluu usein nesteen imeytymisongelmia, jolloin suolavesi auttaa imeytymisessä ja olon virkistämisessä. Toivoisin saavani happihoitoja säännöllisesti, joka voisi auttaa tilannettani paljon, mutta Suomessa näitä ei korvata ja omakustanteisena ne ovat aivan liian kalliita.

Pelkäsin aina, etten mahdollisten CFS:n tuomien hedelmällisyysongelmien ja keskenmenoriskien vuoksi voisi saada omaa lasta. Tätä sairastavilla naisillahan vaihdevuodet voivat alkaa jo parikymppisenä. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että lopulta saimme oman lapsen! Se jos jokin on paras palkinto ikinä koko elämälle. Raskausaika ja vauva-aika on ollut haasteellista ja luonnollisesti väsyttävää. En ikinä uskonut onnistuvani tässä kaikessa näin hyvin, jopa normaalisti niin kuin täysin terveetkin ihmiset. Ehkä oloon on vaikuttanut myös se, ettei arjessa ole aikaa jäädä pohtimaan omaa vointia, vaan keskittyminen on ensisijaisesti muualla. Lapsen tuoma päivärytmi helpottaa myös omaa jaksamista ja CFS oireita.

Säännöllisyys ja asioiden ennakointi on oikeastaan kaiken A ja O. Kuulostaa hullulle miten se voi olla lapsiarjessa mahdollista, mutta tähän asti se on onnistunut oikein hyvin. Lääkärit ja läheiset pelkäsivät raskauttani ja vauvan tuloa, jos terveyteni romahtaisikin täysin. Tunsin jotenkin jatkuvaa pelottelua selviytymisestä, mutta nyt äitinä voin sanoa kroonista väsymysoireyhtymää jo kahdeksan vuotta sairastaneena, että mä voin ihan hemmetin hyvin verrattaessa aikaan ennen omaa lasta! Joskus on huonompia hetkiä ja niistäkin selvitään ympäröivällä avulla ja tuella mainiosti. Elämä ei lopu yhteen, toiseen tai yhdeksänteenkään diagnoosiin. Elämä vain muuttaa muotoaan ja siitä voi silti olla super onnellinen ja kiitollinen.

Haluan sanoa teille ketkä sairastatte kroonista väsymysoireyhtymää tai mitä tahansa muuta, että elämä kantaa, kulje virran mukana ja usko itseesi täysin. Voit selvitä kaikesta voittajana entistä vahvempana! CFS ei välttämättä vie mahdollisuutta olla äiti tai isi, mutta mahdollisuus myös vanhemmuudelle kannattaa ehdottomasti antaa eikä kuunnella pelkästään lääkärien ja muiden mielipiteitä siitä miten tulet jaksamaan. Mun elämä todellakin yllätti eikä se mennyt lainkaan muiden ”käsikirjoittamalla” tavalla. Olen ylpeä ja erityisen onnellinen siitä, kun päätin lähteä kulkemaan omaa polkuani ja otin suunnattoman isoja riskejä.

Tsemppiä ja hurjasti voimia just sulle siellä ruudun toisella puolella olit terve tai sairastat yhtä tai useampaa sairautta. Muista nauttia jokaisesta päivästä ja tee niistä itsesi näköinen ❤️.

-Iida

Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Pian 9kk aikana on tullut osteltua ja testailtua Fransilla kaikenlaisia tuotteita, joista on valikoitunut taas usean kuukauden ajalta meidän suosikkeja. Useat ostokset ovat olleet meille hutiostoksia, jotka ovat toimineet ehkä monilla muilla, mutta ei meillä. Konttauksen ja jatkuvan liikkeen lisääntyessä myös käytössä olevien tuotteiden vaatimukset lisääntyy huimasti, eikä mikä tahansa kestä laadun puolesta Fransin menoa. Listailenkin teille meidän suosituksia/ suosikkituotteita.

Vaatteet ovat olleet yksi murheenkryyni. On ollut harmillista ostaa uusia vaatteita, kun laatuvaatimukset eivät vastaa lainkaan toiveita. Ollaan huomattu mm. Newbie -vaatteiden ja Lindexin tiettyjen housujen olevan meille huonoja, sillä konttauksessa ne nuhjuuntuu ja menee pilalle jo parin käyttökerran jälkeen. Suosikeiksi ovat muodostuneet useat Name it:in vaatteet sekä Lindexin -ribbihousut. Name it:in vaatteet ovat muodostuneet myös ulkonäkönsä puolesta ehdottomiksi suosikeiksi! Sukkasuosikit meillä on ollut Newbie -sukat vaikka nukkaantuvatkin nopeasti. Ne on ollut ainoita, jotka pysyvät pidemmän ajan paikoillaan jaloissa.

Vaihdettiin joku aika sitten junior koon pussilakanoihin ja niissä käytössä on ollut Garbo&Friends -musliinipussilakanat. Ne ovat olleet ihanan pehmoisia, hengittäviä ja todella kestäviä. Tämän merkin tuotteet ovat meidän lemppareita kuosien ja kestävyyden puolesta. Ostinkin juuri kesäksi ohkaisemman viltin, joka sopii kivasti lämpimillä keleillä ulos päikkäreille. Päikkäreistä puheenollen on pakko myös mainita suosituksena Seimia -uniriepu. Frans on rakastanut tätä pupua ja äiti rakastaa tätä ehkä vielä enemmän. Materiaalina pupussa on pellava.

Garbo&Friends ja Konges Slojd -harsoliinat ovat olleet meidän ykkösiä. Lähinnä näitä käytetään maidon juonnissa sekä kuolarätteinä ja ruokailuissa on ihan perus valkoisia. Harsoliinat ovat meillä enättys paljon käytössä hampaiden puhjetessa ja no jokainen äitihän tietää miten moneen näistä on. Näitä ei voi koskaan olla liikaa! Olen pyrkinyt harsoista lähtien tekemään kestäviä pitkäaikaisempia valintoja, jotka menevät myös seuraavalle lapselle. Mielummin maksan enemmän niistä heti alkuun, ettei joudu ostamaan kahteen kertaan samoja tuotteita.

Leluista kolme suosikkimerkkiä, joita suosittelen on OlliElla, Konges Slojd ja Fisher-Price joista meillä on Little People -leluja. Käytännölliset ruokailuvälineet ovat myös arjen pelastajana! Niistä meillä onkin parhaimpina ollut Mushie -kulhot ja lusikat ja Konges Slojd -ruokalaput sekä nokkamukit. Frans on osannut juoda näistä nokkamukeista jo pitkään! Ovat myös helppoja puhdistaa. Konges Slojdilta meiltä löytyy myös termospullo, joka toimii myöhemmin pillipullona vaihdettavan korkkinsa ansiosta. Se on meillä jokaisella reissulla mukana pitämässä maitoa lämpimänä!

Hyvää alkanutta viikkoa!
-Iida

Miksi nuorena vanhemmaksi?

Mulle on ollut aina selvää, että haluan päälle parikymppisenä äidiksi. Tottakai tämän on mahdollistanut pitkä parisuhde. Ehkä iän puolesta tai jostain muusta syystä olen kohdannut ihmetteleviä katseita, hämmennystä somessa miten nuori olenkaan ja mulle ehkä se ärsyttävin juttu on ollut se miten aikuiset antavat hirveästi neuvoja lapsen hoitoon siihen sävyyn, kuin olisin lapsi. Paljon on tullut kuultua myös siitä, miten me ollaan Matiaksen kanssa nyt menetetty nuoruus, bileet ja seikkailu. Voin heti sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa.

Koen, että lapsi on mahdollistanut elämässä paljon siis todella paljon! Olen saanut paljon oppia, olen kokenut olevani nyt juuri siinä paikassa tässä maailmassa, kun haluan olla. Tästä olen aina haaveilut. Mikään ei ole yhtä opettavaista, kun vanhemmuus. Fransin myötä ainakin mulla elämä ikään kuin vasta alkoi. Olen saanut ihan mahtavia ystäviä ja kavereita ympärille äitipiireistä. En ole ollut koskaan näin onnellinen, kun oman lapsen saatua.

Ehkä monikin voisi ajatella ettei meillä ole enää niitä sarja hetkiä, road trippejä, seikkailunhalua, intiimejä hetkiä, vapautta ym.. Nämä ovat kuitenkin hyvinkin arjessamme mukana päivittäin. Käydään edelleen rennosti road tripeillä, eikä ne ole muuttunut, kuin ajallisesti pysähtelyiden vuoksi. Välillä ruokitaan Fransia ja jatketaan taas matkaa ja hänkin on tuntunut nauttivan seikkailusta! Toki me ollaan myös opetettu syntymästä asti Frans meidän menevään arkeen.

Tottakai sitä pelkäsi tai jännitti, menettääkö lapsen myötä paljon. Ottaako se enemmän, kuin antaa. Haasteista huolimatta ainoa asia mikä muuttui paljon on ollut ehkä se oman ajan käyttäminen. On pakko priorisoida asioita ja pysyä aikataulujen päällä jaksottamalla tekemistä, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Ennemminkin sanoisin, että vanhemmuus on opettanut lujahermoisuutta, muodostanut säännöllisen päivärytmin ja opettanut eri tavalla pitämään itsestä parempaa huolta.

Ennen kaikkea olen oppinut äitiydestä armollisuutta. Alkuun tuntui pahalta sanoa jo ennen äitiyttä matkassa mukana olleille kavereille, etten ehdi seuraavana päivänä soittelemaan tai aina näkemään. Voin suoraan sanoa menettäneeni kavereita. Osasin kuitenkin odottaa tätä ja tää kertoo mulle vain sen, ettei he ollut aitoja. Mulle jäi ainoastaan yksi kaveri heistä ja hänkin muutti kauemmas. Ollaan silti melko paljon yhteyksissä ja on ollut ihanaa huomata miten välimatkakaan ei ole vaikuttanut meihin ja on saanut ymmärrystä ettei aina vain jaksa tai ehdi panostamaan niin paljon.

Hullua miettiä miten Fransin muuttaessa myöhemmin kotoota pois me ollaan Matiaksen kanssa noin nelikymppisiä, jolloin edelleen elämää on vielä huimasti jäljellä! Voi jopa olla, että silloin kavereille on pari vuotta takaperin syntynyt esikoinen, kun me ehkä seikkaillaan kaksistaan ulkomailla. Nuoren vanhemmuuden plussana on myös oma jaksaminen. Nuori keho sietää paljon paremmin valvomista, heräilyjä ja jatkuvaa toimintaa arjessa. En lähde yleistämään, etteikö vanhemmat voisi jaksaa tätä kaikkea yhtä hyvin. Koen kuitenkin tämän olevan etuna.

Frans on saanut meidän välejä Matiaksen kanssa läheisimmiksi ja rakkauden täyteisimmiksi. Ajoittain huonosti nukutut yöt verottaa luonnollisesti myös parisuhdetta, mutta nämä on onneksi vain vaiheita. Kaiken kaikkiaan en voisi olla ikinä onnellisempi lapsen saannista tai korostaa liikaa sitä miten tämä oikeesti antaa niin uskomattoman paljon. Vaikka parisuhteessa olisi ollut syystä tai toisesta haasteita ja kaikki sanoisivat ettei siihen tilanteeseen voi hankkia lasta, niin meillä ainakin vanhat haasteet ovat takana päin. Frans jopa pelasti ne rypyt rakkaudesta, joita oli.

Jos sielä ruudun toisella puolella on nuoria lukemassa tätä niin olkaa rohkeita, antakaa perhe-elämälle yhdessä mahdollisuus jo nuorellakin iällä, jos siltä tuntuu. Älkää lukeko kaikkia nettipalstoja, mitä huonoa perhe-elämä tuo mukanaan vaan keskittykää vielä enemmän siihen kaikkeen positiiviseen ja hyvään. Se miten on mennyt muilla ei missään nimessä tarkoita, että niin menisi myös teillä. Jokainen vauva on erilainen ja tiiminä kumppanin kanssa voi selvitä melkein mistä vaan!

Loppuun haluan muistuttaa vielä yhdellä ärsyttävän kliseisellä asialla. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ja jakakaa arjen työt 50/50. Kun vauvavuonnakin puhuu puolison kanssa ihan kaikesta mitä mielen päällä on olo helpottuu ihan oikeasti tällöin enemmän, kuin koskaan ja ratkaisuita löytää jopa nopeammin.

Ihanaa viikkoa teille!
-Iida

Miten meillä nukutaan nyt?

Kaupallinen yhteistyö / Univisio
sisältää alekoodin

Aiemmin kerroinkin yhdessä postauksessa meidän unista, lakanoista ja miten toiveissa olisi laadukas tuplapeitto ja tyynyt. Nyt ne on meillä! Vanhemmuuden myötä unta ei ole pitänyt enää itsestäänselvyytenä. Aiemmin tuli mentyä nukkumaan milloin mitenkin, eikä omaan uneen kiinnittänyt huomiota. Oman lapsen myötä on ollut pakko keskittyä unen laatuun. Eihän tästä muuten selviäisi voimissaan.

Usein yön unimääräksi jää jopa vain viisi tuntia, jos Fransin nukuttamisessa on vaikeuksia tai yöllä tulee paljon heräilyjä. Unen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Tästä huolimatta etenkin viikonloppuisin ja lomalla löytää edelleenkin itsensä Netflix-sarjan ääreltä puolen yön aikoihin…Jostain sitä aikaa on vaa koitettava repiä itselle/parisuhteelle hektisen arjen keskeltä.

Olen ymmärtänyt kantapään kautta opittuna vihdoinkin sen, miten ihmisten pitäisi oikeasti keskittyä treenaamisen ja muun päivän hyvinvoinnin lisäksi yön hyvinvointiin. Suurimman osan elämästä nukumme ja onkin hyvin tärkeää pitää hyvän unen ”kriteereistä” kiinni. Jokainenhan meistä varmasti tietää miten tahmeilta päivät tuntuvat, jos uni on ollut heikkoa. Mulla se vaikuttaa pahiten muistiin.

Sopiva nukkumislämpötila, rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa, peiton hengittävyys ja oikeanlainen tyyny ovat ne parhaimmat lähtökohdat. Näitä noudattamalla unet paranee huomattavasti ja voimavaroja säästyy. Isompi panostus tuotteisiin siis kannattaa. Nukun aikalailla aina vatsallaan, jolloin niska ja hartiaseudun vaivat lisääntyvät. Tyynyllä on siis hyvin suuri vaikutus jumituksiin. Lisäksi oikeanlaiset tuotteet vähentävät yönaikaisia pyöriskelyjä.

Nukkujia, peittoja ja tyynyjä on niin moneen lähtöön, ettei oikein tiennyt itsekään millaiset tuotteet olisivat meille oikeanlaisia. Me kerrottiin Univisiolle millaisia nukkujia me ollaan ja kyseltiin millaiset tuotteet olisivat meidän käyttöön sopivia. Testissä onkin ollut Luxor-tuotesarjan tuplapeitto ja tyynyt. Tuotteet ovat Suomessa valmistettuja ja niillä on Allegia-, iho-, ja astmaliiton yhteistyötunnus.

Luxor-tuotesarjan tuplapeitto on ollut mielestäni todella kevyt ja hengittävä, vaikka onkin kookas! Usein peitot ovat saattaneet tuntua hieman raskailta. Tyynyt ovat vaikuttaneet myös todella laadukkailta ja muhkeilta 😍. Nyt on päässyt pellavapussilakanat arvoisiinsa tyynyihin ja peittoon.

ps. 10.4-24.4.2021 saat koodilla ”IIDA20” -20% alennusta Luxor-tuotesarjan peitteistä ja tyynyistä https://www.univisio.fi sivulta.

-Iida

Hyvän olon vinkkejä arkeen

Kaupallinen yhteistyö / Li’l Decor

Aurinkoista ja ihanaa maanantaita just sulle! Meidän päivä on alkanut tosi kivasti ja juuri hörpiskelen toista kupillista kahvia. Viikonloppu oli aikalailla pyhitetty perheen keskeiselle ajalle, joka oli erityisen nautinnollista pitkästä aikaa. Käytiin road tripillä Högsårassa päin. Lossiaikataulut menivät hieman pieleen, joten retkipaikkamme vaihtui lennosta. Voi miten aurinkoiset päivät tuokin paljon energiaa päiviin ja retket perheen kesken luonnossa! Ne ovat parhaita aivojen tyhjentäjiä ja inspiraation tuojia. Hyvä olo arkeen syntyy monista pienistä arkisista asioista eikä aina tarvitse olla sen kummempia suunnitelmia. Oikeastaan ne pienetkin jutut voi lähteä hyvin yksinkertaisista asioista, joista voimme lopulta saada rutiineja arkeen.

Olenkin jo jonkin aikaa tuonut esille miten olen panostanut omaan hyvinvointiin laajemmin ja se on alkanut tuottamaan selkeää tulosta. Arki rullaa nykyään paljon paremmin omalla painollaan eikä hetkestä nauttiminen tuo hikipisaroita otsalle. Koronan aikaan ulkoilu on lisääntynyt varmasti monilla ja ulkoiluvälineitä on ehkä teilläkin päivitelty. Meillä on ollut uusimpina luontoretkien ja arjen pelastajina Konges Slojd -reppu sekä termospullo. Lapsiarjessa hyvät käytännölliset tarvikkeet ovat kaiken perusta.

Konges Slojd -reppu on toiminut meillä kätevästi hoitoreppuna useampien taskujen ansiosta. Reppuhan on junior kokoinen, mutta olen saanut pidettyä sitä itse myös selässäni, joka helpottaa huomattavasti lapsen kanssa liikkumista. Pinta on vettähylkivä ja hei tää on super kaunis! Näitä saa myös ihanalla kirsikkakuosilla. Repun taskusta löytyy muuten vettähylkivä istuinalunen lapselle, joten tämä käy hyvin tulevaisuuden retkillekin sekä päiväkotiin Fransille. Termospullo on ollut myös kätevä meillä maidon korvikkeita tehdessä reissun päällä. Myöhemmin Frans saa pullon käyttöön pillipullon muodossa vaihdettavan korkkinsa ansiosta!

12 hyvän olon vinkkiä arkeen jolloin parisuhdekin voi paremmin hektisen arjen keskellä. Jokapäiväiset pienet valinnat ovat paljon isompia kuin osaamme odottaa.
– Vitamiinit!
– Juo joka aamu lasillinen kylmää vettä.
– Pidä spa tyylinen rentouttava suihku-, tai saunahetki kerran viikossa.
_ Järjestäkää vähintään kerran viikossa yhteinen perhepäivä, jolloin puhelimet jätetään pääosin pois.
_ Ota oman ajan tai harrastamisen mahdollisuus ilman häiriötekijöitä edes kerran viikossa. Olen itse huomannut miten oman ajan puute syö parisuhdetta aika paljon hyvinkin nopeasti. Omasta ajasta on siis todellakin hyvä pitää kiinni. Puolin ja toisin.
_ Osta viikonlopulle hitusen spesiaalimpaa ruokaa.


_ Musita riittävä ulkoilu ja uni myös viikonloppuina.
_ Pidä joka päivä kiinni siitä, että vaihdatte perheen kesken kuulumisia tai ajatuksia. Meillä on lisäksi iltaisin aina sarjan katsomis hetki, joka rauhoittaa mielen ennen nukkumaanmenoa.
_ Kohdista päivittäin menneiden miettimisen sijaan energia kohti unelmia ja tulevaisuutta. Onnellisuus on elämän mittainen matka, ei pelkkä määränpää.
_ Pohdi joka päivältä (myös huonoimmilla päivillä) yksi tai useampi onnistunut asia josta olet kiitollinen.
_ Vähän vanhempia lapsia tulee varmasti kehuttua useasti. Muista myös silloin tällöin kertoa puolisolle miten arvostat häntä ja kiitä pienemmistäkin asioista, joita hän tekee esimerkiksi perheen eteen. Halaa ja osoita rakkautta.
_ Opettele nauttimaan normaalista arjesta tekemällä siitä kivaa ja omantyylistä. Muistan miten meillä joskus oli vaihe, kun kaipasi aina jotain uudenlaista spesiaalia etenkin viikonloppuihin. Se ei kuitenkaan tuo onnellisuutta lopullisesti.

-Iida

Ajatuksia imetyksestä

Kaupallinen yhteistyö/ Li’l Decor

(Lopussa tietoa meidän suosikki purulelusta.)

Tämä postaus tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta puhumpa silti tästä henkilökohtaisemmasta ja omalla tavallaan riipaisevasta aiheesta. Aihe joka tuottaa häpeää, epäonnistumista, harmaita hiuksia ja jatkuvaa selittelyn tarvetta. Somessa on vähän kokoajan esillä ”imetys näkyväksi” -julkaisuja ja miten imetys on lapsen parasta ”ainoaa oikeaa” ravintoa. Ymmärrän, että imetys on monille täysi sydämen asia, sillä sehän tottakai lähentää äitiä ja lasta ihan omalle ulottuvuudelleen. Mutta en ymmärrä, miksi joudun kokoajan lukemaan ikään, kuin paheksuntaa ja väheksyntää pulloruokintaa kohtaan?

Luulin eläväni vuotta 2021, jossa olisi tullut hyvinkin tutuksi jo erilaiset toimintatavat ja nimenomaan niiden saman arvoisuus!! Mutta, ei se ei ole selkeästi vieläkään niin. On ihan fine, että meillä kaikilla on omat ajatukset asioista, mutta en voi ymmärtää niiden liiallista esille tuntia toistuvasti satuttaen mahdollisesti muita. Kaikkea ei tietenkään pidä ottaa itseensä ja on hyvä osata suodattaa tiettyjä asioita.

Alunperin en aikonut edes imettää, kunnes yksi, toinen ja kymmeneskin alkoi torumaan minua miksi en imettäisi, sehän on lapsen parasta ravintoa. Miksi edes teen lapsen, jos en imetä sehän on itsestäänselvyys. Mulle imetys ei tuntunut pätkääkään luonnolliselta, ahdistuin siitä aivan suunnattomasti. Oma terveydentilani ei olisi kestänyt jatkuvaa valvomista imetyksen parissa. Koin siis parhaimmaksi vaihtoehdoksi pulloruokinnan, johon saisin keltä vain apua tilanteessa kuin tilanteessa. Kuitenkin paine kasvoi kasvamistaan ihmisten kireäsävyisen lauseiden myötä. Synnärilläkin painostus imetykseen oli ihan jäätävä!

Juuri kukaan ei antanut mun ajatella imetyksestä niin, kuin halusin sen ajatella ja mikä tuntui juuri mulle oikealta sekä luontevalta. Olen silti onnellinen lähtiessäni testaamaan imetystä. Ajatuksena oli, että voinhan sitten lopettaa sen jos se ei tunnukaan hyvälle. Ensimmäisen kuukauden aikana imetin Fransia kovalla tuskalla. Päivät täyttyivät pelkästeen kummankin tuskastumisesta, kun imetys ei vain sujunut. Maitoa oli kaikkialla, imuote oli pielessä, Frans ei jaksanut imeä rinnalla ja joka imetys oli kummankin itkua täynnä. Käytiin imetysohjaajalla jospa siitä olisi ollut apua ja päästäisiin rintakumista eroon. ONNISTUIMME! Olin ylpeä, onnistuessani vihdoin esimmäisen kerran! Enää ei tarvinnut kahden tunnin välein pumpata kivuliaasti manuaalisella pumpulla maitoa.

Seuraavat ongelmat olikin jo kehissä. Fransin jatkuvalle huutoitkulle selvisi lääkärissä syy. Hän oli allerginen rintamaitoni proteiineille ja valkuaiselle, ainakin oletettavasti, sillä ruokavalioni oli jo maidoton ja muuten erityisen suppea allergioideni vuoksi. Tällöin jäin jopa kaipaamaan imetystä osittain, kun sen joutuikin yhtäkkisesti lopettamaan. Tällä postauksella haluankin muistuttaa, ettei imetys ole aina edes itsestä kiinni mitenkään. Kova työ voi tuottaa tulosta niin, että päästään onnistumisen elämyksiin saakka. Monikaan ei ollut ikinä kuullutkaan äidinmaidon allergiasta. Haluan myös sanoa, ettei missään nimessä saa kokea huonoa omatuntoa tai tuntea itseään huonommaksi äidiksi jos ei voi imettää. On yhtä arvokasta, vaikka hän saisi ruoan pullosta joko rintamaitona tai korvikkeena. Olet paras mahdollinen äiti just sun lapselle ja tärkeintä on, kun voit ruokkia lapsesi omalla tyylilläsi❤️.

ps. Kuvissa näkyvä Konges Slojd – babs purulelu on ollut meillä kovassa käytössä nyt hampaiden puhjetessa. Tämä purulelu on ollut ainoa, joka on oikeasti Fransin mieleen! Konges Slojd -purulelut ovat valmistettu 100% luonnonkumista. Pehmeä tuntuma ja keveys on ollut plussaa, jolloin ei pääse satuttamaan itseään. Näitä löytyy kolmessa eri sävyssä👶🏼👶🏾👶🏿.

-Iida

Puolet vauvavuodesta

Puolet vauvavuodesta on nyt takana, miten hullua!! En voi edes käsittää miten nyt mennään vain sama aika eteenpäin niin tää pikkutyyppi on jo täyttänyt vuoden. Ennen omaa lasta ei osannut oikein edes ymmärtää kaikkialla kuultua ”aika menee lapsen kanssa aivan silmissä”. Ennen aika tuntui menevän liian hitaasti, mutta jestas miten nopeasti nyt aika meneekään. Tuntuu, että jatkuvan uuden opettelun keskellä samalla väsymyksen painettua päälle, ei edes meinaa huomata ajan kulkua. Sitä havahtuu taas seuraavana kuukauden 10. päivänä Fransin olevan taas kuukauden vanhempi.

Aiemmin en ole ajatellut edes meille tulevan toista lasta, nyt voisin jopa sanoa välillä ikävöiväni kovastikkin niitä hetkiä, kun pieni vauva potkii masussa ja vastasyntyneen kanssa uuden arjen opettelua. Onhan Frans myös edelleen todella pikkuinen vauva, mutta kyllä sitä ajoittain haaveilee nelihenkisestä perheestä. Toisaalta taas en tiedä olisinko ihan varmasti valmis antamaan lapsiperhearkeen niin paljon aikaa mitä se tulisi vaatimaan. Yhden lapsen kanssa monia juttuja saa toteutettua varmemmin ihan rahallisesta näkökulmastakin ja tietää oman jaksamisen riittävän juuri ja juuri vaikeissakin vaiheissa. Olisi kyllä ihanaa kokea melko pienelläkin ikäerolla toisen lapsen kehitys jolloin kaikki tulisikin itseltä enemmän rutiininomaisesti.

Frans on ollut tämän puolivuotta jotain niin uskomatonta meidän elämässä, etten voi vain löytää edes sanoja. Hän on tuonut niin paljon onnea ja iloa vain olemalla pieni upea oma itsensä. Hän näyttää joka päivä taitojaan meille ja nauraa niin niin paljon, että ainakin äidin sydän on aivan sulaa. Hän on elämän suurin ja kaunein lahja, jonka eteen tekisin mitä vain. Frans on viimeisen kuukauden aikana oppinut kierimään, läiskyttämään kylvyssä vettä, löytämään jalkansa, kääntymään sängyssä, silittämään tunnustelukirjojen pehmeitä eläimiä sekä ryömimään meidän sängyssä. Ryömiminen ei ole vielä muualla edennyt kovasta yrityksestä huolimatta. Kuukauden aikana hän on maistellut entistä enemmän uusia makuja ja parin kuukauden ajalta maistelussa ovatkin olleet seuraavat raaka-aineet.

-porkkana
-bataatti
-peruna
-lanttu
-kukkakaali
-parsakaali
-kurkku
-maissi
-kesäkurpitsa


-hunajameloni
-luumu
-päärynä
-omena
-banaani
-taateli
-veriappelsiini
-aprikoosi
-persikka

-vadelma
-mansikka
-ruusunmarja
-mustikka

-ahven ja kuha
-lohi
-peura
-poro
-kalkkuna
-kana


-kaurapuuro ja Sinlac-erikoisriisipuuro

ps. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!


Lue myös: Kuinka selvitä 4kk hulinoista & Pieniä yksityiskohtia


Uniasiaa

Monet ovat varmasti lukeneet blogin tai Instagramin puolelta Fransin huonounisuudesta ja allergioista. Käytiin puolitoista viikkoa sitten neuvolassa uniohjaajalla, josta saimme paljon vinkkejä ja apua nukkumiseen, ruokailuihin sekä päivärytmiin. Nyt ollaan oltu viikon verran kotona toteuttamassa uutta päivärytmiä ja jatketaan varmasti edelleen näin, että jompi kumpi vanhemmista aina kotona. Kun tästä muodostuu rutiini, onkin helpompi lähteä taas tuttuun tapaan myös kaupungilla käymään. En olettanut tulosten näkyvän vielä näin viikon jälkeen, mutta ajattelin tässä ajassa tulevan edes pientä eroa entiseen. Oikeastaan nyt päiväunet luonnistuu jo pätkissä, kun taas yötunet onkin mennyt ihan nurinpäin. Aiemmin Frans nukkui yöt yleensä putkeen tai yhdellä heräämisellä, joka on nyt muuttunut jopa viideksi heräämiseksi yön aikana.

Neuvolan uniohjaajalle menin toisen unikoulun papereiden kanssa, johon olin suunnitellut Fransille päivärytmiä. Tämä homma loppuikin lyhyeen, sillä allergisille tai esimerkiksi kovin vatsavaivaisille lapsille ei missään nimessä suositella varsinaisia unikouluja. Heidän kohdalla parhaimmaksi todettu taktiikka on kuulemma lapsentahtisuus. Päivärytmit ovat monesti epäsäännöllisiä vauvan voinnin myötä ja siksi ei kannattaisikaan ”pakottaa” lasta tiettyihin uni-ikkunoihin. Tuli huomattua myös miten uniohjaajaa valitessa kannattaa todellakin tutkia ohjaajan saama koulutus kunnolla. Neuvolassa kerrottiin miten kaikilla ei ole todellakaan terveydenhuollon koulutusta tai vahvaa uniohjaajan koulutusta. Useat lähtevät tälle polulle yrittäjäksi siitä, kun oma lapsi on nukkunut huonosti. On ehkä käynyt itse ohjauksessa ja ottanut vain siitä oppeja itselle.

Usein 8kk mennessä unirytmi sekä päivärytmi alkavat tasoittumaan, toivon tämän muutoksen näkyvän myös meillä! Ainakin tietyissä asioissa ollaan menty jo parempaan suuntaan ja muutenkin saadaan olla todella onnellisia siitä minkä verran Frans nukkuu edes öisin pääsääntöisesti. Monilla tilanteet ovat varmasti paljon huonommat ja jokainen tottakai toteuttaa päivärytmin ja unet miten itse haluaa. Me päätettiin kuitenkin lähteä lapsentahtisuuteen avustaen säännöllisempään päivärytmiin, joka on mielestäni erittäin tärkeää pienen lapsen kohdalla. Saimme ohjelappuja neuvolasta, jotka ovat thl ohjeistuksia. Tässä muutamia. vinkkejä niistä 6-12kk vanhoille lapsille.

Nukahtamiseen kuluva aika minuutteina
0-20 tavallinen vaihtelu
30-45 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 45 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Me kuulumme vähän vaihtelevasti näihin kaikkiin, mutta pääosin viimeaikoina Frans on nukahtanut 30-45 minuutin sisällä.

Yöheräilyjen määrä yön aikana
0-2 tavallinen vaihtelu
3-4 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 4 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Meillä nämä vaihtelee tosiaan siinä 0-5 kerran välillä, mutta yleisin yöheräilyjen määrä on ollut silti maksimissaan 2 kertaa.

Valvominen yöllä yhteensä minuutteina
0-15 tavallinen vaihtelu
30-60 unen huoltoon kannattaa kiinnittää huomiota
yli 60 ammattilaisen arvio saattaa olla tarpeen

Tämä onkin meillä jo hyvällä mallilla, sillä viimeaikoina ollaan päästy pitkälti max. 15min heräämisiin! Yleensä vaihdetaan yön aikana kerran vaippa ja ruokitaan 0-2 kertaa.

Haluan jakaa teille vielä vinkkejä joita saatiin neuvolasta hyvien unien edistämiseksi:
-Suunnittele vauva-arkeen sopiva päiväohjelma, jossa ruokailut, uni ja ulkoilu toistuvat suunnilleen samaan aikaan joka päivä.
-Pidä huoli riittävästä yhdessäolosta.
-Auta vauvaa löytämään säännöllinen unirytmi 6kk ikään mennessä. Noudata tätä arkisin sekä viikonloppuisin.
-Opettele tunnistamaan mikä unimäärä juuri sinun lapsellesi on sopiva.
-Huolehdi riittävästä valaistuksesta aamuisin ja vähennä sitä noin tunti ennen nukkumaanmenoa.
-Vähennä puuhaa iltaa kohti, jotta lapselle jää riittävästi aikaa rauhoittua ennen yöunia.
-Varmista hyvä nukkumapaikka ( riittävän hiljainen, viileä ja hämärä).
-Huolehdi kotona olevien ärsykkeiden määrä, kuten television äänet hiljaisemmalle.
-Suunnittele lapselle mukava ja rauhallinen iltarutiini. Ne auttavat lasta rauhoittumaan ja kertovat, että uniaika lähestyy.
-Lapsen kasvaessa on tärkeää harjoitella nukahtamista ilman vanhempien apua. Pyri erottamaan syöminen ja nukahtaminen toisistaan ensimmäisen ikävuoden aikana.

-Iida

Lähteinä käytetty thl tietoja, joita saatu neuvolasta.

Vieritä ylös